Kuten Khiloukin jo kirjoitti, nyt on aika lämmitellä joulumerkinnöillä. Minä ilmoittaudun lievästi jouluvihamieliseksi. Mukava juhla toki, mutta kovin työläs. Suurin ongelma on joululahjojen ostaminen, minä en ikinä keksi ensimmäistäkään fiksua lahjaa kenellekään. Helpointa olisi tyytyä ostamaan suklaarasia tai syksyn hittikirja. Niitähän itsekin yleensä saan. Minulla on kirjahyllyssä varmaan viisitoista joululahjoitettua Arto Paasilinnan veijariromaania, myös kaikki Remekset ovat siirtyneet hyllyyni kuusen alta. Minä en edes erityisemmin pidä nykyisestä Paasilinnasta, kaikki samalla sapluunalla huitaistuja. Toisaalta ne ovat helppoa luettavaa, kirjan kahlaa helposti päivässä läpi samalla kun popsii seuraavaa konvehtikiloa posket pullottaen.

Onneksi netti tarjoaa auttavan kätensä niille, jotka eivät itse keksi persoonallista joululahjaa. Näillä laadukkailla tuotteilla saat puolisosi varmasti tyytyväiseksi ja joulurauha on taattu. Omistaakohan Ron Jeremy tällaisen?

Posted by Benrope at 9:17 AM | Permalink | Comments (4)

Montakohan perheriitaa kuluvana pikkujoulukautena on karjuttu? Kun amatööribilettäjät pääsevät sen ainoan kerran vuodessa ulos baanalle, jälki voi olla karmaisevaa. Vaikka viina on jo kaupassakin halpaa, ilmainen viina firman juhlissa on vielä halvempaa. Siksi sitä täytyykin kaataa kaksin käsin nielusta alas ihan jo perinteiden vuoksi. Isit ja äidit uskaltautuvat hieromaan sen toimiston söpön seijan tai komean kyöstin reittä, josta on nähnyt märkiä unia koko vuoden. Jos tulee pakit, hävettää jo yöllä. Jos käy flaksi, hävettää vasta aamulla astellessa pahoinvoivana takaisin siipan huomaan.

Amatööriys on kaukana tästä sankarista. 8,3 promillea ovat sen verran kovan luokan ammattilaisen lukemat, että mies ei varmaankaan huomaisi olevansa edes humalassa samalla viinamäärällä kuin allekirjoittanut saisi juotua itsensä hengiltä. Mikäköhän on maailmanennätys tässä huuruisessa lajissa?

Posted by Benrope at 8:57 AM | Permalink | Comments (10)

Ruuhkaiset risteysalueet tuntuvat olevan kovin vaikeita kanssa-autoilijoille. Suurin osa ratinkääntäjistä polkee kärrynsä joka aamu samaa reittiä duuniin. Silti aina löytyy joku, yleensä useampi tampiaivo, joka ei osaa ennakoida liikennevirran seisahtumista. Punaisten valojen välähtäessä tolppaan kuningaskurvailija huomaa taas yllättäen peltilehmänsä jämähtäneen keskelle risteystä, jolloin uuden vihreän onnellistamat eivät pääse yhtään mihinkään paikoiltaan. Samat huomiokyvyttömät tapaukset havaitsevat autonsa olevan suojatiellä estämässä jalankulkijoiden liikenteen. Montakohan konepeltiä pimeinä syysiltoina on astuttu kypsähtäneen kävelijän toimesta lommoille?

Laajakaistan katkoksista on tulossa vakiokorvaus, 15 euroa alkavalta viikolta. Se ei paljon lohduta, jos yhteys on lähes päivittäin ainakin jossain vaiheessa pitkiä toveja nurin, kuten allekirjoittaneella. Korvauksia ei varmaan saisi, sillä eihän se yhteys koskaan ole putkeen päivää pidempää poikki. Olen jo harkinnut uutta palveluntarjoajaa. Toisaalta muuttuuko siinä kuitenkaan mikään, samaa piuhaahan pitkin se bitti kai kulkee? Lisäksi olen kuullut jokaisesta operaattorista huonoa, joten voi mennä yhteydet vielä enemmän saveen. Ahdistaa. Minulle voisi joku myydä yhteytensä sillä, että lupaa olla irtisanomatta henkilökuntaansa. Voisin jopa maksaa hieman korkeamman hinnan siitä hyvästä.

