Tämä hölömöys on pummattu Janilta, joka löysi sen Lordilta. Etsikää itse alkulähde.

Ota lähin kirja, käännä sivulle 18, etsi rivi neljä. Kirjoita ylös, mitä siinä lukee!
herneitä

Ojenna vasen käsivarsi mahdollisimman pitkälle. Mitä kosketat ensimmäisenä?
Ikkunaa.

Mitä viimeksi katsoit TV:stä?
Kympin uutisia.

Arvaa katsomatta paljonko kello on!
Täytyy olla yli kymmenen.

Katso nyt kelloa, paljonko se oikeasti on?
23:16, ne olikin yhdentoista uutiset.

Mitä kuulet tietokonetta lukuunottamatta?
Säämies mölisee jotain.

Milloin viimeksi kävit ulkona? Mitä teit?
Noin kahdeksan jälkeen tulin kotiin. Ostin pipon, kun halvalla sain. Which is nice.

Mitä katsoit ennen kuin tulit tälle sivulle?
Siis netistä vai? Blogilistaa.

Mitä sinulla on ylläsi?
Farkut, villasukat (palelee), pitkähihainen pusero. Palelee.

Näitkö viime yönä unta?
No toki. Älä unta nää, että kertoisin mitä!

Milloin viimeksi nauroit?
Nauru? Mitä se on? Ahdistaa.

Oletko nähnyt mitään omituista viime aikoina?
Joku pissis liikkui tuiverruksessa takki auki pelkkä megaohut toppi alla. Minusta se oli aika omituista. Jos olisin nainen, en liikkuisi tällä kelillä tuossa asusteessa vaikka kuskaisin kehossani linnunradan megaseksikkäimpiä (terkut Mega-Pipsalle) maitorauhasia.

Minkä elokuvan viimeksi katsoit?
Takashi Miiken Chakushin ari. Kivasti synkistelevä, mutta jotain uupui. Annetaan vaikka... seiska. On niitä paskempiakin. Montakin.

Jos sinusta tulisi yön aikana monimiljonääri, mitä ostaisit ensimmäisenä?
Luultavasti kupin kahvia, paremmassa kahvilassa. Seuraavaksi varmistaisin olenko oikeasti miljönääri. Luultavasti se olisi kuitenkin huonoa pilaa.

Jos voisit muuttaa jonkin asian maailmassa välittämättä syyllisyydentunteista ja politiikasta, mitä tekisit?
Kaikki olisivat onnellisia vihertäviä maalaiskapitalisteja, tasa-arvoisesti ja kommunistisen sosiaalidemokraattisesti. Kukaan ei olisi tasa-arvoisempi kuin toinen. Paitsi minä, tasa-arvoisten sulttaani! Kärsikää, matoset! Eikun intianjauhokoisat!

Pidätkö tanssimisesta?
Pitääkö joku? Oikeesti? No joskus kännissä. Kadun jälkikäteen.

Voisitko koskaan harkita ulkomailla asumista?
Toki.Vaikka heti, jos jokui maksaa kulut. Ja jos vain ymmärrän mitä natiivit puhuvat.

Mitä on huoneesi seinillä?
Typerä kysymys. Maalia, tapettia ja jotain kehystettyä. Seuraava kysymys.

Lasten nimet?
WTF? En tunnusta. Simmutkin kuin alakerran Ramilla.

Oho, onpas kello paljon. Ihan vähän vain puuhasin vastailun ohessa. Mihin se ilta hävisi? Aikavarkaat, perkule! No, säästän tämä laiskana aamupostaukseksi. Tai siis vuoluksi.

Posted by Benrope at 8:59 AM | Permalink | Comments (0)

Jahas, Nebulan ongelmat näyttävät olevan pääpiirteittäin ohitse, Melankolia on taas pystyssä. Jos joku on käynyt täällä moikkaamassa, moikkaukset saattavat olla kadonneet, varmuuskopioista ei löydy kaikkea tauhkaa.

