Edellinen kuukausi: maaliskuu 2004
Seuraava kuukausi: toukokuu 2004

Askartelun huumaa

Tänään tuumittiin kutsuja. Askarteleminen on yllättävän kivaa! Päivän tulos on nimittäin valtaisan komea kutsuprototyyppi. Tulos on todella onnistunut siihen nähden, ettei kumpikaan meistä ole mitenkään erityisen lahjakas kuvataiteiden saralla. Malli on vieläpä riittävän yksinkertainen - ei sovi liikaa kikkailla, kun kutsuja pitää kuitenkin tehdä monta.

Tämäntyyppinen puuhastelu on kivaa. Tänään kiisteltiin useammastakin kutsujen ulkoasuun liittyvästä asiasta, mutta lopputulos on kuitenkin onnistunut ja kumpaakin miellyttävä. Saatte sitten, te onnekkaat lukijoistani, aikanaan kertoa mitä mieltä olette.

29.04.2004 klo 19:55 | Kommentoi | TrackBack (0)

Sivujen suosio

Melankolian suosituinta antia näyttäisi tällä hetkellä olevan Menopaussi, tässä kuussa hakuja on ollut noin 15 000. Kakkosena tulee Gameblog, joka häviää parilla tuhannella haulla. Vasta kolmantena on vuorossa etusivu.

Näiden jälkeen tuleekin suurempi pudotus hakumäärissä. Lautapelit vievät voiton Music Reviewsistä ja levyarvosteluista.

Nethack-opas on varsin luettu. Kirjavinkkien etusivu on sen jälkeen, vaikka hakusivu onkin kolmanneksi suosituin dokumentti. TYRin keskustelufoorumi on kerännyt parituhatta hakua, Kari Haakana sinnittelee vähän alempana ja Prahablogi on vielä siitä alemmas. Sitten mennäänkin jo niin pieniin lukuihin, ettei niistä kannata puhuakaan.

26.04.2004 klo 09:44 | Kommentoi | TrackBack (0)

Peliblogittamista

Viikonloppuna väkersin uutta blogia, taas vaihteeksi. Pelimerkinnät avaa ovensa nyt. Olkaat hyvät. Aiheena on nimen mukaisesti pelit, ja nimenomaan tietokone- ja konsolipelit, lautapeleistähän puhetta riittää Gameblogin puolella. Mitä ovat Pelimerkinnät? kertoo tarkemmin, mistä on kyse.

26.04.2004 klo 09:06 | Kommentoi | TrackBack (0)

Seurapelejä

Eilisilta meni varsin mukavissa puitteissa seurapelejä pelaten (Gameblogista löytyy tarkempi raportti). Pelaaminen vaihteeksi vähän isommalla porukalla oli kyllä loistavaa hupia. Suuret kiitokset vaan Lauralle ja Villelle vieraanvaraisuudesta! Tätä lisää!

25.04.2004 klo 11:47 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Anteliaan ja reilun uusi määritelmä

Kertokaas tyhmälle: kun Elisan mainoksessa kerrotaan Elisan olevan reilu ja antelias firma, niin kumpaan kategoriaan ne suurirtisanomiset sitten menivät? Reiluuteen vai anteliaisuuteen?

Olisikohan mainostoimistossa tai Elisalla kannattanut harkita sitä mainosta vielä toisenkin kerran?

24.04.2004 klo 10:41 | Kommentoi | TrackBack (0)

Viikatteesta saatte

Vein uusimman Viikate-ostokseni, Kuolleen miehen kupletti -EP:n hyllyyn ja hämmästyin. Laskutoimitustahan tässä jo tarvittiin: minulla on 13 Viikate-levyä (plus yksi seiskatuumainen siihen päälle). Hämmentävää. Onpas niitä kertynyt vaivihkaa paljon.