Posted by Benrope at 9:00 AM | Permalink | Comments (7)

Pesukoneettomuuteni aika on nyt sitten loppunut. Itara sydän itkien katsoin, kun kortistani höylättiin aimo summa valuuttaa kauppiaan tilille. Myyjä kehui minun tehneen hyvän ostoksen, niinhän ne aina tekevät. Ihan sama, vaikka ostaisin mongolialaista elektroniikkaa. Kotiinkuljetus on tietenkin pakkojuttu. Asun sitten aika monennessa kerroksessa ja hissiä ei ole, valistin kauppiasta. Myyjä ymmärsi, ja naputteli siitä tiedot ylös kuljetusfirmalle. Kuitti kouraan ja onnittelut. Pesin roudataan puolelta päivin kotiisi.

Eilen puolelta päivin kuljetusreiska soitti pihalta.

- Sullahan ei ole täällä hissiä!
- Tiedän.
- Ja asut aika monennessa kerroksessa.
- Tiedän. So, mikä on ongelma?
- Mutta kun mä oon täällä yksin, eikä mulle oltu kerrottu hissittömyydestä.
- Ei ole minun ongelmani. Minulla on täällä mustaa valkoisella, että olen kertonut kaiken tuon. Lisäksi näin omin silmin, kun myyjä kirjoitti sen koneella teille tiedoksi.
- Joo, mutta kun mun lähetteessä...
- Niin?
- Tota, mun täytyy hakee jostain kaveri. Mä tuun uudestaan illalla.

Saivathan ne sitten roudattua kamani ylös. Minä en ymmärrä, ihan kuin asuisin valtakunnan ainoassa hissittömässä rakennuksessa. Nämä kaverit kuitenkin rahtaavat tavaroita ammatikseen. Viimeksi minulle tuotiin kirjahylly samoin eväin. En ollut kovinkaan innostunut siitä, että maksan ilosta päästä kantamaan hyllyäni ylös. Sen jälkeen päätin, että ei ikinä enää. Raatakoon, kun minä kerran maksan siitä. Perkele.

Posted by Benrope at 9:22 AM | Permalink | Comments (8)

Väittävät, että ennen oli kaikki paremmin. Niin olikin. Esimerkiksi musiikki. Vaikka nykyäänkin tehdään pään verisuonia räjäyttelevää musiikkia, 80-luvulla hallittiin sekin asia paremmin. Esimerkiksi alla olevat renkutukset tarttuvat kuin pikaliima sormiin ja tekevät gutaa kuin tärpätti kiveksissä.

Rick Astley - Never Gonna Give You Up
Culture Club - Karma Chameleon
Gazebo - I Like Chopin
Kajagoogoo - Too Shy
Modern Talking - Cheri Cheri Lady
Sandra - (I'll Never Be) Maria Magdalena
Queen - Radio Gaga

Ah, itsekidutus on kivaa.

Posted by Benrope at 10:14 AM | Permalink | Comments (11)

Kaksi vajaa nelikymppistä miestä saapuu pieneen kapakkaan, vain hieman horjuen. Pohjia on otettu selvästi riittävästi. Kaverit skarppaavat kuitenkin se verran, että saavat tilattua oluet. Toisella jampalla skarppaus ei kuitenkaan riitä loppuun asti, tuoppi luiskahtaa pois kourasta helähtäen rikki lattialle. Tahmea lattia, vaikea tanssia.

Henkilökunta ei ole moksiskaan. Siivoaa sirut nopeasti pois ja moppaa lattian. Ei hätää, nyt lattia on kuin uusi, toteaa baarimikko. Anteeksipyytelevä jamppa saa vielä ostaa uuden tuopillisen bisseä tilalle. Nyt matkalla pöytään kaveri ottaa kaksin käsin tiukan otteen tuopista. Sitten veitikkamainen hymy leviää kasvoille. Mies ottaa muutaman askeleen vaihtua ja liukuu bootseillaan olutliukkaalla lattialla paikalleen.

Pöydän ääressä puhe kääntyy tietenkin naisiin.

- Nyt pitää saada naista. Heitetään nää huiviin ja vaihdetaan paikkaan, josta saa naisen mukaansa. Pimppaa pitää saada.
- Mikäs sulla on ollessa, sullahan on se Kirsi.
- No joo, mutta mä oon nainut sitä samaa pillua jo 15 vuotta.
- Kuule, mä oon onnellinen sun puolestas. Se on hienoa, että jollakin on vakipillu, ja vielä noin kauan.

