Edellinen kuukausi: huhtikuu 2004
Seuraava kuukausi: kesäkuu 2004

Bang Bang!

Kill Bill -soundtrackilla on Nancy Sinatran aivan upea tulkinta Sonny Bonon Bang Bang (My Baby Shot Me Down) -biisistä. Ennen soundtrackin ostamista hain biisin netistä ja ihmettelin, kun siitä oli saatavilla vain instrumentaaliversioita. Kaikki versiot olivat olevinaan soundtrack-levyltä peräisin, ja levyllä piti olla täydellinen versio.

Asia palasi kummittelemaan tänään, kun kuuntelin MP3-versiota biisistä koneella. Taaskaan ei kuulunut kuin kitaraa, vaikka biisin piti olla tallennettu suoraan cd:ltä. Olin vieläpä kuunnellut biisiä hyvillä mielin kannettavalla MP3-soittimellani. Arvelin, että biisi oli jotenkin jäänyt kovalevylle kummittelemaan ja rippasin sen uudestaan cd:ltä. Ei auttanut, edelleenkin Nancy Sinatra jäi uupumaan.

Nettisurffailu tuotti tulosta. Gorezonen foorumilta löytyi vastaus: vanha äänite on nauhoitettu stereoksi siten, että kitara on toisella kanavalla ja Nancy Sinatran laulu toisella. Koska tietokoneessamme on kiinni vain yksi kaiutin (stereoissa on toinen kanava rikki), jäivät laulut kuulumatta.

Ihmeellinen mysteeri, mutta niin vain sekin selvisi.

31.05.2004 klo 17:57 | Kommentoi | TrackBack (0)

Sähköpostin jakaumaa

Opetin roskapostisuodattimeni (aina luotettava POPFile) erottamaan virukset muusta roskapostista. Virusroinaa tulee siinä määrin paljon, että alkoi kiinnostamaan, kuinka paljon sitä itse asiassa tulee.

Kymmenen päivän käytön aikana postia on satanut noin 3900 viestiä. Spämmiä on tästä 2800 viestiä eli 72 prosenttia. Viruksia on vajaa 500 viestiä, noin 13 prosenttia. Sekalaista bulkkipostia kymmenisen prosenttia eli 390 viestiä ja henkilökohtaista postia 205 viestiä eli reilut viisi prosenttia.

Viruspostia tulee siis aika paljon, noin 50 viestiä päivässä. Silkkaa spämmiä tulee melkein 300 viestiä päivässä! Postien lukeminen pinellä ei olekaan enää lainkaan niin hauskaa kuin ennen, kun suodatus tapahtuu vasta, kun haen viestit kotikoneelle.

On roskaposti kyllä melkoinen ongelma. Viruksistakin kertyy paljon liikennettä, kun viestit ovat keskimäärin noin 30 kilotavun kokoisia. Kymmenen päivän aikana viruspostia on siis satanut noin viisitoista megaa. Veikkaisin, että perinteinen spämmi voittaa silti, vaikka aika tasaista se voi kyllä olla.

31.05.2004 klo 07:37 | Kommentoi | TrackBack (0)

Porkkanakakku

Paras Keittokirja osoittautui hintansa arvoiseksi. Perjantaina teimme nimittäin kirjan ohjeella porkkanakakkua, josta tuli erinomaisen hyvää.

Kannattaa ostaa kirja, kun sitä vielä saa. S-Marketeista ja Prismoista löytynee. Koska olen reilu ihminen, tässä on porkkanakakun ohje:

Porkkanakakun kuvan Kakkupohja

- 4 munaa
- 350 g porkkanaraastetta
- 2,25 dl öljyä
- 4,25 dl jauhoja
- 4,5 dl sokeria
- 1 tl leivinjauhetta
- 1 tl ruokasoodaa
- 1 tl suolaa
- 1 tl kanelia

Vatkaa munat, öljy ja porkkanaraaste kuohkeaksi sotkuksi. Sekoita jauhot keskenään ja kääntele taikinan sekaan. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun irtopohjavuokaan ja paista 175 asteessa 50 minuuttia.

