Edellinen kuukausi: marraskuu 2006
Seuraava kuukausi: tammikuu 2007
Kirjavuosi 2006
Jos eri kulttuurimuotojen kannalta katsellaan, niin vuosi 2006 oli minulle ehdottomasti kirjavuosi. Kuten Kirjavinkkien tilastoista voi laskea, olen lukenut vuoden aikana suuren määrän kirjoja, ja niistä suurimman osan vieläpä viimeisen puolen vuoden aikana. Lapsen saaminen ei siis estä lukuharrastusta, päin vastoin. Jos oikein laskin, päädyn yli 50 kirjaan, eli olen lukenut enemmän kuin kirjan viikossa.
Vuoden kirjallinen tapaus oli ehdottomasti BookMooch, josta olen kerännyt jo yli 30 hyvää kirjaa, itselleni ja Johannalle. En tiedä, olisiko ilman sitä kertynyt ihan samanlaista määrää kirjoja, varsinkin kun loppuvuonna Kaukajärven kirjasto suljettiin. BookMooch-kirjat ovat tulleet postiluukusta sisään, mikä on kätevää lapselliselle.
Ilmaisista kirjoista ei muuten BookMoochin kohdalla kannata puhua: rahaa on mennyt nyt yli 100 euroa. Vaan mistä muualta saa hyviä ja kiinnostavia kirjoja alle kolmella eurolla kappale? Kirjastosta, toki, mutta nämä saa omaksi, ja valikoima on parempi - tai ainakin minä olen löytänyt paljon kiinnostavaa luettavaa, jota ei ole vielä suomennettu ja jota siksi ei kirjastoista tahdo löytyä.
Mitä itse kirjoihin tulee, niin suurta ja hienoa oli päästä vihdoin ja viimein käsiksi Neal Stephensonin kirjoihin. Snow Crash, Diamond Age ja kaiken huipennuksena nerokas Cryptonomicon. Ah, onnea. Siinä sivussa China Miéville ja Ian R. MacLeod palauttivat uskoni fantasiaan ja tulin muuten vain lukeneeksi koko joukon oudon ja normaalin rajaa kulkevia kirjoja (Jonathan Carrollia, Huuto 49, Lasisilmä ja niin päin pois).
Hyvä vuosi, siis, ja odotukset ovat korkealla - tulisiko ensi vuodesta vielä parempi kirjavuosi?
28.12.2006 klo 05:45
| Kommentoi
| TrackBack (0)
Nooa, 6 kuukautta
Kuusikuukautinen poika on melkoinen tehopakkaus. Nooa on oppinut ryömimään, ja etenee määrätietoisesti kohti houkuttelevia kohteita, kuten sanomalehteä, jota joku lukee lattialla, tai puhelinta, johon joku puhuu. Onhan se selvää - jos aikuinen on kiinnostunut jostakin, niin Nooakin on.
Nooan suosikkijuttuihin kuuluvat myös hyppiminen - hyppykiikku voisi olla hyvä hankinta, mutta ehkäpä tyydymme kuitenkin käsinhyppyyttämiseen. Tulee liikuntaa, eikä tule pojalle sitten myöhemmin kävelyongelmia. Nooan hupeihin kuuluu myös kilpahuutaminen äidin kanssa: välillä molemmat innostuvat huutamaan niin että korvissa soi. Oudot on huvit, mutta mikäs siinä kun on hauskaa. Kukkuu-leikkikin miellyttää, samoin naamaan puhaltaminen ja peilin kanssa kujeilu.
Nooa pitää myös maton syömisestä ja erikoisten pikkuyksityiskohtien kuten sukkanöyhdän bongaamisesta matoilta. Eteisen maton hapsut ovat myös kova juttu. Lattiakin kiinnostaa, lähinnä siten, että sitä kuuluu hakata kovilla esineillä. Parketti tykkää, mutta no, pojalla on kivaa... Perintösoittorasiakin meni jo palasiksi Nooan käsittelyssä, lähinnä lattiaan hakattuna. Musiikki sinänsä miellyttää, joko soittorasiasta tai laulettuna. Lastenlauluvalikoimamme on hivenen kapea, mutta noh, toisto rauhoittaa...
Varhaisvauvuuden pipokauhu on pikku hiljaa lientynyt, ja nyt kypärämyssyn vetäminen päähän synnyttää suorastaan ilon hetken. Ehkä poika tajuaa, että ulos mennään, ja kohta saa kaikenlaista jännää nähtävää - Nooasta on tullut innokas matkailija ja kaupassakävijä, joka pysyy kaupunkireissun ajan tyytyväisenä. Odotamme mielenkiinnolla jatkoa!
21.12.2006 klo 18:16
| Kommentoi
| TrackBack (0)
Royle Family
Kaikki kolme kautta ja uuden finaalijakson sisältävä boksi
BBC:n sivuilla on, joka tapauksessa, hyvä artikkeli sarjasta.
14.12.2006 klo 18:05
| 
1 kommentti(a)
| TrackBack (0)
Kaupallistumista
Kirjavinkkien kaupallistamisprojekti on edennyt ihan kohtuullisesti. Merkintöjä koristavat aikaisemman "hae BookMoochista"-linkin lisäksi linkit kirjakauppaan ja hintavertailuun. Pidän mainostusta verrattain hillittynä; se ei häiritse minua, vaikka olen aika tiukka banneriallergikko.