Kaveri murahtaa siihen jotain, tuopit tyhjenevät. Kaksikko horjahtaa liikkeelle kohti uusia seikkailuja.

Posted by Benrope at 9:55 AM | Permalink | Comments (2)

Te sikiöt! HERÄTKÄÄ! Lukekaa Cybbistä! (tilaa tästä)

Posted by Benrope at 9:22 PM | Permalink | Comments (2)

Mummilan Jani mainosti allekirjoittaneen olevan ykkösenä hakusanahaussa "puhtaan pillun". Tuo on kevyimmästä päästä hakuja, mitä tänne eksyy.

Oheinen kuva on laskurin kertomaa peräkkäisistä hakusanoista.

Pygmi suunnistaja!??!! Mitä jumalauta...

.
.
.
.
.
.
.
.
.

Posted by Benrope at 9:27 PM | Permalink | Comments (6)

Minulla on perintökalleus. Perintöni painaa noin 60-70 kiloa ja on tullut ulos tehtaan liukuhihnalta silloin kun turboton Keke Rosberg voitti maailmanmestaruuden. Uskollisesti se on palvellut nurkassani jo kymmenisen vuotta, vaikka vanhuuden oireita on ollut havaittavissa jo kauan. Palvelun laadusta on ollut paljonkin valittamista, ja vihdoinkin se on muuttunut olemattomaksi. Minun on aika päästää vanha sotaratsuni lepoon ja kuskata se pesukoneiden hautausmaalle.

En ole koskaan oppinut ymmärtämään vanhan koneeni symboleista yhtään mitään, ne ovat täyttä hepreaa. Heppoisesta lehdykästä, joka ruotsiksi manuaalin virkaa toimittaa, olen opetellut yhden symbolin tarkoittavan kirjopesua. Sillä ohjelmalla olen pessyt kaiken pyykkini, lopputulos on yleensä ollut jossain säälittävän ja surkean välillä. Päätin, että nyt tulee muutos. Uuden pesulaattorini ohjelmien pitää olla selkeästi suomeksi präntättynä suoraan koneen naamaan kiinni.

Tällä viikolla olen haahuillut kodinkoneliikkeissä, ja tiiraillut pyykkäreiden paneeleita. Edelleenkin suurin osa kikkailee symboleilla tai puhuu ruotsia. Suomettuminen tapahtuu jonkun hikisen repeilevän tarran avulla. Koneet ovat nykyään enimmäkseen muovia ja pesevät pyykkiä tuntitolkulla, pitää säästää vettä ja sähköä. Ennen merkistä pystyi päättelemään valmistusmaan. Nykyisin Electroluxit ja Upot tehdään Italiassa, Boschit ja Siemensit Puolassa. Korealainen Samsungkin on oikeasti kiinalainen. Olen selaillut esitteitä ja kuunnellut myyntitykkien mainospuheita, suurin osa taitaa puhua ammatikseen ihan tietoisesti paskaa. Valinnan vaikeus on jo hieman ahdistanut. Taidan päätyä ruotsalaiseen laatuun, kun aidosti kotimaista ei enää ole tarjolla.

Janoinen mies on valmis lähes mihin tahansa tölkistä olutta. Perjantain loppukevennykseksi Wild Thing. (via Kairo)

Posted by Benrope at 10:44 PM | Permalink | Comments (4)

Tervetuloa uuteen tupaan! Samppanjat ovat tuossa vasemmalla, kylmät prinssinakit ja haaleat lihapullat siinä ihan vieressä. Itsepalvelu, ottakaa vaan ihan reilusti. Toivottavasti olen saanut siivottua paikat kuntoon, jos jotain hassuuksia pullahtelee nurkista, niin kertokaa toki.

Tapahtuipa näinä päivinä, että Laura otti ahdistuneeseen persoonaani yhteyttä. Ilmoitti vaihtavansa maisemia, joten virtuaalisesta vuokrakämpästään löytyisi Loremin kokoinen tila. Otin vinkistä vaarin, ja lähentelin Mikkoa. Mikon suuresta ja melankolisesta yhteisöstä löytyi tilaa, joten täällä sitä nyt ollaan. Kiitos molemmille! Iso käsi Lauralle ja Mikolle. Hyvään seuraan olen päässyt, naapureina näyttää olevan leppoisia naisia ja miehiä.

