Edellinen kuukausi: huhtikuu 2006
Seuraava kuukausi: kesäkuu 2006

Myyräntyötä

Tämänpäiväisellä kävelyretkellä nähtiin vesimyyriä kaksinkin kappalein. Aikaisemmin on nähty yksi hassu pieni vesijyrsijä, nyt tosiaan kaksi. Laji selkeni vesimyyräksi pienen nettitutkailun perusteella: semmoinen pieni, tumma veden äärellä viihtyvä jyrsijä se oli, eikä niihin tuntomerkkeihin moni elikko sovi.

Kaikkea sitä näkeekin, kun pitää silmänsä auki. Lintujakin näkee. Mikäköhän lienee harmaa keltanokkainen pienehkö lintu, joita täällä päin loikkii yhtenään? Viihtyy puskissa ja naamioituu niihin hyvin, syö matoja. Ehdotuksia otetaan vastaan, etenkin jos kuva löytyy Lintukuvasta tai muuten netistä.

28.05.2006 klo 20:55 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Kohuuntumisesta

Sen kummemmin kommentoimatta Lordin ympärillä vellovaa kohua, täytyy hämmästellä mediaväen (ja muidenkin, mutta erityisesti mediaväen) närkästystä kansan innostusta kohtaan. Useissa kolumneissa ja mielipiteissä on toistunut sama valitus: Vanhasen yksityisyyden loukkaamisesta ei närkästytty, joten Lordinkaan yksityisyyden loukkaamisesta ei saa närkästyä!

Niin että sillä lailla. Jos on ikinä jättänyt jostain asiasta närkästymättä ja innostumatta, ei saa innostua mistään muusta? Kun nyt joku innostuu boikotoimaan Seiskaa ja puolustamaan Lordia, voidaan aina kaivaa vanhat jutut esiin ja todeta että eipä ole herraa pitkäaikaistyöttömien asema liikuttanut, joten ihan turhaa on tämäkin älämölö.

Minun nähdäkseni ihmisillä on kyllä ihan täysi oikeus aloittaa kansanliikkeitä asiasta kuin asiasta, oli sitten aikaisempiin asioihin suhtautunut tai ollut suhtautumatta. Puhumattakaan siitä, kuinka Lordin ja Matti "rajoitetaanpas kansalaisoikeuksia" Vanhasen sympatia-asteissa on aika lailla eroa.

Onhan Lordin kansansankarinasema jo aika reippaalla tasolla ja joidenkin ihmisten raivo Seiskaa kohtaan suorastaan huolestuttava, mutta silti natsikortin vetäminen esiin (Aamulehden kolumnisti vertasi tänään Lordin kannattajia kirjarovioita viritteleviin natseihin) tarkoittaa edelleen suhteellisuudentajun menetyksestä seuraavaa välitöntä häviämistä väittelyssä.

26.05.2006 klo 11:07 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Sitruunamarenkikakku

Johanna kaipasi sitruunamarenkikakkua, joten pitihän neitoa hädässä auttaa. Resepti löytyi Apu-lehden verkkosivuilta, ja tulos oli kieltämättä varsin maittava. Ensimmäiseksi yritykseksi kakku onnistui mainiosti ja maistui ihan siltä miltä pitikin. Parannettavaa jäi: seuraavalla kerralla tehdään tämän sokerikakkupohjan sijasta murotaikinapohja.

Kakku on aika työläs, vaiheita on monia. Lisäksi kakkuun kuluu niin paljon munia, että tämä sopisi mainiosti kananmunapakettiin munanmyyntiä vauhdittamaan.

Pohja:

Munat ja sokeri vaahdotetaan. Lisää jauhot ja rasva. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun isohkoon piirakkavuokaan ja paista 175 asteessa noin 15-20 minuuttia. Meillä vuoka osoittautui käytännössä himpun pieneksi kun kiisseli valui reunojen yli, eli aika iso vuoka saa olla.