Kun kakku on paistunut, kumoa ja anna jäähtyä.

Kuorrutus
- 100 g tuorejuustoa (esim. Philadelphia)
- 45 g pehmeää voita
- 2 dl tomusokeria
- 1 tl vaniljasokeria

Vatkaa sekaisin ja levitä kakun päälle.

Kakkupohja on erinomainen, mutta kuorrutus oli ehkä vähän liiankin raskas. Käytimme voin sijasta Keijua, vaikuttaisiko se sitten. Seuraavalla kerralla on joka tapauksessa tarkoitus jättää kokeilun vuoksi voi vähemmälle.

30.05.2004 klo 15:37 | Kommentit 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Lohkolainauksen taustakuva

Säädin blogini ulkoasua. Isosisko - kuten järjestään kaikki Blogspot-käyttäjät viime aikoina - päivitti bloginsa ulkonäköä parempaan päin. Uudessa layoutissa on älyttömän hieno yksityiskohta, eli lainausmerkki lohkolainauksen taustakuvana. Se oli pakko nyysiä!

Tässä on lohkolainaus, hiphei.

Eipä ollut vaikea tehdä. Tyylitiedostoon piti vain tehdä seuraavanlainen lisäys:

blockquote {

background: url(kuvan url) no-repeat top left;

padding: 10px 0 0 20px;

}

Jo näyttää nätiltä.

27.05.2004 klo 16:41 | Kommentit 5 kommentti(a) | TrackBack (0)

Kill Bill: Vol. 2

Kill Bill, osa kaksi on nyt nähty. Tällä kertaa elokuvassa oli huomattavasti vähemmän toimintaa ja huomattavasti enemmän puhetta. Hyvä niin. Henkilöt olivat heti kiinnostavampia. Näpsäkkä dialogi lienee jonkinlainen Tarantino-tavaramerkki - noh, sitä kuultiin kyllä. Paikoin jutut olivat jopa hyviä.

Kill Billin toinen osa oli sekä humoristinen että vastenmielinen. Edellisen osan verenvuodatus oli pääasiassa huvittavan ylilyötyä, tällä kertaa mukana oli pari hyvinkin epämiellyttävää kohtausta. Elävältä hautaaminen ei ole koskaan kivaa, eikä ollut mukava kuunnella The Briden kädestä kuulunutta rutinaa kun mestarisoturi (sinänsä hilpeä tyyppi) sitä käsitteli.

Kokonaisuus on kenties parempi kuin osansa. Jotenkin tuntuu siltä, että jos kummankin osan parhaat puolet (ykkösen tyylin ja tiiviyden, kakkosen dialogin ja tarinan) yhdistäisi yhteen elokuvaan, tulos olisi erinomainen.

26.05.2004 klo 18:31 | Kommentit 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Alienin kolmas ulottuvuus

Katselimme eilen kolmannen Alienin, jota en ollut ainoana sarjastaan vielä nähnyt. IMDB:ssä on selvästi nähtävissä tietty varhaisempien osien suosiminen: kahden ensimmäisen elokuvan arvosanat ovat 8,3 ja 8,2, kun osat kolme ja neljä saavat molemmat 6,0.

Onhan se kyllä selvää, että sarjan ensimmäiset osat ovat sellaista avaruuskauhun ja -toiminnan priimaa, ettei niitä ihan tuosta noin vain ylitetä. Ensimmäinen osa oli melkoista kauhua, toinen lisäsi kuningattaren ja laumoittain lisää muukalaisia, mutta kolmannelle osalle ei sitten jäänytkään oikein mitään. Nähdäkseni kuviota voisi jatkaa hyvällä parodialla, mutta ei juuri muuten.