Joulu sitten meni. Pukkia ei näkynyt lainkaan, mutta jossain välissä se ruoja oli ehtinyt toimittaa säkillisen omituisia paketteja, vain yksi pehmeä paketti. Kinkkua en syö ainakaan kuukauteen siivuakaan, rosollikiintiönikin meni umpeen eilen. Glögikausi jatkuu vielä ainakin kahden lahjapullon ajan. Sikäli poikkeava joulu, että en saanut yhtään kirjaa, enkä lainkaan suklaata lahjaksi. Alkavat oppia.

Maailma on pysynyt yhtä pahana kuin ennenkin. Voin pahoin, kun Danny kutsui kamerat paikalle kuvaamaan miestä kultaketjuineen ja kainalosauvoineen Armin haudalla. Valokuvaajana tai toimittajana minua olisi hävettänyt olla jutussa mukana. Tsunamimuistelukin alkaa mennä mauttomuuden puolelle, järkyttäväähän se oli, mutta viikon muistelureportaasit hätistelevät jo irvokkuuden rajoja. Aina valpas Lehti osuikin kirjoituksessaan naulan kantaan.

Posted by Benrope at 10:17 AM | Permalink | Comments (6)

Jouluvalmistelut jäivät itseltäni vähäpätöisiksi, sillä junailen itseni valmiiseen joupöytään matkojen päähän. Joulusiivoukseksi riittää, että muistan tyhjentää roskiksen, helppoa elämää. Joulu täynnä on kinkkua, kylkeä, potkaa, läskiä, niskaa ja tietenkin votkaa, kun loppuu aatto ja alkaa yö, niin ihminen on sitä mitä hän syö. Ikävä kyllä saatan muuttua ihan pikkuriikkisen myös vihannekseksi, sillä laatikkoruokiakin on tietenkin kohteliaisuudesta maistettava, vaikka en niistä erityisesti pidäkään. Lipeäkalaan en suostu koskemaan, vaikka joulupukki uhkaisi jättää lahjatta.

Muistakaa lapsoset sitten se joulurauha. Ei saa kiljua kovin paljon, eikä kaataa joulukuusta. Tämä on tärkeää, isille ei kannata ostaa joululahjaksi kirvestä ja konjakkipulloa. Siitä ei välttämättä hyvää seuraa huonossa seurassa.

Posted by Benrope at 9:04 AM | Permalink | Comments (11)

Katselin eilen blogini tilastoja ja totesin sivuillani käyneen uteliaita jo sadasta eri valtiosta. Minä en pystyisi kylmiltäni edes muistamaan niin montaa maata. Valtameren takaiset Yhdysvallat ja Kanada ovat saaneet rajojensa sisälle innokkaita bloggaajia, Tanskaan taasen ulkosuomalaisia on eksynyt yhtä vähän kuin Brasiliaan. Maltallakin asustelenee joku polkkaaja. Kaukaisilla mailla asuville härmäläisille bloggaus taitaa olla ihan hyvä tapa seurata elämää kotimaassaan.

Tämä tapaus kuulostaa jo vedätykseltä. Mies väitti kävelleensä unissaan raiskatessaan naisen kolmesti. Väite meni vielä läpikin. Siis kolmesti, eikä herännyt seksin aikana. Tästä voisi tehdä johtopäätöksiä. Esimerkiksi sen, että nukkuessa rakastellessa potenssi on parempi.

Posted by Benrope at 9:25 AM | Permalink | Comments (4)

Pienessä joulutarinassa Jahnukaisen aamu ei ala hyvin.

Posted by Benrope at 1:38 PM | Permalink | Comments (0)

Uusien alivuokralaisieni nimi selvisi, kiitos kommentoijan vihjeen. Tämä naurettavan huonosti lentävä otus on Plodia interpunctella, intianjauhokoisa. Luultavasti tämä kaukainen vieras on saapunut vaatimattomaan majaani glögiä varten ostettujen manteleiden mukana. Tuli mistä tuli, joka tapauksessa kuivamuona osastoni on nyt olematon, vain umpiopakatut popcornit jätin kaappiin. Kaikki avatut tai muuten epäilyttävät pakkaukset heitin katsomatta roskikseen ja ulos. Vaikka nettitietojen perusteella ötökästä on lähinnä kosmeettista haittaa, en halua kuvitella montako toukkaa olen kitusiini hyvällä ruokahalulla tunkenut. Ahdistaa.