Musiikkiin kun päästin, suositan suuntaamaan Kuusumun profeetan kotisivuille sanoitusten pariin. Varsinkin uusimman Sanansaattaja Oraakkeli Salamurha Hyökkäysvaunu -levyn sanoitukset ovat melkoisen eeppistä luettavaa. Hih.

23.04.2004 klo 09:30 | Kommentoi | TrackBack (0)

Tuulten tahtipuikko

Zeldan legendan uusin osa, The Wind Waker on kyllä hieno peli. Peli oli jonkin aikaa levolla, mutta nyt sen taas löysimme uudestaan. Tapahtumat etenivät suorastaan eeppisen nytkähdyksen ja peli kiehtoo taas ihan uudella tavalla. Mielipide pelistä on muutenkin noussut jonnin verran, sekalaisilla käyttöliittymäpuutteilla on entistä vähemmän väliä, kun pelin juoni ja muu puuhastelu vie mukanaan. On hauskaa, että pelissä voi edetä omaan tahtiinsa ja askarrella yhtä jos toista sivutoimista. Sivupuuhailu ei edistä peliä suoranaisesti, mutta on kuitenkin hyödyllistä.

Ainoa juonellinen fiba on kyllä minun mielestäni se, kun pelin ainoa aktiivinen ja toimiva naishahmo alennettiin avuttomaan prinsessarooliin. Aika tylsä ratkaisu minun mielestäni - pelien naishahmoissa olisi toden totta kehittämisen varaa. Onneksi päähenkilö ei ole mikään äijä, vaan melko sukupuolineutraali pikkupoika (jonka sukupuoli-identiteettiä on lisäksi horjutettu entisestään nimeämällä hänet Johannaksi).

Metroid Primessä on sentään naissankari, joka tosin piilottaa naiseutensa aika miehisen oloiseen taistelupanssariin (mutta panssari on sentään oikeasti toimiva, suojaava ja peittävä, eikä mikään täysin koominen ketjupanssaribikini). Sukupuoliseikoista viis, Metroid Primekin on erinomainen peli, jonka tarina on viiden tunnin hiljaiselon jälkeen alkanut nousta esiin ja viedä mukanaan.

23.04.2004 klo 09:02 | Kommentoi | TrackBack (0)

Suunnitelmat etenevät

Musiikkia on tiedossa, samoin ruokaa. Ei kai hyviin juhliin muuta sitten tarvitakaan? Tähän väliin sopii kyllä valituksen sana naisten hääpukujen hienoisesta yksipuoleisuudesta. Ei ihme, että ompelimossa kerrotaan ihmisten teettävän paljon yksinkertaisia ja värikkäitä hääpukuja. Kirjavia prinsessaunelmia kyllä riittää, mutta etsipä jotain vähän tyylikkäämpää ja muuta kuin kokovalkoista niin saat kyllä etsiäkin.

21.04.2004 klo 16:17 | Kommentoi | TrackBack (0)

Ken Park, Holy Grail

Eilen katseltiin taas elokuvia. Ensimmäisenä oli vuorossa Larry Clarkin shokeeraava Ken Park. Olihan se jännä, joo, mutta sen taiteelliset ansiot jäivät hieman epämääräisiksi. Erityisesti lopun täysin irrallisen seksikohtauksen merkitys jäi suureksi mysteeriksi. Sinänsä elokuva kuvasi moniongelmaisia ihmisiä todentuntuisesti ja värikkäästi. En kuitenkaan vakuuttunut.

Illan toinen elokuva olikin sitten parempi. Johanna ei ollut nähnyt sitä aikaisemmin, enkä minäkään kunnolla, joten Monty Python and the Holy Grail oli suuresti tervetullut valinta. Aikaisempaan tuhnuiseen ja tekstittämättömään kasettikopioon (kopionkopio ties kuinka monennessa polvessa) verrattuna kunnollinen DVD-versio oli silkkaa elokuvanautintoa. Elokuvan juoni on mitä on ja tarina etenee vähintäänkin jännittävästi, mutta väliäkö noilla, kun hyviä ja ikimuistoisia vitsejä tulee tasaista tahtia. Tämä on todellinen klassikko!