Alien: Resurrection ja kolmonen ovat kyllä sinänsä perushyviä elokuvia (arvostelin molemmat IMDB:ssä seiskoiksi, kun ensimmäisille osille heruu ysit), ei siinä mitään - mutta samalla ne ovat selvästi sarjan heikoimmat osat.

25.05.2004 klo 13:13 | Kommentit 4 kommentti(a) | TrackBack (0)

Subin Jaffa-peli

SubTV:llä pyörii Jaffa-peli, jossa voi voittaa korillisen Jaffaa. Jos korillinen tarkoittaa 24 puolen litran pulloa, korille kertyy hintaa noin 36 euroa (puolitoista euroa pullo). Laskin, että kahden minuutin aikana eräskin kilpailija nakutti noin kaksikymmentä palloa peliin, 84 senttiä kappale. Viiden minuutin pelin aikana ehtii siis hakata viitisenkymmentä palloa, joille kertyy hintaa yli 40 euroa. Samaa tahtia nakutti kolme-neljä pelaajaa, joiden lisäksi satunnaisia pallottelijoita riitti.

Muutama kysymys: miksi kannattaa naputella 40 euroa menemään saadakseen reilun kolmenkympin edestä limsaa? Miksi kannattaa yritellä peliä, jos näkee, että jollain toisella pelaajalla on jo tolkuton määrä pisteitä, jota ei voi saada kiinni? Ja mikä tärkeintä: miten minä voisin hyötyä taloudellisesti tästä suunnattomasta tyhmyyspotentiaalista?

Voin minäkin myydä limsakoreja ylihintaan. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä - eniten yli tarjonnut voittaa, muidenkin ehdokkaiden rahat pidän, tietysti.

24.05.2004 klo 20:06 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Paras keittokirja

Nappasin S-marketista ruokaostosten mukaan keittokirjan. Vaatimattomaksi Parhaaksi keittokirjaksi nimetty kirjanen kun maksoi vain euron. Sivuja on kuitenkin 190 ja reseptejä kymmeniä. Valikoima on laaja ja varsinkin jälkiruokaosastolla on muutama varsin mainio ja kokeilemisen arvoinen ruokalaji.

Sarjaa ilmestyy jatkossa kuukausittain ja jos muut osat ovat yhtä halpoja (epäilen), ostanen nekin kartuttamaan keittokirjakokoelmaani. Halpa hinta ei näy suoranaisesti kirjan laadussa, mitä nyt paperi on vähän halvan oloista. Jokaisesta ruoasta on kuitenkin värikuva ja kirja on muutenkin varsin näyttävä. Siksipä epäilenkin, että euron hinta on joku ovela koukutustarjous ja jatkossa opukset maksavat enemmän. Toivottavasti eivät paljoa enempää, sillä sarja vaikuttaa kerrassaan lupaavalta.

Porkkanakaakkua tehdään perjantaina, siitä sitten lisää.

24.05.2004 klo 19:50 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Killing Miranda

Kesän ohjelmaani kuuluvat näemmä Lumous-festarit. Ovat nimittäin siinä määrin mainion pääesiintyjän hankkineet, että lauantain klubikeikalle on pakko mennä. Suruaika livenä on ihan mielenkiintoinen tapaus, mutta brittigootin uudemman aallon ylväs edustaja Killing Miranda on pakko nähdä, kun vallan Tampereelle asti tulevat.

Touched by Jesus, Teenage Vampire, Discotheque Necronomicon, Salome, Angelfly... Hiphei, siitä tulee vielä hieno keikka, hittibiisejä ainakin pitäisi riittää. Bändi ei ole vielä julkaissut uutta levyäkään vanhojen soittamista sotkemaan!