Tämä on aivan uskomatonta, kaksikymmentä ääliötä on ottanut todesta viimeviikkoisen Nordean phishing-viestin, jonka itsekin sain. Miten jostain voi löytyä niin sinisilmäisiä höynäytettäviä, viesti oli niin tökerö, että Pihtiputaan mummonkin olisi kuvitellut naureskelevan pipareihinsa sitä lukiessaan. Jos noin alkeellinen yritys menee läpi, pelottaa ajatella huijattujen määrää, kun sitten joskus mailiin tipahtaa uskottavamman näköinen kusetus.

Posted by Benrope at 9:29 AM | Permalink | Comments (6)

Asuntooni on jostain ilmestynyt talvehtimaan uusia tuttavuuksia. Hiljaisia ovat, lepäävät vain rauhassa tapeteilla. Lähtevät lentoon vain häiritessä. Kaksi olen liiskannut, ja ainakin toiset kaksi lymyilee katon rajassa. Toivottavasti nuo ehkä sentin mittaiset otukset eivät ole tehneet johonkin koloon jälkeläisiä syömään vaatteeni kitusiinsa. Plarasin Akateemisessa perhos- ja ötökkäkirjoja, mutta niistä ei selvinnyt tuon vaatimattoman luojan luomuksen henkilöllisyyttä. Surkeita opuksia siis.

Koska allekirjoittaneella on lahjapaketoinnin suhteen peukalo keskellä sierainta, annan kyseisen suoritteen aina markettien paketoijatyttöjen tehtäviksi. Saavatpahan partiot, urheiluseurat sun muut muutaman hiellä ansaitun roposen toimintaansa. Kovin vaikeata oli tytöllä paketoiminen, varsinkin naruttaminen. Mutta työ tuli tehdyksi. On niitä huonompiakin paketoijia nähty, tämä syntyi sentään melko vähällä vaivalla. Joskus kaksi tyttöä on yhdessä väsännyt pakettiani papereihin kymmenen minuuttia. Hiki tuli melkein jo katselustakin. Suuren urakkansa jälkeen ne eivät olisi edes muistaneet pyytää rahaa, jos en olisi sitä erikseen tarjonnut. Työn ilo tietenkin on aina tärkein.

Vielä pitäisi keksiä yksi joululahja. Vaikeaa, kovin vaikeaa. Ahdistaa.

Posted by Benrope at 8:52 AM | Permalink | Comments (5)

Kappas! Eräs blogistanin älykkäimmistä kommentoijista, menopaussin vakiovieras Murphy on perustanut blogin. Rauhallisia toimivia tarinoita. Tämä täytyy ottaa tarkkailuun. Klikkaa sinäkin se itsellesi tästä.

Tämäkin umpimusta synkistely kuulostaa jotenkin tutulta. Miehessä, joka ymmärtää arvostaa Max Cannonia, täytyy olla jotain hyvää. Viikon mietelause:

"Kuinka eläinoikeusliike voisi epäonnistua, kun sillä on puolellaan James Bond, Yhdysvaltain presidentti, Kapteeni Kirk ja Ihmemies MacGyver?"

Tämän räävittömän jätöksen voit liittää kokoelmiisi tästä.