18.04.2004 klo 11:36 | Kommentoi | TrackBack (0)

Hifismiä

Hankimme uuden television. Se on hieno. Vanhaan verrattuna parannusta on tapahtunut kuvan koossa ja laadussa. Miinuspuolina mainittakoon koko ja paino: laitteen nostaminen oli tuskaa ja se hallitsee makuuhuonetta hieman liiaksikin.

Nyt vain iskee kauhistus sen suhteen, miten pahalta TV-tarjonta itse asiassa näyttää. Ei muuten, mutta kun vertaa GameCuben ja DVD-soittimen kuvaan (molemmat tulevat RGB-laatuisina) TV-kuva jää vertailussa auttamatta viimeiselle sijalle. Saapa nähdä, kauanko kestää, ennenkuin hankimme digiboksin - ihan vain TV-kuvan parantamiseksi.

Kotiteatterista uupuva äänentoisto-osasto saanee uupua jatkossakin. Stereoääni riittää, varsinkin kun meidän kämppäämme ei ihan tuosta noin vain toimivaa monikanavaääntä viritelläkään. Paineita tietysti olisi, kun elokuvia kuitenkin katsellaan ja yllättävän moni GameCube-pelikin tukee kunnon monikanavaääntä.

GameCube-peleistä täytyy vielä kehua Super Monkey Ball 2:ta, joka on kyllä loistohupia. Olen erityisesti mieltynyt sen keilaamisminipeliin, joka on kyllä melkeinpä hauskempaa kuin oikea keilaaminen.

16.04.2004 klo 17:08 | Kommentoi | TrackBack (0)

F-Zero GX

Gran Turismo 3 on kohdannut voittajansa, nyt ei enää tarvitse PS2:ta edes ajopelejä varten. F-Zero GX on yksinkertaisesti niiin hyvä. Onhan GT edelleen simulaattorina ohittamaton, mutta kuka kaipaa realismia, kun mielikuvitus on niin paljon hauskempaa?

F-Zeron ratasuunnittelu on nimittäin huippuluokkaa. Ideoita ei ole rajoitettu suotta, vaan radoilla nähdään yhtä jos toista. Ensimmäiset 90 asteen mutkat pystysuoraan olivat melkoisen jännä kokemus. Eleganttia erikoisuutta edustaa myös ovaalirata, joka on Möbiuksen nauhan muotoinen. Yksi kierros sen ympäri kiertää siis radan kahdesti - kerran kummaltakin puolelta (ulko- ja sisäpuolelta).

Vaikeustaso pelissä on kohdallaan, eli pirun vaikea. Tietokonekuskit (joita on 29 kappaletta kerrallaan vastassa!) ovat päteviä, mutta pahinta vastusta taitavat sittenkin tarjota radat. Ensimmäinen yritykseni läpäistä yksi grand prix -sarjoista päättyi viimeiseen rataan, jossa en yksinkertaisesti pysynyt radalla - mikä on tietysti pahempi juttu silloin, kun rata leijuu tyhjän päällä... Saisivat asentaa kaiteet!

Peli on tolkuttoman hyvän näköinen ja rullaa ihan hirmuista vauhtia. Vauhdikkainta ohjaamokuvakulmaa (joka on Gran Turismossa pakkovalinta vauhdin tunnun saamiseksi) ei voi käyttää tosimielellä ajettaessa, sillä tapahtumien ennakointi on yksinkertaisesti mahdotonta. Kaikki tapahtuu niin nopeasti. Eikä haittaa, vaikka radalla olisi tungosta - ei töki meno eikä hyydy vauhti. Tähän asti näkemäni radat ovat olleet pääasiassa kauniita, mutta ei niitä kyllä ajaessa ehdi ihailemaan.

