Tähän mitään otsikkoakaan keksi
Paussilassa on meno hiljaista. Akut loppu. Lamppu palanut katosta. Digiboksi rikki. Kumit lutussa. Mehu vanhentunut jääkaapissa. Marikassin musta väri haalistunut. Farkut kiristää vyötäröltä.
Ja nakkikeittokin on eilistä.
Jälkipuheet
jotenkin samat fiilikset
Otollinen hetki meno-paussille.
Huomenna on kuu uus.
Kaljakori tyhjä? Parvekekukat paleltuneet? Peitto liian ohut ja lyhyt?
Samat on aatokset!
Tyyny littana. Kengät valmiiksi märät. Vaaka näyttää liikaa. Tukka huonosti.
Istun pimeässä ja kuuntelen työpöydän ääntä..
Viime viikolla, matkalla yksinäiseen asuinsijaani kylmässä ja pimeässä syyskelissä, kävin kaupassa ostamassa sinkku-aterian. 3/4-osatyhjässä hehtaarihallissa soi kaiuttimista surullinen viulumusiikki.
Kaikki oli niin täydellisen masentavaa, että oli melkein pakko hymyillä.
Jos masentaa niin tehkää ulkomaanmatka. Käynti marraskuisessa Porissa on kuin Puolan matka. Tämä Reijo Mäen mukaan, tosin tämä on lausuttu jo joskus edellisen laman aikaan.
Kuule Mea nythän sulla olis hyvä sauma kokeilla sitä naurujoogaa! Sehän voisi piristää.
Joskus, aika useinkin, on tosiaan niin täydellisen masentavaa, että se jo piristää.
Ei valitettavasti ehdi edes Poriin. Masentavaa.
Kata hei, miten naurun saa aikaiseksi, jos ei naurata.
Korjaan kohdaltani - digiboksin kaukokapula rikki.
+
Rakeita, banaanikärpäsiä, pyörän rengas puhki, jne.