24.05.2004 klo 09:01 | Kommentit 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Finding Bill

Helatorstain ilta meni elokuvia katsellen. Ensimmäisenä nähtiin Johannan kovasti toivoma Nemoa etsimässä. Muita Pixarin animaatioita en olekaan nähnyt, mutta tämä jätti varsin hyvän vaikutelman. Teknisesti jälki on erinomaista, merelliset maisemat olivat huikaisevan tyylikkäitä. Tarina oli hauska ja moraalisesti kestävä, joten mikäpä siinä viihtyessä. Ihan perheen pienimmille elokuva ei välttämättä sovi, sen verran pelottava se paikoin on. Seitsemän vuoden ikäraja on siis tällä kertaa hyvinkin perusteltu.

Englanninkielisessä versiossa kuultiin rooleissa taas varsin hyviä näyttelijöitä. Suomenkielisestä versiosta en tiedä, jäi testaamatta, ei erityisemmin kiinnostakaan. Onneksi DVD:t mahdollistavat useamman ääniraidan ja kaseteiltakin taitaa nykyään löytyä aina sekä suomeksi dubattu että alkuperäinen versio.

Toisena elokuvana katsottiinkin sitten jotain aivan muuta. Kill Bill on trendikäs valinta, mutta minkäs teet, kiinnostava elokuvahan se on, vaikka kumpikaan meistä ei ole mitenkään erityinen Quentin Tarantino -fani. Lisäksi 70-luvun B-elokuva on syystä tai toisesta jäänyt vähän vähemmälle katsomiselle, joten elokuvan runsaat viittaukset ties minne jäivät valitettavasti ymmärtämättä. Se ei onneksi estänyt viihtymistä. Kill Bill oli näyttävä elokuva, Tarantinon tyylitaju on osunut jokseenkin kohdalleen ja Uma Thurman loisti pääosassa.

Elokuvan pahin vika onkin siinä, että se oli nähdäkseni lähes pelkkää tyyliä, ilman sen kummempaa sisältöä. Menee siis viihteenä, mutta ei riitä erinomaiseen arvioon. Annoinkin elokuvalle IMDB:ssä kahdeksikon (kuten Nemollekin). Yhdeksikkö vaatisi jo enemmän sisältöä. Väkivaltaa olisi voinut vähän vähentää ja käyttää vapautunut aika vaikkapa tarinan kertomiseen tai hahmojen syventämiseen. Kiitos joka tapauksessa heruu alun järjestyksessä - aikajärjestyksestä irroitettu toimintaosio toimi hienosti.

Musiikista kuitenkin pisteet Tarantinolle. Jos jotain, nin mies kyllä hallitsee musiikin käytön elokuvissaan. Tässäkin tapauksessa todella hyvät biisit, kuten Nancy Sinatran Bang, Bang ja Zamfirin The Lonely Shepherd luovat elokuvan tunnelmasta merkittävän osan. Soundtrack on ehdottomasti ostamisen arvoinen.

21.05.2004 klo 08:17 | Kommentit 3 kommentti(a) | TrackBack (0)

Petteri Jussila ja verkostomarkkinointi

Petteri Jussila on tällä hetkellä kirkkaasti suosituinta sisältöä blogissani. Annetaan siis lukijoille lisää sitä, mitä eniten halutaan.

Katselimme juuri ternimaitokapseleita käsittelevän Päivärinnan jakson, jossa Petteri toden totta esiintyi edukseen. Kysyttäessä kapseleiden vaikutuksista, miehestä irtosi ainoastaan ne tukevat elämää -tyyppistä tyhjää mössötystä. Kilpailevan ternimaitofirman toimitusjohtaja osasi sen sijaan kertoakin tuotteidensa vaikutusten syistä. Tuli heti huomattavasti vakuuttavampi vaikutelma.

Päivärinta grillasi Jussilaa aika kovalla kädellä tämän veloista ja veropetoksista, ja ymmärrettävästi Jussilalta ei kauheasti kommenttia irronnut. Vähän ehkä epäreilua moinen, mutta on Jussila kyllä aika leveästi julkisuudessa esiintynyt - miljönäärimaine ei taida ihan tyhjästä syntyä. Sikäli onkin vähän outoa, ettei tuloja sitten löydykään.