Sitruunakiisseli:

Pese sitruunat huolella, raasta kuoret ja purista mehu. Pane kaikki ainekset kattilaan ja anna kiisselin kiehua kymmenen minuuttia sekoittaen koko ajan. Tuloksena pitäisi olla jonkin verran alkutilannetta sakeampi soppa. Kaada kiisseli kulhoon jäähtymään. Kiisselin pinnalle aseteltu muovikelmu estää kuoren syntymisen.

Marenki:

Vatkaa valkuaisia ja sokeria vesihauteessa, jotta sokeri sulaa joukkoon ja jatka sitten normaaliin tapaan. Toinen tapa on ilmeisesti käyttää tomusokeria ja lisätä sokeria vähitellen. Kovaa vatkausta homma joka tapauksessa vaatii, tuloksena syntyvän marengin pitäisi pysyä kulhossa, vaikka sen kääntäisi ylösalaisin. Laita marenki kylmään odottamaan.

Kun kiisseli ja piirakka ovat suurinpiirtein jäähtyneet, kaada kiisseli piirakkapohjan päälle. Marenkivaahto lusikoidaan tai pursotetaan päälle, jonka jälkeen piirakka käytetään 250-asteisessa uunissa kolmen minuutin ajan saamassa väriä. Jäähdytä ja anna tekeytyä kylmässä puoli tuntia.

Hyvää tuli, mutta tosiaan Johanna tykkää enemmän murotaikinasta kuin kakkupohjasta tämän piirakan yhteydessä, joten sellaista sitten ensi kerralla. Kiisseli on kuitenkin hyvää ja juuri oikean makuista.

Myöhemmin muokattua: Koska haen täältä aina oikeaa reseptiä turhaan, on aika kirjoittaa paremman pohjan resepti tähänkin.

Voi ja jauhot nypitään, sitten lisätään vesi. Laitetaan matalareunaiseen piirakkavuokaan. Kannattaa tehdä kunnon reunat, muuten kiisseli ei pysy aisoissa. Pohja pistellään haarukalla ja paistetaan uunissa 200 asteessa noin 9-10 minuuttia.

24.05.2006 klo 10:03 | Kommentit 6 kommentti(a) | TrackBack (0)

Gradu verkossa

Moniarvoisen relevanssin hyödyntäminen XML-tiedonhakujen evaluoinnissa löytyy nyt verkosta PDF-muodossa. Jee. Saa tutustua. Pitänee silmäillä lukukertojen määrää, millaisiin mittasuhteisiin se vielä nouseekaan...

23.05.2006 klo 11:31 | Kommentoi | TrackBack (0)

Tekstarimielipide

"Saatanalla on valta maassa ja helppo järkätä viisupisteitä saaden suomalaisten pikkusormia. Katsokaa fanien käsimerkkejä." Nimim. Pthyi stna! Aamulehden tekstarimielipiteissä.

23.05.2006 klo 07:58 | Kommentoi | TrackBack (0)

Lordi voitti!

Liitytään kuoroon! Nyt se on nähty, helvetti on jäässä, Lordi voitti Suomelle Euroviisut ja vieläpä kaikkien aikojen piste-ennätyksellä! Itse veikkasin viidettä sijaa, mutta niin vain Lordi pisti paremmaksi! Suurta! Kaunista! Siitäs saitte, mokomat epäilijät!

21.05.2006 klo 01:12 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Daim-limettikakku

Liekö Daim-limettikakku keksitty, kun joku huomasi miten vinkeästi Daim ja lime sointuvat yhteen? En tiedä, mutta kakku on kyllä maukas, maut pelaavat yhteen mainiosti. Tulos on miellyttävä, ei mitenkään liian makea vaan enemmän sellainen kesäisen raikas. Tosi herkullinen, siis. Resepti on nyysitty Me Naiset -lehden jostain suhtkoht tuoreesta numerosta.

Pohja:

Suklaakekseinä käytin itse Sparin Brownies-keksejä, ne kun olivat suhtkoht edullisia ja näyttivät kaikista suklaisimmilta. Siis niin, että keksit ovat itsessään suklaisia, eikä pelkästään vaaleita keksejä suklaahipuilla. Sokeri tuntui suklaakeksien ohella liialliselta, joten jätin sen pois. Ei huomaa lainkaan.