Tavoitteeni on vaatimattomasti saada aikaan yksi tilitys (eli 50 euroa) vuodessa, millä maksaa suunnilleen yhden laskun palveluntarjoajalle. Tämä onnistuu, jos kävijämäärät ja sitä kautta mainoksiin lankeavat (erityisesti kirjanostajat) lisääntyvät.
Uusin aluevaltaus on pokeripalvelinten mainostaminen Lautapelaaja.net:ssä. Texas Hold'emin säännöt keräävät sivustolla ylivoimaisesti eniten kävijöitä, joista suurin osa ei tutustu sivuun sen enempää. Näitä poistujia pyrin jatkossa ohjaamaan pokeripalvelimille, jolloin käynneistä voisi saada rahallista etua.
PokerStars-palvelin maksaa, esimerkiksi, $75 per rekisteröitynyt pelaaja, kunhan uudet tulokkaat pelaavat tarpeeksi ja laittavat rahaa pelitililleen. Ehtoja on, mutta toisaalta vuoden aikana montaa osumaa ei tarvita, kun koossa on Lautapelaaja.net:in vuosimaksu. Kun osumia sivulle on viikossa yli tuhat, kuvittelisin, että siitä joukosta jokunen uusi pelaaja voisi löytyäkin. Elämme toivossa.
Muualla Lautapelaaja.net:ssä mainoksia ei tulla näkemään, ainakaan ennen kuin löytyy joku mielekäs, kävijöitäkin hyödyttävä mainosmuoto (esimerkiksi affiliate-tyyppinen kuvio Lautapelit.fin tai jonkun muun pelikaupan kanssa voisi olla tällainen). Tällöinkin kyse on tekstilinkeistä - bannerimainoksiin kynnys on hyvin korkea. Pokerisääntöjen kohdalla asia ei hirveästi hetkauta, koska kyse on niin irrallisesta osasta sivustoa (ja minua tavallaan jopa ärsyttää tuon yksittäisen sivun suosio yli kaiken muun).
14.12.2006 klo 12:35
| 2 kommentti(a)
| TrackBack (0)
Ryömijäpoika
Nooa on oppinut ryömimään. Aikaisemmin kaukana sijaitsevia esineitä on vain tuijoteltu määrätietoisesti ja kenties itkeä tuherrettu muutama turhautunut kyynel. Nyt poikaa ei pieni välimatka pysäytä, vaan esine haetaan kätösiin ryömimällä vaikka sitten useammankin metrin matka. Edes esteet eivät ole ongelma: poju kiipeää vaikka lattialla makaavan isän yli päästäkseen käsiksi toisella puolella oleviin silmälaseihin.
Ryömiminen ei tullut varsinaisesti yllätyksenä; päin vastoin odottelimme, että koska se tapahtuu, sillä yritystä riitti. Nyt sitten odottelemme, koska ryömiminen vaihtuu konttaamiseksi - viittauksia siihen suuntaan on pojun liikekielestä havaittavissa. Sitten puuttuu vain se herääminen, että liikkua voi ihan liikkumisen ilosta, eikä vain esineiden tavoittelemiseksi, ja meillä on käsissämme pyörremyrsky.
14.12.2006 klo 07:28
| Kommentoi
| TrackBack (0)
Kun isoisä Suomeen hiihti ja Venetsian kauppias
Olemme nauttineet viime viikkoina teatteritaiteesta. Ensin sai vuoron Tampereen teatterin Kun isoisä Suomeen hiihti. Sisällöltään varsin klassinen juutalaistarina viihdytti hyvän musiikin ja humoristisen tarinan voimin. Varsin kohtuulliset odotukset täyttyivät ja ylittyivät helposti. Musiikkinäytelmä on hyvä malli - paljon musiikkia, mutta kyseessä ei ollut varsinaisesti musikaali, tarinaa ei kuljetettu yksinomaan musiikin keinoin. Erityinen kiitos kuulunee Sari Kaasiselle, jonka sävellystyötä näytelmän laulut ilmeisesti pitkälti olivat.
Viime viikonloppuna oli sitten vuorossa kauden odotetuin näytelmä, eli Tampereen työväen teatterin Venetsian kauppias. Tälle oli pohjana Al Pacinon tähdittämä elokuva, joten tarina oli tuttu - vai oliko sittenkään?
Siinä missä elokuva oli raskasta draamaa, näytelmä muisti, että kyseessä on itse asiassa komedia. Toki Pacino oli vakuuttava Shylock, mutta elokuva jätti tarinan toisen ulottuvuuden ehkä kuitenkin turhan vähälle huomiolle. Nyt nähtiin vakava ja vakuuttava Shylock, mutta myös Bassonion lemmenretki Portian perään toimi olennaisesti paremmin.
Näytelmä oli kaikin puolin huikea. Omaperäinen sovitus, oivaltava lavastus, ylipäätään kokonaisuuden nokkeluus. Näytelmä oli täynnä erinomaisia roolisuorituksia. Kärkinelikko Juhani Niemelä (Shylock), Auvo Vihro (Antonio), Tiina Lymi (Portia) ja Aimo Räsänen (Bassanio) loisti erityisesti, mutta se ei tarkoita, etteivätkö muutkin olisi olleet loistavia. Myös Venetsian kauppiaassa käytettiin musiikkia erinomaisen hyvin.
Voin suositella molempia näytelmiä, mutta erityisesti Venetsian kauppias on kokemisen arvoinen kaikessa raikkaudessaan.
4.12.2006 klo 09:33
| Kommentoi
| TrackBack (0)