Uuteen kotiin päätin laittaa uudet tapetitkin, yllättävän työlästä hommaa. Movable vaikuttaa pätevältä peliltä, mutta tyylitiedostosta on vaikea löytää haluttuja vipuja väänneltäviksi. Sisäinen leiskapetterini on hieman syysväsynyt, mutta eiköhän tälläkin pärjää.

Niin, ottakaa lisää niitä nakkeja, ettei jää turhaan yli.

Posted by Benrope at 8:52 AM | Permalink | Comments (23)

Tempaisin vahingossa mukaani vieraan ostoskuitin muovipussiini, kun ladoin siihen vähäisiä ostoksiani. Toisen ihmisen kuitin tutkiminen on kuin salaa kävisi kurkkimassa naapurin komeroihin, ja sitähän kai kaikki bonuskortit ainakin tulevaisuudessa tekevät.

Kuittia tutkaillessa alkaa aprikoida, mitäköhän kyseinen henkilö aikoo valmistaa sapuskaksi. Hiiva, kardemumma ja kookoshiutaleet viittaavat leipomispuuhiin, ainakin pullaa on tulossa. Parsakaali ja paprika voisivat sopia vaikka johonkin wokkiin. Hämmentävästi kuitin mukaan mitään juotavaa ei ollut ostettu kotiin. Ilmeisesti perheenisän tehtävä on raahata painavat mehut ja oluet kotiin. Minun kuittini mukaansa kouraissut taas toteaa minun pysyvän elossa tuoremehulla, oluella ja puolikkaalla broilerilla.

Pastanjauhajilla on edelleen reseptikilpailu käynnissä. Minä voinkin osallistua skabaan miehekkäällä sämpylälläni ja maukkaalla keitollani. Kyllä niillä voiton pitäisi irrota paremmissakin piireissä.

Posted by Benrope at 8:43 AM | Permalink | Comments (2)

Tämä on taas niitä aamuja, kun olisin halunnut jäädä sängyn kohdun kaltaisen lämpöisen syleilyn hyväiltäväksi. Lämmin pesä oli ylettömän houkutteleva, kylmä ja paha maailma pysyy sieltä poissa. Ennen vanhaan tehtiin kuulemma parempia taloja. Paskan marjat, ainakin tämä talo vuotaa myrskytuulella kuin seula ja lämpöä luovutetaan pattereihin vain lehmän henkäyksen verran. Ahdistaa.

Pihalla tukka oli lähteä päästä. Palelsi. Duunissa viimeisen päälle hieno ilmastointi valuttaa kylmää ilmaa ilmaa näppäimistölleni, joudun välillä lämmittelemään sormiani työntämällä ne reisieni alle. Läppäri onneksi käy koko ajan niin kuumana, että viereen laitettu kahvimukikin pitää lämpönsä siinä samalla.

Vilu. Tulisi jo kesä. Tai edes rehellinen talvi.

Posted by Benrope at 10:33 AM | Permalink | Comments (0)

Mitä helvettiä? Eihän nyt ole aprillipäivä? Ei. Jenkeissä on tämän uutisen perusteella jotain mätää.

Ahdistaa.

Posted by Benrope at 12:00 AM | Permalink | Comments (0)

Minusta firmamme kahvinkeittäjä on pahasti etuajassa toivottaessaan jo nyt päänsä päällä "Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2006". Joku roti sentään. Postiluukuista on joulumainoksia tipahtanut jo toista viikkoa, ensimmäiset joulupukit valtaavat kadut ja kaupat varmaan jo ensi viikolla. Tähän asiaan tarvittaisiin EU:n direktiiviä. Kaikki jouluhärpättimet ja petteri punakuonot pitäisi kieltää joulukuun ulkopuolella. Jotta kyseinen laki ymmärrettäisiin ottaa vakavasti, se pitäisi sitoa jotenkin päästökauppadirektiiviin. Joulun pakkosyöttö marraskuun alussa on härskiä saastuttamista ja vaatisi ehdottomasti päästöluvan.

Veijo on saanut oivallisen isänpäivälahjan. Kirjan, joka opettaa miten päästä sänkyyn kenen kanssa haluaa. Sellainen opus pitäisi isien lisäksi valtion tuella lahjoittaa jokaiselle AT-henkilölle. Lisäksi Veijo neuvoo naisiakin:

"Äitien on syytä muistaa, että isänpäivän paras lahja on edelleenkin se, että puoliso muistaa olla nauramatta, kun näkee miehensä alasti."