Joka tapauksessa keksit siis murskataan, sekoitetaan rasvan kanssa ja taputellaan irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperin päälle. Sitten vain vuoka pakkaseen siksi aikaa kun täyte valmistuu.

Täyte:

Vatkaa kerma vaahdoksi. Kuohukerman sijasta voi keventää kevytvispillä, tulee ihan hyvää niinkin. Vatkaa eri kulhossa (tämä on näitä kakkuja, joka vaatii kulhoja) keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Sekoita muut ainekset keltuaisvaahtoon ja yhdistä lopuksi kermavaahto tähän tahnaan. Lopputulos, kepeän ja kuohkean näköinen vaahto, kaadetaan vuokaan pohjan päälle ja pakastetaan muutamaksi tunniksi. Tuloksena on herkullinen pakastekakku.

Limetiksi riittää aika pieni, puoli desiä mehua tulee aika pienestä hedelmästä, samoin kuoriraastetta ei tarvitse paljoa. Daimien murskaamiseen en tiedä parasta ratkaisua; monitoimikone veti keksit erittäin näppärästi murskaksi, mutta luulen, että se tekee Daimista liian pientä silppua. Itse hakkasin Daimit kulhossa muusinuijalla. Tuli vähän isompiakin sattumia sekaan, mikä on tietysti kakunsyöjälle hauskaa.

Tämä on tosiaan vähemmän makea kakku kuin odottaisi, ranskankerman ja limetin maku tasapainottaa suklaisuutta. Tulos on mukava, raikas ja aika erikoisen makuinen. Kannattaa kokeilla!

19.05.2006 klo 23:00 | Kommentit 6 kommentti(a) | TrackBack (0)

Erinomaisten kiitosten kera hyväksytään

Ensialkuun: pahoitteluni kaikille vielä gradunsa parissa tuskaileville. Hehkutusta on luvassa.

Laitoksen toimistosihteeri ilmoitti sähköpostilla, että gradun lausunto on tulossa. Saan valittaa, mutta jos en valita ja ilmoitan asiasta, merkintä ja opintoviikot napsahtavat tilille saman tien eikä kahden viikon valitusajan päästä. Arvosanaksi olisi tulossa eximia.

Juu ei. En valita, ei syytä huoleen. Eximia oli arvosana, joka siinti kaukana haaveissa, tyyliin "olisihan se tosi hienoa, jos vaikka eximian saisi, mutta ei kai sitä nyt oikeasti voi saada". Magnaan olisin ollut tyytyväinen, cumu olisi jo ollut vähän pettymys. Mutta vallan eximia! Näin retrospektiivisesti on tietysti helppoa todeta että joo, onhan se hyvä työ.

Vaikka olihan tämä ennustettavissa: Johanna ainakin arvioi eximiaa jo aluksi. Otin nimittäin työni rakenteelle malliksi toisesta eximian työstä sisällysluettelon, aihepiiri kun oli samantyyppinen. Lopulta oman työni rakenne ei ihan vertailukappaletta vastannut, mutta mallin ottaminen kannatti selvästi. Siinä siis vinkki hyvää arvosanaa metsästäville...

Valitettavasti tämän huippuluokan työ painos oli tosiaan se kuusi ja mennyt tyystin, mutta ilmoittelen sitten kun PDF-versio on verkossa ladattavissa, saatte sitten lukea ja ihmetellä.

Nyt vaan sitten pohtimaan, olisiko jatko-opiskelu hauskaa, kyllähän tuollaisella arvosanalla voisi jo jatko-opintomahdollisuuksia aueta.

15.05.2006 klo 10:55 | Kommentit 3 kommentti(a) | TrackBack (0)

Metallivaihto

Mainostamani metallivaihto toimi komeasti. Ekalla kierroksella mukaan saatiin 219 levyä, joista syntyi neljä vaihtoketjua. Ketjuista pari oli pienempiä, kahden ja kolmen hengen väliset vaihdot, mutta kaksi muuta ketjua oli pidempiä, pisin jopa 15 vaihtoa!

