Olo on heikohko vatsataudin jäljiltä, kaikki kiinteä on halunnut nopeasti ulos vatsalaukustani. Ahdistaa. Tänään on jo lupaavampaa, ehkä silti katson tarkkaan mitä suuhuni panen ja tarkastan ruokailun jälkeen miestenhuoneen sijainnin.

Ahdistusta lisää lopullisesti työsopimustaan irtisanova tietokone. Pian viisi vuotta täyttävän ulisijan prosessorin tuuletin räpättää enää vaivoin, kone käy kuumana ja buuttaa itsensä omia aikojaan käynnistymättä uudestaan ennen jäähdyttelyä. Samalla kovalevy hävittää pienen viipaleen sisällöstään bittitaivaaseen. Cd-asema väsyi jo keväällä, joten lienee on aika päästää rautaromu pois tuskistaan.

Eilen illalla ehdin ruksata itselleni uuden kompuutterin netistä ennen nykyisen tietimeni ylikuumenemista. Alkuperäinen budjetti paukkui, kun netissä selailin vaihtoehtoja. Käy vähän kuin karkkikaupassa, tiskillä punnitessa havaitsee kauhoneensa makeaa enemmän kuin oli kauppaan astuessa tarkoitus. Olen yrittänyt todistella itselleni, että ei se satanen sinne tai tänne niin paljoa ole, jos uusi masiina kestäisi samat viisi vuotta kuin vanhakin.

Kehitys kehittyy. Jokainen uusi koneeni on ollut halvempi kuin edellinen. Suorituskyky on samalla aina vähintäänkin tuplaantunut, samoin keskusmuistin ja kovalevyn koko. Sentään jotain positiivista kurjuuden keskellä.