Muutenkin Jussilan bisnesten uskottavuus karisee verkostomarkkinoinnin myötä. Jos edustajat ostavat ternimaitokapselit 30 eurolla ja myyvät ne sitten 40 eurolla, saa myydä aika monta purkkia, että saa sen miljoonan kasaan - varsinkin, jos maksaa verot. Epäilen myös, ettei myymättömiä purkkeja lunasteta takaisin, jolloin kaikki riski on luonnollisesti edustajan harteilla.

Sekin ongelma verkostomarkkinoinnissa on, että edustajat kilpailevat keskenään. Jos olisi Tampereen ainoa ternimaidon myyjä, voisi pärjätäkin, mutta verkostomarkkinafirman etu on tietysti saada mahdollisimman paljon edustajia - eihän sillä ole väliä, paljonko edustajat lopulta myyvät, kunhan vain ostavat paljon tuotetta myytäväksi.

Suosittelen kyllä pohtimaan, paljonko kannattaa maksaa kapseleista, joiden terveysvaikutukset ovat epävarmoja. Tutkimuksissa on havaittu hyötyvaikutuksia, mutta valtavasti suuremmilla annoksilla. Kapselien vaikutuksista ei ole tiettävästi vakuuttavaa tietoa. Verkostomarkkinointiin ryhtymistäkin kannattaa harkita, erityisesti jos tulojen hankkiminen perustuu uusien edustajien värväämiseen. Se ei yleensä ole kannattavaa muille kuin verkoston ylimmille tasoille (jollainen et ole, ellet perusta verkostoa itse). Voin luvata, että suuria voittoja ei verkostosta irtoa.

Kannattaa perehtyä vaikkapa Pyramidisivujen antiin - sivuja ei ole päivitetty vuosiin, mutta ne sisältävät paljon hyödyllistä tietoa. Näin meitä kusetetaan -sivujen verkostomarkkinointiosio on myös hyvää luettavaa ennen verkostoihin liittymistä. Tuoreempia linkkejä aiheesta otetaan vastaan.

19.05.2004 klo 15:29 | Kommentit 4 kommentti(a) | TrackBack (0)

Galaxy Quest

Telkkarista tulee hyviä elokuvia aika harvakseltaan. Eilen saimme kuitenkin nauttia erinomaisesta tv-viihteestä, kiitos Spektren listalta saadun vinkin. Galaxy Quest olisi voinut jäädä näkemättä. Elokuva on nimittäin erinomaisen hauska ja sympaattinen Star Trek -parodia. Trekin ja yleensäkin scifihömpän kliseiden tuntemus on tietysti välttämättömyys elokuvasta nauttimiselle. Hyvät näyttelijät (Sigourney Weaver, Alan Rickman, Tim Allen) auttoivat tietysti osaltaan. Kannattaa tutustua!

18.05.2004 klo 15:16 | Kommentoi | TrackBack (0)

Ristikkolehtien vaikeustaso

Ostin perjantaina matkatekemiseksi ristikkolehden. Ristikoiden täyttäminen on yleensä hauskaa, mutta ristikkolehtien ostaminen ei. Valikoimaa on aivan liikaa ja useimmat lehdistä ovat hyvin samanlaisia. Lehtien vaikeustaso tosin vaihtelee, mutta en ole oikein vielä keksinyt hyvää vakiolehteä, jonka ostamalla saisin sopivia ristikoita. Tämänkertainen ostokseni, Ristikkokärpänen, oli vähän liian helppo. Pohjanoteeraus oli vihje "ajattelu", jonka vastaukseksi tuli "aattelu". Sanasto oli muutenkin aika kepoisaa. Ja jos muuten ei ollut vielä tarpeeksi helppoa, niin samat vihjeet toistuivat useissa eri tehtävissä. Vihjekuvina käytettiin vielä tyylikkäästi paria Gary Larsonin piirrosta ja todennäköisesti täysin luvatta. Ainakaan tekijänoikeuksien haltijoista tai tekijöistä ei ollut mitään mainintaa.