Posted by Benrope at 12:00 AM | Permalink | Comments (0)

Kallion Hefaistos on ilmeisesti tulevan isänpäivän kunniaksi laajentanut reviiriään ja perustanut uuden blogin. Joko sen saa pian tilata Blogilistalta?

Posted by Benrope at 12:00 AM | Permalink | Comments (0)

Kadulla lompsiessani huomasin karun näyn, joka oli lirauttaa kaihon nostalgian kyyneleen valumaan silmäkulmasta kostuttamaan sänkistä poskeani. Katulaattojen noin neliön kokoista aluetta koristi pari litraa komeita räkäklimppejä. Ai että, niin se minäkin nuorena jullina koulussa, luojan kiitos. Pihalla välitunnilla jokaisella kaveriporukalla oli oma rinkinsä, jonka keskustaa täytettiin räkimällä. Rehvakkaammat räkivät jopa kattoon, jos välitunnin valvojan silmä ei nähnyt. Kovimmat jaakot ja irmelit räkivät koulun porttien ulkopuolella tupakoimassa. Jos et päässyt mihinkään räkimisympyrään, olit auttamatta syrjitty luuseri, josta tulevaisuudessa tulisi yhteiskunnan hylkiö tai koko maailmalle kostava diktaattori. Toisaalta, ehkä diktaattorinakin olisi kiva kuluttaa aikaansa.

Nähdessäni kadulla tuon räkäringin, saatoin kävellä kadulla taas astetta luottavaisemmin mielin. Ainakin tuon limaisen tilataideteoksen väsääjillä on edes jotain toivoa tulevasta. On edes seuraa, huonompaakin.

Posted by Benrope at 12:00 AM | Permalink | Comments (0)

Perinteisesti kuntoni rapautuu sitä mukaa kun syksy synkkenee. Kesällä tulee automaallisesti liikuttua riittävästi, syksy kuluu yleensä perseellään istuen. Kuntosalit ja jumpat eivät ole suunniteltu kaltaisilleni olmeille, uimahalleissa pikkutenavat hyppivät niskaan vesikävelijät valtaavat hitureiden kaistan, jota itsekin käytän. Tai siis käyttäisin, jos polskimassa kävisin. Ensin pitäisi vain opetella uimaan ihan oikeasti. Vaan onneksi on rappuset.

Eilen jouduin rampaamaan yhteensä noin 60 kerrosta ylös, samat määrä rappuja tietenkin töpöteltiin myös vetovoiman suuntaan. Liikuntarykäystä ryyditti ohessa kannettava materiaali talosta ulos. Ahdisti. En muista aikoihin hikoilleeni niin paljon, teepaidan kosteusprosentti oli suurempi kuin märän kylpypyyhkeen. Rakennusliikkeitä, jotka ovat pykänneet hissittömiä taloyhtiöitä, pitäisi rangaista mitä ankarimmin taannehtivasti seitsemän sukupolvea tulevaisuuteen.

Hjallis teki kiehtovat valmentajavalinnat Jokereihin. Koko kansan kulta-Curren raahaamisen eläkepäivien keinutuoleilulta aitioon vielä jotenkin ymmärtää, mutta että takatukkainen toimitusjohtaja Virmanen kakkosvalmentajaksi! Missäköhän kapakassa tuokin päätös on tehty? No, onneksi minä en ole koskaan ollut Jokerien kannattaja, vaikka yleensä kannustankin aina sitä huonompaa joukkuetta. Siksi suomalaisten puolella oleminen onkin aina niin helppo olla.

Posted by Benrope at 8:02 AM | Permalink | Comments (0)

Setä matkusteli pitkin kiskoja viikonloppuna, ja kulutti aikaansa huonon tapansa mukaan anniskeluvaunussa. Ja kuten yleensäkin, vaunussa oli jälleen söötti mukula, joka ei halunnut istua siellä. Ei, vaikka tarjolla oli jäätelöä, karkkia. Ankkalammen kielellä tenava kiukutteli ja heitteli tavaroita pitkin lattioita. Katkaistut jäätelötikut, muovilusikat ja karkkipaperit lentelivät pitkin käytäviä. Ja mitä teki hurmaava äiti? Ei mitään. Tai sentään jotain, mulkoili minua vihaisesti, kun katsoin vuorotellen roskia ja lasta. Katseellaan antoi ymmärtää, että oikeastaan minun velvollisuuteni olisi polvistua noukkimaan käytävä putsiksi roskista. Vasta kun äidin ruotsalainen sisustuslehti länsi metrien päähän, äiskä vaivautui laittamaan kersaa kuriin.