Tällaista kilpa-ajamisen pitää olla.

14.04.2004 klo 16:25 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kaistavarkaan loppu on kurja

Minulla on käynyt rosvoja. Nämä rosvot eivät ole vieneet kiinteää omaisuutta, vaan kaistanleveyttä. Kyse on toisten kuvia hyväksikäyttävistä surkimuksista.

Ennen Mikon iskua Asia nimittäin selvisi kun tutkailin sivujen lokeja. Katsoin, mitä eräs Deadjournal-käyttäjä oli sivulleni linkittänyt. Kyse ei kuitenkaan ollut linkistä, vaan taustakuvan väärinkäytöstä! Sellaistahan ei suvaita. Olisi nyt edes tallentanut kuvan itselleen, mutta kun ei. Noh, kun kerran pitää taustakuvaansa minun sivuillani, antaa minulle oikeuden muutoksiin... Ohessa kuvat ennen ja jälkeen. Mikon iskun jälkeen

Ongelma on kuitenkin laajempi. Levynkansikuviani käytetään surutta muualla. Kuvathan eivät sinänsä minun omaisuuttani ole, enkä missään nimessä vastusta niiden kopioimista (olenhan itsekin pääasiassa kopioinut ne muualta). Vastustan kuitenkin minun sivujeni kuormittamista muiden sivujen koristamiseksi.

Onneksi asiaan löytyy ratkaisu. Thesitewizard.comin artikkeli Preventing Image Bandwith Theft With .htaccess kertoo, kuinka kuvien lainailu estetään. Nyt levynkansia ei saa, ellei viittaajatieto kerro kävijän tulevan minun sivuiltani. Tämä karsii joitain legitiimejä käyttäjiä (esimerkiksi ne, jotka estävät selaintaan näyttämästä viittaajatietoja), mutta se on halpa hinta rosvoilun estämisestä.

12.04.2004 klo 15:16 | Kommentit 4 kommentti(a) | TrackBack (0)

Elokuvailoja

Toissapäivänä katselimme vaihteeksi kepeämpää viihdettä. Ihastuttava Audrey Tautou loisti mielenkiintoisen kaksipuolisen rakkaustarinan Rakastaa, ei rakasta pääosassa. Elokuva on kekseliäs ja hyvin tehty. Pidin suuresti.

Eilisen näytäntönä katseltiin aina yhtä hyvien Kevin Spacekin ja Kate Winsletin tähdittämä kuolemantuomiodraama David Galen elämä. Elokuva oli yllättävä ja provokatiivinen. Teatterissa se jäi näkemättä, hyvä että tilanne paikattiin nyt.

Olen heikkona hömppäokkulttikauhuun. Valitettavasti Revelation - Ilmestys oli jopa minun asteikollani melkoista kuraa. Suureellinen juoni (temppeliritarien vuosisatojen ikäinen suurmestari - Udo Kier - pyörittää sormensa ympärille niin jenkkien turvallisuuspalvelu NSA:ta kuin Vatikaania, jotta saisi kasvattaa Jeesuksen toisen tulemisen mieleisellään tavalla) ei oikein täysin selvinnyt elokuvan varsin kryptisistä käänteistä. Huhhuh. Ajanpuutteen vuoksi viimeinen kolmannes elokuvasta kelattiin nopeasti läpi, mutta en usko, että menetimme paljoakaan. Bonuksena vielä huumoria herätti takakannen teksti, jolla ei ollut paljoakaan tekemistä itse elokuvan kanssa...

11.04.2004 klo 15:06 | Kommentoi | TrackBack (0)

Pääsiäisherkkuja

Pääsiäisen aika sopii syömiseen. Poimin pari viikkoa sitten Aamulehdestä talteen piirakkareseptin, joka sopi kerrassaan erinomaisesti pääsiäisenä kokeiltavaksi.