Sanaristikot ovat vähän hankala laji, koska en ole niissä erityisen hyvä. Nämä nyt olivat aivan liian helppoja, haastetta ei kauheasti riittänyt, mutta eipä se ole sekään kivaa, kun ei mitään ymmärrä. Tuntuu, että vaikeita ja helppoja ristisanoja löytää helposti, mutta missä ovat keskinkertaiset?

17.05.2004 klo 10:46 | Kommentoi | TrackBack (0)

Uusi Movable Type

Pinserissä mainittiin uudesta Movable Typestä. Versio 3.0 tuo mukanaan maksullisuuden. Ilmaisversio mahdollistaa vain kolme blogia ja yhden kirjoittajan. Minun Movableni pyörittää blogia, joilla on viisi kirjoittajaa. Kuusi kirjoittajaa, kahdeksan blogia -lisenssi maksaa 150 dollaria. Auts.

Tästä on noussut kova poru blogimaailmassa. Mena Trottin blogikirjoitus It's About Time Six Apart -blogissa on saanut aika tylyä palautetta, kun katselee TrackBackeja. Monet ovat jättämässä Movable Typeä ja mieluiten heti. Asia ihmetyttää minua hieman, sillä eiväthän nykyiset Movable Type -asennukset ole mihinkään menossa. En usko, että ostan Movable Type kolmosta (elleivät sitten kanssablogittajani ole kiinnostuneita osallistumaan kustannuksiin, jolloin tosin joutuisin kai ostamaan kaupallisen lisenssin, joka maksaakin jo 700 dollaria), sillä 2.661 kelpaa ainakin toistaiseksi omiin tarkoituksiini mainiosti. Mistä siis itku ja poru? Vaivaako ihmisiä joku kumma pakko päivittää aina kaikki ohjelmat heti kun uusi versio on saatavilla?

Mutta joo, onhan se ikävää, että aikaisemmin maksuton ohjelma muuttuu maksulliseksi. Toisaalta on ihan kohtuullista, että Trottit saavat työstään kunnollisen korvauksen. Movable Typen tasoisen työkalun tekijä on mielestäni palkkionsa ansainnut, varsinkin kun ohjelmaa on kuitenkin tähän asti jaettu maksutta.

14.05.2004 klo 08:24 | Kommentoi | TrackBack (0)

Erikoista spämmiä

Saan tätä nykyä varsin kummallista spämmiä. Eräs nimeltämainitsematon yritys jättää lokeihini valheellisia vittaustietoja. Eilenkin heidän sivuiltaan näyttää tulleen kymmenisen kävijää minun sivuilleni. Heidän sivuillaan ei luonnollisestikaan ole linkkiä minun sivuilleni.

Homman idea on se, että jotkut webmasterit pitävät viittauslokejaan julkisesti näkyvillä - en ymmärrä käytäntöä, mutta sitä tämä firma kuitenkin hyödyntää. Linkin saa kätevästi näkyviin tällaisille sivuille, ja se lisää luonnollisesti näkyvyyttä hakukoneissa. Törkeää rikollisuutta, sanon minä.

Aiheesta on kirjoitettu kipakka blogikirjoitus. Spämmääjiä voi estää kieltämällä heiltä pääsyn sivuille, ohjeita siihen löytyy vaikkapa Totem to Temple -blogista. Thiemo Mättigilla on asiaan teknisempi ratkaisu. Itse tyydyin lisäämään pari spämmeriä kieltolistalleni, jossa oli jo valmiiksi pari yli-innokasta hakukonetta.

Kaikkea sitä keksitäänkin.

12.05.2004 klo 11:15 | Kommentoi | TrackBack (0)

RSS-uutisia

Useammallakin taholla on huomioitu uutistoimisto Reutersin RSS-uutisotsikot. Tilasin itsellenikin Bloglinesin kautta muutaman aiheen uutiset.