Palatessani eilen takaisin kotosalle, huomasin jääkaapin tyhjäksi. Päätin siis harrastaa ravitsevaa pikaruokailua Hesellä. Siellä lauma pissiksiä ja loppahousuja kulutti kallista aikaansa. Vartti kuunnellen sitä kälätystä pistää ihan kunnolla kampoihin kiinalaiselle vesikidutukselle. Selkeästi alaikäiset mimmit olivat saaneet ostettua R-kioskilta siideriä, mikä nosti voluumia juuri sopivasti. Niinkin hoikkiin mimmeihin upposi muuten yllättävän paljon ranskalaisia ja hampurilaisia. Kun iloinen seurue lähti siidereineen purilaispaikasta pois, jäi lattioille ja pöydille metrin kerros hampurilaispakkauksia ja kolatölkkejä, sekä eri paria olevat tumput. Kaunista.

Oi aikoja, oi tapoja!

Posted by Benrope at 12:00 AM | Permalink | Comments (0)

Maailmankaikkeuden massiivisin ihme tapahtui. Menin rautakauppaan vilkuilemaan hyllyjen sisältöjä. Kuin tyhjiöstä paikalle jaunttasi itsensä rautakaupan myyjä tuoden esille halukkuutensa palvella. Iloisesti poika piti myyntipuheita ja esitteli tuotteita. Perusteli vakuuttavasti miksi tämä tuote on parempi kuin kilpaileva härpätin. Antoi vielä kasan esitteitäkin syliin. Hämmentävää. Oliko jossain piilokamera?

Edellinen kokemukseni tuosta kaupasta oli kuin Speden komedioista. Myyjää ei näkynyt missään, ja kun nykäisin sitten jotain ohikulkevaa kauppiasta hihasta, tämä palvelualan ammattilainen kertoi, ettei kyseinen osasto kuulu hänelle. Myyjää voi kysellä pisteestä K. Pisteellä K ei ole tietenkään ketään palvelemassa. Kymmenen minuutin odotuksen jälkeen menin pisteeseen G kysymään, mistä löytää tiskiä K hoitavan työläisen. Sen työpäivä on jo loppu, sanovat. No, keneltä minä sitten voin kysäistä asiasta B. Voisit kokeilla tuota tiskiä W. Lompsin sinne, odotin aikani, ja lompsin sitten ulos kaupasta. Pitäköön tunkkinsa.

Posted by Benrope at 12:00 AM | Permalink | Comments (0)

Tämä kattava opastus löytyi duunin vessapaperitelineen sisältä. Kiitos, Katrin päivän pelastuksesta. Oikolukematta onneen.

Noin muuten tänään on ollut paska päivä. Kiitos kysymästä. Menen tästä muualle murjottamaan.

Posted by Benrope at 12:00 AM | Permalink | Comments (0)

Eilen illalla saapuessani kotiin suoritettuani pakolliset sosiaaliset kanssakäymiset huomasin kotona netin olevan nurin. Televisio esitti ohjelmistonaan pelkkää lumisadetta. Ahdisti. Jotain ajanvietettä oli keksittävä. Siispä aloitin empiirisen tutkimuksen, montako nenäkarvaa saan nypittyä sieraimistani ulos. Kahdeksan. Häkeltyneenä tuloksesta ajattelin seuraavaksi siirtyä korvakarvojen pariin, mutta oivalsin tutustumisen klassiseen kirjallisuuteen olevan ehkä sittenkin parempi ja sivistävämpi tapa kuluttaa aikaa. Siispä avasin pitkästä aikaa kannet kirjasta Marsilaiset menkää kotiin.

Jossain vaiheessa lukuelämystä iski hätä käteen ja yritin kwimmata itseni vessaan. Aivojeni kapasiteetti ei kuitenkaan ollut siihen riittävä. Tämä ei yllättänyt minua, sillä enhän ollut aikaisemmin onnistunut jaunttauksessakaan. Jouduin tyytymään perinteiseen jalkavoimalla tapahtuvaan siirtymiseen.

Mitäköhän tästäkin päivästä tulee? Jos yrittäisin näin ensiksi jauntata itseni kahville. Joku kaunis aamu se vielä onnistuu.

Posted by Benrope at 12:00 AM | Permalink | Comments (0)