Päädyin itse vaihtamaan neljä levyä. Lähetin ne kolmelle eri vaihtajalle, ja paluupostissa pitäisi tulla samoin kolme pakettia. Yksikään ei kuitenkaan tule samoilta ihmisiltä, joille levyni lähetin! Ketjuvaihdon periaate siis toimi omalla kohdallani hyvin: kahdenkeskiset vaihdot eivät olisi tuottaneet yhtä hyvää tulosta, jos olisivat tuottaneet tuloksia ollenkaan.

Toinen kierros ketjuvaihtoa suljettiin tänään. Levyjä on 369, osallistujia vissiin kolmetoista. Näyttäisi siis menestyksekkäältä tämäkin. Jos mielii mukaan vaihtamaan levyjään, kannattaa seurata Imperiumin kauppapalstaa, siellä näitä mainostellaan. Listat vain täyttyvät nopeasti, joten valppaus on tarpeen!

14.05.2006 klo 12:37 | Kommentoi | TrackBack (0)

Nina Lincoln

Nina Lincolnin (jonka suklaajuustokakku on erinomaista) henkilöllisyys on selvinnyt. Tätini tiesi, että kyse on Curt Lincolnin tyttärestä. Isä oli 40- ja 50-luvuilla menestyksekäs tenniksen pelaaja ja teki sen jälkeen hienoa uraa moottoriurheilun parissa. Tytär oli aikansa huippumalleja, ilmeisesti, ja glamourintäyteisesti ensin naimisissa kilpa-ajaja Jochen Rindtin kanssa ja sitten Alexander Nelson Hoodin, Bridport of Cricket St. Thomasin neljännen varakreivin, kanssa.

Rindt, muuten, oli ensimmäinen Formula 1 -kuski, joka voitti maailmanmestaruuden kuolemansa jälken kuoltuaan kesken kauden 1970. Rindtin alkukaudesta keräämää etumatkaa ei saatu kurottua kiinni, joten voitto meni Rindtille.

13.05.2006 klo 08:20 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Euroviisut 2006

Kuuntelimme eilen tämän vuoden euroviisubiisit läpi. Kovin on vaisua valikoima kotoisan Lordimme lisäksi. Muutama parempi veto joukosta löytyy, sekä vakavasti otettavalla että camp-puolella. Ei sentään mitään viime vuotisen Sveitsin edustajan, Vanilla Ninjan Cool Vibesin veroista - biisi soi iPodissani edelleen.

Lordille toivomme menestystä. Finaalipaikan pitäisi olla ihan satavarma juttu, ja sijoitus kymmenen parhaan joukossa ihan mahdollisuus. Voitto taitaa olla toiveajattelua, sen verran valtavirrasta poikkeavaa Lordin musiikki ja etenkin show on. Muista ehdokkaista täytyy ehdottomasti mainita Slovenian Anzej Dezanin biisi Mr. Nobody, jolle toivomme kovasti menestystä. Hyvää draamaa.

Ruotsin kohdalla karsinnan kakkonen, Bodies Without Organsin Temple of Love olisi ollut voittajaa parempi valinta, mutta Carolan Invinciblen kuultuaan ei ihmettele, miksi ruotsalaiset tähän päätyivät: biisihän on ihan suoraa Abba-pastissia. Kyllä Abba ruotsalaisiin vetoaa, vuosi toisensa perään. BWO:n veto olisi kuitenkin ollut koukuttavampi ja parempi biisi, tarjonnut vähän muutakin kuin nostalgiaa. (BWO:han muuten on Army of Loversin Alexander Bardin nykyinen bändi; Bard on todellinen pop-nero, ja sikäli oikea mies euroviisua tekemään.)

13.05.2006 klo 08:13 | Kommentoi | TrackBack (0)

Tosi hyvä juustokakku

Tämä on nyt gradua ja ruokaa koko blogi, mutta olkoot.Hellapoliisin linkeistä löytyi Ruokaohjeita ja herkkuja a la Marie, joka on Hellapoliisin kaltainen valokuvia ja reseptejä tarjoileva ruokablogi. Melkoisen taitava tämäkin bloggaaja, vilkaiskaapa vaikka tosi nättiä kakkua.