Suomenkielisiä uutisia ei taida tarjota RSS-muodossa vielä kukaan.

The Word Spy tarjoaa myös sivistävää ja viihdyttävää sisältöään RSS-muodossa.

10.05.2004 klo 20:08 | Kommentit 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Lentävän muovikiekon ihmeelliset seikkailut

Ostin lauantaina frisbeen. Halusin sellaisen jo viime kesänä, mutta silloin olin haluineni myöhässä - frisbeet olivat jo loppuneet kaupoista. Tänä kesänä olin kuitenkin ajoissa ja sain kuin sainkin lentävän muovikiekkoni.

Sitä heittelyn riemua! Tästä tulee kesän aktiviteetti numero yksi! Frisbeen lisäksi sain kokea uusien lihasten löytämisen riemun, kun yhden iltapäivän heittely kipeytti jännittävän lihaksen rinnasta, oikean kainalon alta. Kaikkea sitä uutta oppii!

10.05.2004 klo 08:51 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kesän ohjelma

Kesän opinnot on nyt lyöty lukkoon ja tentti-ilmoittautumiset tehty. Yliopistolla on jo toista vuotta käytössä elektroninen ilmoittautuminen kesätentteihin. Järjestelmä on näppärä ja mukava käyttää. Tenttikuorien täyttäminen ja toimittaminen laitokselle postilaatikkoon on vaivalloista ja saisikin minun puolestani jäädä historiaan.

Koska kaikki tentit ovat kahden opintoviikon annoksia ja yhteensä opintoviikkoja pitää kertyä vähintään 7,5, päädyin seuraavanlaiseen valikoimaan:

Kesäkuussa teen Tietoverkot yhteiskunnassa. Heinäkuussa ovat vuorossa Kirjastot ja tietohuolto ja Informaatiotutkimus tieteenä ja tieteenalana. Elokuussa tenttiputken lopettaa Arkielämän tiedonhankinta. Jos saan motivaatiopuuskan, voisin elokuussa suorittaa vielä mukavasti täydentävän Ammatillisen tiedonhankinnan.

Kunhan saan kevään kursseista merkinnät, minulla pitäisi kai olla 150 opintoviikkoa. Jos saisin kaikkiaan viisi tenttiä tehtyä kesällä, olisi maisterin tutkintoon vaadittavat 160 opintoviikkoa periaatteessa siis kasassa. Opintoviikkoja puuttuu kuitenkin ainakin 26, joista suurimman osan (20) muodostaa gradu.

Gradu onkin sitten ensi lukuvuoden pääasia numero yksi. Aihepiiristä ei ole kauheasti käsitystä, mutta todennäköisesti XML-tiedonhaun piirissä ollaan. XML-seminaari jätti ihan hyvät fiilikset. Saapa nähdä, aloitan syksyllä graduseminaarin, toivottavasti se tuo tullessaan valaistuksen.

7.05.2004 klo 09:12 | Kommentoi | TrackBack (0)

Lisää esseeteoriaa

Pohdiskelin taannoin esseekysymyksiä: Jos esseen maksimisanamääräksi annetaan 3000 sanaa, kuinka lyhyen esseen kehtaa palauttaa? Itse kirjoittaisin ehkä minimissään sellaiset 2000 sanaa.

Kirjoitustyö hieman hyytyi, joten palautin lopulta roimasti alle 2000 sanan mittaisen työn. Järkeilin, ettei kurssin opettaja halua mitenkään erityisesti lukea pitkiä töitä, vaan asiasisältö ratkaisee. Tähän kun yhdistyi melkoinen neronleimaus esseen aihepiirin keskeisestä ilmiöstä, olin lopulta aika hyvillä mielin asian suhteen (Johanna saa korjata, jos muistan väärin ja olin täydessä paniikissa).

Ratkaisuni oli kaiken lisäksi oikea, sillä sain kurssista täydet kolme pistettä.