Posted by Benrope at 8:16 PM | Permalink | Comments (2)

Eilen matkalla duuniin perä edellä tuli vastaan varsinainen oman elämänsä sankari. Veitikka oli lähtenyt liikenteeseen Meganellaan huolehtimatta tuulilasin puhdistustarpeista. Sulaa se ajaessa, oli kai ajatellut. Isolle tielle päästyään mies havaitsi, että ei se sula. Rellu mateli ja kaarteli edelläni suunnilleen kävelyvauhtia. Omalla kaistalla pysyminen oli työtä ja tuskaa. Välillä mies sokeutui täysin ja pysähtyi paniikissa keskelle tietä. Lopulta se ymmärsi, että matkaa ei voi jatkaa. Heppu pisti vilkun päälle ja yritti tien sivulle. Tien sivuakaan rassukka ei tahtonut löytää. Lopulta kuski osui sivukivetykseen ja laittoi hätävilkut päälle. Selvästi ei ollut vieläkään täysin varma sijainnistaan. Oppiipahan, toivottavasti.

Duunista palatessani oikaisin erään pienemmän tien kautta. Matkan varrella oli koulu. Koulussa oli selvästi vanhempainkokousta tai vastaavaa, sillä koko kapea tie oli reunoitettu autoilla. Jälleen kerran tuli todistettua, että vanhemmuus jähmettää joitakin soluja aivoista toimintakelvottomiksi. Autoja oli pysäköity tien reunoille niin tiiviisti, tai oikeastaan väljästi, että keskelle jäi vain vaivoin yhden auton levyinen kulkuväylä. Pahimmillaan peilien jälkeen pelivaraa jäi noin kämmenen leveys kummallekin puolelle. Jo isommalla henkilöautolla matka olisi jäänyt kesken, saati sitten kuorma-autolla. Laiskat paskiaiset, toivottavasti joku ajaa autonne naarmuille.

Posted by Benrope at 9:07 AM | Permalink | Comments (16)

Se oli pelottava. Todella pelottava ja valtavan nopea. Pienehkö poro, jolla oli kärsä kuin sialla. Otus rymisti alas mäkeä pitkin valtavalla vauhdilla. Seuraavassa hetkessä se painelikin portaita alas isossa kaksikerroksisessa maalaistalossa. Uskomaton vauhti, sorkat kopisten sikaporo joutui tekemään käännöksen kymmenien metrien päässä hirsitalossa. Sen katse jumittui minuun. Ilkeä, piinallinen tuijotus. Minun oli pakko päästä pakoon tuota otusta.

Freudilaiset tulkinnat sikseen, minä olen selvästikin nähnyt liikaa joulua tälle kuulle. Saako jostain ostaa ihan tavallisia unia?

Omenaisella on nätti talvi-ilme sivullaan. Omat yritykseni lumihiutaleen saksimiseksi olivat lähinnä säälittäviä. Sakset eivät totelleet.

Posted by Benrope at 9:04 AM | Permalink | Comments (2)

Vanhoina hyvinä(?) aikoina Hesarissa oli vain korrekteja ja asiallisia uutisia, kahvipannulla mäiskiminen ei olisi ylittänyt uutiskynnystä. Maailmaa muuttuu. Niin minäkin.

Posted by Benrope at 9:57 PM | Permalink | Comments (5)

Kilpailun voittaja on oikeasti aika symppiksen oloinen velikulta. Runkpinkkari. Hihi! Hassua! (via Henry)

Posted by Benrope at 7:12 PM | Permalink | Comments (0)

Se on sitten Lucian päivä. Kouluaikoina en tainnut edes tietää, mistä oli kysymys. Jostain valosta saatettiin ehkä puhua, mutta tuskin meille sanallakaan mainittiin mitään legendojen silmien repimisistä tai bordelleista. Muistan vain, että se oli päivä, jolloin kouluun sai tuoda kynttilän ja polttaa sitä tunnilla. Ja muistan myös sen tuoksun. Tai oikeastaan hajun. Kynttilän liekki oli vastustamaton, siinä oli aivan pakko polttaa päästä nypittyjä hiuksia. Ne paloivat nopeasti räsähtäen ja levittävät ällöttävää katkua luokkahuoneeseen. Näin jälkikäteen ajatellen on lämmittävää, että kouluajoista jäi jokin hyväkin muisto. Palaneiden hiusten käry.