Teimme kuitenkin juustokakkua. Marie sanoo, että kakku on maailman paras juustokakku, ja asia voi kyllä hyvin ollakin näin.

Tässä ohje 24 sentin irtopohjavuokaa varten:

Ainekset noin 24 cm irtopohjavuokaan:

Keksipohja:

Täyte:

Kuorrutus:

Murskaa keksit ja sekoita rasvan kanssa massaksi. Laita leivinpaperi irtopohjavuoan pohjalle ja keksimuruseos siihen päälle. Kannattaa laittaa kylmään siksi aikaa kun tekee muita, niin pohja vähän jähmettyy.

Sokerit (sokeria voi laittaa vähän vähemmänkin) ja sitruunamehu sekoitetaan tuorejuustoon tasaiseksi massaksi. Kermavaahto vatkataan löysähköksi vaahdoksi. Kiehuvaan veteen liotettu liivate kaadetaan ohuena nauhana tuorejuuston joukkoon koko ajan sekoittaen, minkä jälkeen kermavaahto käännellään varovasti mukaan. Vähän kun sekoittaa, tuloksena tulee tasaista massaa höttöisen kermavaahdon sijasta.

Täyte levitetään ripeästi vuokaan keksipohjan päälle. Tasoita pinta nätiksi, niin kuorrute asettuu aloilleen mukavammin. Hyydytä jääkaapissa muutama tunti vähintään.

Kuorrute tehdään liuottamalla liivate kahteen ruokalusikalliseen kiehuvaa vettä. Kun liivate on sulanut, mangosose lisätään mukaan ja sekoitetaan tasaiseksi. Kuorrutus kaadetaan kakun päälle, levitetään tasaiseksi ja hyydytetään kylmässä noin puolen tunnin ajan. Yksi 135 g Semper-mangosose osoittautui liian pieneksi annokseksi, seuraavalla kerralla laitan kaksi, ellen sitten löydä sopivaa vähän isomman kokoista purkkia joltain muulta valmistajalta.

Kun kakku on hyytynyt, varovainen pyöräytys veitsellä reunoja pitkin irrottaa kakun vuoasta, jonka jälkeen renkaan voi poistaa. Kas, kakku on valmis! Koristelussa voi käyttää luovuutta, tai tarjota sellaisenaan.

12.05.2006 klo 10:23 | Kommentit 10 kommentti(a) | TrackBack (0)

Marianne-moussekakku

Hellapoliisin (blogi, jonka erinomaisuutta ei voi liikaa hehkuttaa) Marianne-moussekakku on mainio. Ei nyt ihan ehkä suosikki, koska suklaamousse oli himpun verran ytäkkää maultaan, se mintturouhe maistuu vähän liikaakin, mutta kyllä tätä syö ennemmin kuin selkäänsä ottaa. Saapa nähdä tehdäänkö toiste, veikkaan että ei ihan heti ainakaan, koska Nina Lincolnin kakku vie voiton suklaarintamalla.





Ohje kuitenkin tähän talteen vastaisen varalta. Keksipohjan (digestivejä, rasvaa) päälle tehdään mousse, joka hyydytetään liivatteella:

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, samoin Flora vispi. Sulata suklaa, sekoita vaahdot ja suklaa keskenään. Hyydytä liivatteella ohjeen mukaan. Jäähdytä jääkaapissa muutama tunti vähintään.

Kuten todettua, hyvä, suklainen ja makea, mutta se minttu tekee tästä ehkä vähän liian voimakkaan makuisen. Aika kevyt tuo vaahto kuitenkin on, se on ihan kiva juttu se.

9.05.2006 klo 14:16 | Kommentoi | TrackBack (0)

Gradu!

Nonni. Gradu on valmis, painettu ja koristaa nyt kirjahyllyäni. On se vaan hieno, kauniit kyllä nuo uudet yliopiston gradunkannet. Nyt kun vielä saa arvostelun työlleen, niin siinäpä se.