4.05.2004 klo 14:09 | Kommentoi | TrackBack (0)

Vastuullista RSS-käyttäytymistä

Visa Kopu linkitti Wired Newsin artikkeliin Will RSS Readers Clog the Web?. [A]s the programs and the underlying RSS standard grow more popular, some question whether the Internet will be able to handle the traffic.

Tarkistakaapas, RSS-käyttäjät, kuinka tiuhaan käyttämänne ohjelma tarkistaa RSS-tiedostojen tuoreuden. Minulla on hyvä omatunto: oma ohjelmani tarkistaa lähteet vain kolme kertaa päivässä (niistäkin voisi kyllä poistaa kaksi). Bloglines tarkistaa kerran tunnissa, mutta siellä yksi tarkistus palvelee huomattavasti suurempaa joukkoa käyttäjiä.

Omalta osaltani asia ei ole vielä ongelmallinen, vaikka RSS-tiedostoni ovatkin varsin isoja. Tarjoilen kuitenkin edelleen kokonaisia artikkeleja pelkkien otsikoiden tai katkelmien sijasta. Jos suosio kasvaa valtaviin mittoihin, täytynee sisältöä rajoittaa. En kuitenkaan usko, että näillä jutuilla sellaista suosiota saavutetaan.

2.05.2004 klo 15:55 | Kommentoi | TrackBack (0)

Klassista elokuvaviihdettä

Eilen katseltiin se toinen Monty Python -elokuva, jota Johanna ei ollut nähnyt: Brianin elämä. Ostin nimittäin uuden ja hienon Montys Enzyklo Pythonian, joka sisältää kaikki kolme Python-elokuvaa. Ostos oli varsin perusteltu, sillä nämä elokuvat jos mitkä kestävät katselua moneen kertaan. Brianin elämä on kolmikosta paras, etenkin elokuvallisilta avuiltaan. Holy Grailissa on erinomaisia irtovitsejä, mutta kokonaisuus on jonnin verran heikompi.

Elokuvan parhaita kohtauksia on se, kun Brian pistetään kirjoittamaan graffitia Roomalaiset menkää kotiin latinaksi. Latina on vaikea kieli, eikä homma ole mitenkään helppo. Johanna, vanha latinanopiskelija, piti kohtausta erityisen viihdyttävänä, kuten arvelinkin.

2.05.2004 klo 11:53 | Kommentoi | TrackBack (0)

Aihehakemistot

Erilaiset aihehakemistot tuntuvat olevan kuuma trendi. Saan säännöllisesti viestejä kaikenlaisten aihehakemistojen ylläpitäjiltä, jotka ovat joko linkittäneet sivuni tai pyytävät minua itse linkittämään sivuni juuri heidän hakemistoonsa. Vastapalvelukseksi pyydetään luonnollisesti linkkiä takaisin.

Minun sivuillenihan saa toki linkittää ja lisänäkyvyys on yleensä ottaen vain positiivinen asia, mutta en kyllä viitsi juuri takaisin päin linkitellä. Ensinnäkin, miltä sekin nyt näyttäisi, että joka sivulta olisi useampi linkki eri aihehakemistoihin? Useimmat hakemistoista ovat myös luvattoman kehnoja. Uusin tarjokas, Games Talksin hakemisto on oiva esimerkki huonosta hakemistosta. Hierarkkinen järjestys on epämääräinen ja linkkejä ei ole järjestetty mitenkään näkyvän mielekkäästi. Kuva kohdesivusta on ihan kiva, mutta minun mielestäni kyllä täysin tarpeeton ominaisuus.

Hakemistojen tekeminen ei ole helppoa, joten sikäli kai voisi vain onnitella noinkin hyvästä suorituksesta. Jotenkin vain tuntuu, ettei tuosta hakemistosta ole valtavan suurta iloa kenellekään. Suosittelen pitäytymään Open Directoryssä.

1.05.2004 klo 12:06 | Kommentoi