Pohja:
150 g rasvaa
1 1/4 dl sokeria
2 munaa
4 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta

Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää munat ja jauhot. Sekoita ja levitä leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan.

Täyte:
250 g maitorahkaa
200 g sitruunatuorejuustoa
2 dl kermaviiliä
3/4 dl sokeria
3 munaa
2-3 rkl sitruunamehua
2 rkl perunajauhoja

Sitruunarahkapiirakka Sekoita tässä järjestyksessä. Kaada vuokaan. Ongelmaksi voi osoittautua sitruunatuorejuuston löytäminen, sitä ei taida olla olemassa - kaupoista löytyi vain jotain "tuorejuuston tyyppistä" sotkua. Ostimme tavallista maustamatonta tuorejuustoa ja käytimme enemmän sitruunamehua, olisiko ollut joku 6 rkl - enemmänkin olisi voinut. Sopii kokeilla, mikä toimii.

Piirasta paistetaan uunissa 175 asteessa noin tunnin.

Tänään söimme valkosipuliperunoita ja kalkkunapaistia. Molemmat ovat varsin vaivattomia tehdä, erityisesti paisti. Kannattaa kokeilla.

11.04.2004 klo 14:58 | Kommentoi | TrackBack (0)

Esseistiikka

Jos esseen maksimisanamääräksi annetaan 3000 sanaa, kuinka lyhyen esseen kehtaa palauttaa? Itse kirjoittaisin ehkä minimissään sellaiset 2000 sanaa.

Kun on kuusi päivää aikaa kirjoittaa ja 2000-3000 sanaa kirjoitettavana, tietää se 500 sanaa päivässä. Ensimmäiset 500 sanaa ovat helpoimmat; sen jälkeen on esseen tausta-artikkelien sisältö referoitu ja alkaa oman pohdinnan tuottaminen. Loput 1500-2500 sanaa ovat todennäköisesti melkoisen työn ja tuskan takana.

7.04.2004 klo 10:54 | Kommentoi | TrackBack (0)

Törkeyksiä korkeuksista

Huhtikuun kuudes on Villen nimipäivä. Silloin myös kuunnellaan korva tarkkana, kuuluuko korkeuksista törkeyksiä.

6.04.2004 klo 12:20 | Kommentoi | TrackBack (0)

Negatiivinen palaute

Sain tänään negatiivista palautetta Hamaraan kirjoittamastani arvostelusta. Kirjoittamani arvio Pain of Salvationin 12:5-levystä oli palautteenantajan mielestä täysin vääränlainen. Myöskään viittaukseni Jethro Tulliin ei ollut miestä miellyttänyt.

Sellaista sattuu ja oikeastaan yllättävääkin kyllä minua ei asia ärsytä millään tapaa. Tiedän, että en tiedä aiheesta mitään. On melkeinpä yllättävää, että näinkin kauan kesti, ennen kuin joku keksi kommentoida. Totuushan on se, että suurin osa arvosteltavista levyistä on kaikenmaailman kummallisilta bändeiltä, joista ei ole koskaan kuullutkaan. Jos arvioita kirjoitettaisiin vain tutuista ja perusteellisista tunnetuista bändeistä, jäisi suurin osa levyistä arvioimatta. Muutenkin arvosteluja tulee toisinaan kirjoiteltua aika fiilispohjalta. Harvemmin arviotaan kuitenkaan joutuu katumaan; osun yleensä parillakin kuuntelulla aika hyvin oikeaan, siinä vaiheessa kehkeytyvät mielipiteet levystä osoittautuvat usein kestäviksi.

Joillekin asia voi kieltämättä tulla yllätyksenä, joten toistetaan nyt vielä: ei, minäkään en ole erehtymätön.

5.04.2004 klo 18:16 | Kommentoi | TrackBack (0)

TrackBack

Olen viime aikoina harrastanut TrackBackaamista Gameblogin puolella. Koska ominaisuus on varsin kätevä, lisäsin TrackBackin myös Nucleukseen. Jos et vielä tiedä, mikä TrackBack on, lue Beginner's Guide to TrackBack.