4.05.2006 klo 09:58 | Kommentoi | TrackBack (0)

Hyydytetty mansikkajugurttikakku

Tein alkuviikosta oivallista kakkua. Se oli melkoinen kokeilu, uutta oli moni asia kakunteossa, mutta lopputulos onnistui hienosti. Täytyy siis kirjata resepti talteen. Alunperin tämä on Hellapoliisilta, jonka blogi on muutenkin suositeltavaa luettavaa, kiitos herkullisen näköisten kuvien. Tämä on siis hyydytetty mansikka-jugurttikakku, jonka Hellapoliisi kuorrutti vielä vaahtokarkkifondantilla.

Pohja:

Munat ja sokeri vatkataan kuohkeaksi vaahdoksi, joukkoon sekoitetaan kuivat aineet. Taikina levitetään leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paistetaan 225-asteisessa uunissa noin seitsemän minuuttia. Paistettu taikina kumotaan sokeroidulle leivinpaperiarkille (ei ole pakko sokeroida).

Taikina sijoitetaan kulhoon. Itse käytin halkaisijaltaan 20-senttistä ja noin kuusi senttiä syvää Arabian Uunikokki-vuokaa. Kulho vuorataan muutamalla runsaan kokoisella kelmunpalalla; kelmulla on tarkoitus peittää kakun päällinen, joten palat saavat tulla reilusti ulos kulhosta.

Pohja nostetaan kulhoon ja painellaan reunoja vasten. Reunan yli menevät palat leikataan pois ja laitetaan syrjään. Pohja kostutetaan mehulla tai Spritellä (tai Jaffalla).

Täyte:

Flora Vanilla vatkataan vaahdoksi, lisätään sokeri, vaniljasokeri ja mansikkasose. Makua voi tsekata, joskin sanoisin, ettei liikaa kannata luottaa: ainakin minulla täyte oli tässä vaiheessa jonnin verran makeampaa kuin kakun sisällä.

Liivatteet lisätään täytteen sekaan (tapa riippuu siitä, käyttääkö lehtiä vai jauhetta, konsultoi pakkausta). Täyte kaadetaan kulhoon kostutetun pohjan päälle (itselläni jäi kupillinen yli, eli isompi kulho voisi olla hyvä; tästä tuli kyllä hyvä bonusjälkkäri, toisaalta). Pinnalle levitetään yli jääneet taikinapalat, jotka kostutetaan.

Kelmun reunat käännetään kakun päälle suojaksi, ja koko komeus heitetään jääkaappiin vähintään neljäksi tunniksi hyytymään. Valmis kakku kumotaan, vapautetaan kulhosta ja kuorrutetaan. Suosittelen mansikkakermaa, siitä tulee nätti sävyyn sopiva pinkki kuorrute.

Prosessi on vaiheikas, mutta helppo. Tuloksena on vähän erikoisempi kaakku, joka on ihan hyvää vaihtelua vaikkapa tavalliselle täytekakulle. Kannattaa kokeilla!

3.05.2006 klo 12:51 | Kommentit 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Banaanimuffinsit

Sattuipas eräältä foorumilta mainio muffinssiresepti. En tiedä kenen tämä on, mutta lopputulos on erittäin hyvä. Ohjeella valmistaa noin 24 muffinssia, eli kaksi 12 muffinssin pellillistä. Aika täysiä vuokia sai kyllä laittaa, eli sikäli ohje on vähän reilu. Suosittelen muffinssipellin käyttöä, lopputulos on merkittävästi nätimpi.

Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää munat yksitellen taikinaan reippaasti vatkaten. Murskaa banaanit haarukalla ja sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää ainekset taikinaan, sekoita tasaiseksi ja annostele taikina muffinssivuokiin. Muffinssit kypsyvät 180 asteessa noin 20 minuuttia. Helppoa kuin mikä.

Mausteet (inkivääri, neilikka) voi jättää pois. Meillä ei moisia ole, eikä nähty tarpeelliseksi hankkia. Emme jääneet kaipaamaan mitään. Muffinssit ovat erinomaisia myös pakastettuina ja sulatettuina.

1.05.2006 klo 11:38 | Kommentoi | TrackBack (0)