Eilen seitsemän uutisten juontajalla oli huono päivä. Ensin heppu kertoi hämmentävän uutisen, oopperalaulaja Jyrki Niskanen on saanut seitsemän vuoden ehdollisen vankeusrangaistuksen. Oho. No jopas. Onko sellaisiakin? Parin minuutin päästä mies korjasi. Kyseessä oli siis 1,5 vuoden ehdollinen rangaistus. Ja sitten seuraavaan uutiseen. Alle 14-vuotiaiden tyttöjen raiskaukset ovat lisääntyneet voimakkaasti. Mitäh... no onpas, onpas! Taas pikainen korjaus uutisankkurilta. Anteeksi, uutisessa on kyse siis raskauksista. Sääliksi kävi kaveria. Aina ei voi onnistua.

Ei ole Noonellakaan helppoa. Nainen on hukannut käytetyn kondomin ja käsirautojen ostokuitin. Huonompi juttu.

Posted by Benrope at 8:59 AM | Permalink | Comments (12)

Armoton väsymys. Syytän siitä uutta tyynyäni. Vanha uskollinen petikumppanini muistutti jo enemmän perunasäkkiä kuin tyynyä. Vanupalat olivat perunan kokoisina ja mallisina sikin sokin luomassa kuhmuista tyynyn irvikuvan vaikutelmaa. Siksi päätinkin hemmotella itseäni, kaupan hyllyltä tarttui mukaan käsikopelolla kokeillen mukavan pehmeä tyyny. Silikonoidut pallokuidut ja kaikki. Kyllä nyt kelpaisi.

Virheostos. Tositilanteessa uusi tyyny tuntuu aivan liian korkealta ja kovalta. Joltisenkin mukavaa nukkuma-asentoa etsiessä niska kipeytyy, samoin hartiat. Yön pimeät hetket sujuvat katkonaisesti ja tuskaisesti. Vihdoin viime yönä kaivoin jostain vanhan perunasäkkini esiin. Ihana tuttu kuhmuisuus helli taas rumaa päätäni. Tänään en olisi halunnut sängystä ylös millään.

Jos maailma olisi hyvä, kaikki saisivat jäädä kotiin nukkumaan aina kun siltä tuntuu. Minusta tuntuisi siltä niin kovin usein. Tämä noin vihjeenä sinne Korvatunturille, rakas Joulupukki.

Posted by Benrope at 9:11 AM | Permalink | Comments (2)

Eilen illalla lykkäsin liedelle lämpenemään itsepäisyyspäivänä tehdyn spagetti bolognesen, joka tylsästi purkkikastikkeesta oli kokattu. Senkin sai ihan syötäväksi lisäämällä maustehyllystä riittävästi yrttejä, valkosipulia ja pippuria joukkoon. Kattila liedelle ja lukemaan päivän lehteä. Paljon mielenkiintoisia uutisia ja juoruja. Ja sarjakuvat. Urheilua. Mikäs täällä haisee? Ihan kuin joku olisi polttanut pohjaan... ei perkele! Kärtsätyn jauhelihakastikkeen sai kuitenkin nieltyä alas, kun siihen spruuttasi riittävästi Heinzin ketsuppia päälle. Vielä kun joskus jaksaisi putsata sen kattilan. Ahdistaa.

Tänään vietetään musiikillisia merkkipäiviä. Sibeliuksen Janne täyttäisi 140 vuotta ja John Lennon kuoli 25 vuotta sitten. Jimilläkin on synttärit. Janne todisti, että juopot taiteilijatkin voivat elää vanhoiksi.

Missä olit silloin kun Lennon murhattiin? Minä luin uutisen ensimmäisen kerran Ilta=Sanomien lööpistä kioskin ikkunasta matkalla koulusta kotiin. Koulureput painoivat paljon jo silloin. Oliko silloin lunta vai ei, sitä en muista.