In a nutshell, TrackBack was designed to provide a method of notification between websites: it is a method of person A saying to person B, "This is something you may be interested in." To do that, person A sends a TrackBack ping to person B.

Jos siis viittaat johonkin kirjoitukseeni TrackBackia tukevassa blogissasi, lähetä pingi niin minäkin saan tietää asiasta. Linkki kirjoitukseesi näkyy silloin täällä.

5.04.2004 klo 10:17 | Kommentoi | TrackBack (0)

Pelijuttuja

Kirjoitin artikkelin piecepack-pelisysteemistä ja arvostelun Mexica-lautapelistä.

4.04.2004 klo 16:35 | Kommentoi | TrackBack (0)

Identity, Ghostbusters II

Katselimme eilen lisää elokuvia. Vuokrasimme Johannan valitseman Identityn, joka vaikutti varsin kiinnostavalta murhamysteeriltä. En viitsi kertoa juonesta paljoakaan, etten pilaa kenenkään iloa. Elokuva on nimittäin melkoisen erikoinen tapaus... Sitä voisi kai kuvailla vahvasti psykologiseksi moderniksi versioksi Kymmenenestä pienestä neekeripojasta. John Cusack loistaa pääosassa ja käsikirjoittaja ansaitsee myös kunniamaininnan.

Illan toinen elokuva oli telkkarista tullut Ghostbusters II, joka on suuria suosikkejani lapsuudesta. Se on nykyään paikoin hilpeästi vanhentunut, mutta siitä huolimatta hauska ja viihdyttävä elokuva.

4.04.2004 klo 11:51 | Kommentoi | TrackBack (0)

Lahjontaa

Joku sitten taitaa lahjomisen taidon. Johanna yllätti minut lauantaina pelein ja levyin. Pakkohankintalevyjen pino pieneni mukavasti ja pelikokoelma laajeni mainetta niittäneellä Metroid Primellä. Tosi kivaa!

Samalla lautapelikokoelma on pienentynyt. Listan julkaisemisen myötä olen saanut kaupaksi jo yhden Catanin ja muutama muu peli on menossa kovaa vauhtia. Se on kerrassaan hyvä asia - mitäpä sitä turhia pelejä pitää kaappitilaa viemässä.

4.04.2004 klo 11:33 | Kommentoi | TrackBack (0)

Salaisuus pinnan alla

Eilen katseltiin trilleriä. Johanna oli kuullut kehuja, joten valitsimme Harrison Fordin ja Michelle Pfeifferin tähdittämän elokuvan Salaisuus pinnan alla. Itse en tiennyt elokuvasta etukäteen juuri mitään, ja siksi se olikin oikeastaan varsin mieluisa yllätys. Se kun ei ollut lainkaan kehnompi!

Elokuvan juoni oli kiinnostava ja avautui sopivan rauhallisesti. Alkuun harrastettiin naapurikyttäystä vähän Takaikkunan tyyliin, mutta pian tilanne muuttui vähän toiseen suuntaan. Lopputulos oli joka tapauksessa yllättävä. Elokuva oli yleensä ottaen tyylikkäästi tehty, ehkä aivan loppua lukuunottamatta. Sitä olisi voinut parantaa. Kahdesta tunnista olisi voinut myös kenties leikata osan pois. Silti, elokuva oli miellyttävän positiivinen yllätys.

3.04.2004 klo 11:43 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Pelejä kaupan

Tämän jos olisin eilen julkistanut, olisikohan kukaan uskonut? Aion kuitenkin harventaa pelikokoelmaani, joten laitoin listaa myynnissä tai vaihdossa olevista peleistä saataville. Olkaat hyvät.

2.04.2004 klo 10:11 | Kommentoi | TrackBack (0)