Posted by Benrope at 9:05 AM | Permalink | Comments (16)

Ärsyttävä tuollainen päivän loma keskellä viikkoa, eihän siitä tullut kuin vihaiseksi. Itsenäisyys on niin hieno asia, että sitä varten pitäisi kyllä koko viikko saada lomaa juhlimista varten. Itse asiassa minä voisin oikein hyvin elää kuin karhut, vaipua horrokseen loskaisen talven ajaksi. Heräisin ainoastaan syömään välillä joulukinkkua. Talvella sänky on paljon houkuttelevampi paikka kuin kesällä. Lämpimien vällyjen väliin on hyvä kömpiä synkkää talvea pakoon.

Nyt kun pienen tauon jälkeen haluaisin vilkuilla mitä Blogistanissa on tapahtunut, huomaan blogilistan olevan nurin. Ahdistaa. Omista suosikeista pitäisi kai kehittää jonkinlainen varojärjestelmä tällaisten hetkien varalle. Mikä sivusto siihen olisi paras? RSS-feedit sun muut kun eivät ole kaikkialle vielä ehtineet.

Rauha Kikan muistolle. Ei viihdytä Kikka enää, laulajan elämä oli taas kerran liian rajua. Nainen, jonka laulamana sana hanuri sai laajemmaltikin kansan syvissä riveissä uuden merkityksen, ei voinut olla aivan tarpeeton tapaus.

Posted by Benrope at 9:02 AM | Permalink | Comments (5)

Näin vanhaksi piti elää, että näin ihan oikean suihinoton juottolassa. Imevä osapuoli sammui kesken operaation. Hämmentävää. Tämä vaatii vielä yhden oluen. Tai kaksi.

Posted by Benrope at 2:39 AM | Permalink | Comments (3)

Eilistä Night Shift -elokuvaa katsellessani tunnistin heti alussa itseni Henry Winklerin näyttelemästä päähenkilöstä, jota kaikki potkivat päähän. Minussahan on ainesta, olen selvästikin maailmanluokan luuseri. Kaduilla ihmiset tönivät ja rynnivät päin, aivan kuin olisin ilmaa. Julkisissa kulkuvälineissä viereeni istahtaa aina se eniten virtsalle haiseva spurgu tai se kaikkein puheliain avohoitopotilas. Juuri minä onnistun astumaan pimeällä kadulla korttelin ainoaan koiranpaskaan samalla kun pulut pommittavat yläilmoista. Henry Winkler muuten näytteli vielä tuon elokuvan ensi-illan aikaan edelleen Fonzieta, joka niihin aikoihin oli planeetan viilein jätkä.

Pikkuhousunsuoja- ja tamponimainoksissa iloisesti hymyilevät naiset yleensä liikkuvat rivakasti kireissä valkoisissa vaatteissa, ja ovat kovin pirtsakoita. Onkohan kuluttaja-asiamies varmasti varmistanut, että katsojia ei huijata? Onko niillä iloisilla naisilla ihan varmasti menkat?

Posted by Benrope at 9:48 AM | Permalink | Comments (9)

.
.
.
.
.
.
.
.
.
.

Posted by Benrope at 7:10 PM | Permalink | Comments (0)

Pettääköhän kalkkeutunut muistini nyt, mutta oliko ennen näin paljon ja näin kauan kestäviä sähkökatkoksia? En minä muista vielä kymmenen vuotta sitten lukeneeni 20 000 ihmisellä olevan sähköt poikki monta vuorokautta, nyt tuollaisia uutisia on odotettavissa heti kun vähäisesti tuulee ja sataa. Hyvänen aika, kaatakaa niitä puita sähkölinjoilta etukäteen. Ei kai se niin vaikeaa ole. Vaikka onhan se tietenkin mukavampaa kun puut ovat jo valmiiksi kaatuneet, ei tarvitse kuin raahata ne pois ja pikkaisen johtoja solmia kasaan. Sitten kun ehtii. Tai viitsii. Ei tässä mikään kiire. Leudot pakkasetkin.

Minulla on samanaikaisesti kuuma ja kylmä. Nuutunut ja nuhainen olo. Otsakin kuumottaa. Taidan tulla kipeäksi. Ahdistaa.

Posted by Benrope at 9:21 AM | Permalink | Comments (5)