lokakuu 2, 2008
syyskuu 25, 2008
In the world drowning in grayness there is a lifebelt somewhere
Painavinta mitä tiedän on salaisuus, joka jäi kertomatta
syyskuu 18, 2008
It ain't easy, the road of life, it ain't easy
Klikkaa kuva isommaksi.
"It ain't easy, the road of life, it ain't easy
It don't matter if you're black or white
Nobody rides for free
Well, believe me, life is a bitter-sweet journey
And everybody that starts out in the cradle
Still ends up in the grave
Well, every man's got a mountain to climb
He's got his own cross to bear
Well, every day's just another step you take
On the road that takes you there
On the road that takes you there"
syyskuu 11, 2008
Ajattele omalle kohalles
syyskuu 4, 2008
Myrsky nousee Helsingin ylle / The storm is rising above Helsinki
Klikkaa kuva isommaksi. / Click the picture to enlarge it.
syyskuu 2, 2008
elokuu 31, 2008
Vaelluskenkien Manolo Blahnikit
Nyt minulla on The Ne: pornohokkarien Manolo Blahnikit, autojen Mersut, sohvien ne sohvat, joilla Janne eikä Tero eikä O-P ole makailleet. Minulla on Ne Ainoat Oikeat Vaelluskengät, kaikkien vaelluskenkien isoäidit. Ja mitä minä menin tekemään? Menin rämpimään metsään ja katsokaa, mikä lohmu kärjessä. Heti ensimmäisenä päivänä. Ja urat täynnänsä ties mitä suohummusta. Aargh.
Klikkaa kuva isommaksi, jos et usko.
elokuu 22, 2008
Siltoja II
elokuu 21, 2008
Keskeneräinen
elokuu 20, 2008
elokuu 15, 2008
Taiteiden yössä
Klikkaa kuva isommaksi, niin näet kenen kädet. Ihana mies. Sanonpa vaan. Janne oli rento, tyylikäs ja hauska ja ... no, katsokaa itse. Mutta haastattelija saisi kyllä mennä itseensä.
Kirjan oppien mukaan lähestyin Akateemisen jälkeen tummia oluita Pankin kautta [okei, ei ihan oppien mukaan mennyt]. Leffen keventävän vaikutuksen ansiosta osuin sitten konstens natt på svenska -rymyyn Gårdenissa. Siellä Paraisten egna pojkar Bruce Almighty rymisti Brucea, joka kuulosti Tomas Lediniltä. Poistuin kiireesti ennen kuin Christian Forss med his ny band tuli lavalle.
Koska ilta oli alkanut Reijo Mäen haastattelusta, oli tietty pako poiketa Apteekkiin katsomaan, josko kirjailija itse olisi jo kotiutunut kirjakauppakierrokseltaan. Ei ollut. Leppeä kesäyö saatteli sittemmin kämpille.
heinäkuu 18, 2008
Tarkkailutauko
Klikkaa kuva isommaksi.
Melkein mikään istualtaan tehtävä ei ole antoisampaa kuin tarkkailu. Voisin viettää hyvinkin koko lomani siirtymällä paikasta toiseen tarkkailemaan, kuinka kunkin paikan elämä kääntyilee. Ihmisten tarkkailu on kuin mansikkamaito: maistuu kesälle, on helppoa ja joukossa sopivasti makuisia sattumia.
Paussi ulkouttaakin toimituksensa silmittelemään maailmaa kokonaiseksi kuukaudeksi, suurimmalta osin intterveppiyhteyksien tuolle puolen. Tavataan sitten taas voimaantuneempina, kun illat ovat tummansinistä samettia ja kesä tuoksuu jo täyttyneeltä.
Hyvää kesää!
heinäkuu 3, 2008
Sunday smile
kesäkuu 12, 2008
Ettei vaan olisi Einarin polkupyörä
Klikkaa kuva isommaksi.
Einari, hän polkupyörän löysi aitan alta
pyörän joka jäänyt oli vaarivainajalta
Pyörä oli hyvin huonokuntoinen
mutta Einari, hän kuntoon laittoi sen
Sitten ajeli hän pitkin raittia
meni kioskille, osti sieltä spraittia
Spraitin joi ja aikoi mennä lukemahan aljaa
mutta isot pojat tarjosivat ykköskaljaa
Einari, hän sanoi: "En kaljaa juo"
Pojat nauro: "Taitaa olla kiire äidin luo"
Einari, hän katsoi vähän aikaa Mäkis-Jaskaa
sanoi sitten: "Pullo kaljaa, Spraitti onkin paskaa"
kesäkuu 5, 2008
Inhimillinen tekijä
toukokuu 29, 2008
... ja suvi suloinen
toukokuu 22, 2008
Ooksä mun kaa?
toukokuu 15, 2008
Veljeyden hengessä
Klikkaa kuva isommaksi.
1 artikla: Kaikki ihmisolennot syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.
Valokuvatorstai / Ihmisoikeudet
Bloggers Unite for Human Rights
toukokuu 8, 2008
Odottavan aika on pitkä
toukokuu 5, 2008
Perimmäisten kysymysten äärellä
Klikkaa kuvaa.
Ken ei konsaan ole kävelyt syvälle metsään, astunut melkein käärmeen päälle [kun se olikin kuulemma vaskitsa], nähnyt synkkämetsän keskellä avautuvan valkoisen valkovuokkometsän, kuullut maailman kauneinta ja taidokkainta linnunlaulua, uponnut vähän suohon ja osannut melkein käyttää kompassia ja lukea karttaa, ei ymmärrä, millaista on olla isojen perimmäisten kysymysten äärellä.
Kuten esimerkiksi sellaisten, että teleskooppimakkaratikku on oivin laite sitten Goretex-vaelluskenkien. Tai että mies, joka osaa sytyttää yhdellä tikulla nuotion, on sitten vaan niin kertakaikkisen tenhoava.
toukokuu 1, 2008
Aatteen palo
huhtikuu 24, 2008
Suomalaisuus
huhtikuu 17, 2008
Jos rappio on sitä, että rakastaa
huhtikuu 10, 2008
huhtikuu 3, 2008
Kamala kuva
maaliskuu 13, 2008
Heijastuksia ajassa
Valokuvatorstai / Heijastuksia
Kuvassa on Berliinin Valtiopäivätalo vuonna 2008 ja 10.11.1989, jolloin Berliinin muurin purku alkoi. Pylvään kuvan lasipinnasta heijastuu kolme Berliiniä.
maaliskuu 5, 2008
helmikuu 21, 2008
Jotain rajaa
helmikuu 14, 2008
Connecting people?
helmikuu 7, 2008
Historiallisia kohtaamisia
tammikuu 31, 2008
Voimamies
tammikuu 24, 2008
Pikajalkaa
tammikuu 17, 2008
Kipupiste
tammikuu 10, 2008
Lukurauha
tammikuu 4, 2008
Onko pakko, jos ei taho
joulukuu 21, 2007
Me käymme joulun viettohon
Onnellistuttavaa joulua ystäville ja kyläläisille. Kiitos, että olette olemassa.
Olkaahan kiltisti, tontuilla on tehotarkkailuaika.
joulukuu 14, 2007
Ne terveellisemmät Hillary Clintonin suklaahippupikkuleivät
Siis nyt ihmettelemään: täällä meanderiassa tuoksuu joulu. Tällaista ei ole tapahtunut kuin .... ööö ... ei koskaan. Minä en nimittäin pidä pipareista. Paitsi joulupiparitaikinasta. Jonka taikaleivon kaupan pakastealtaasta ja sitten napsin siitä palasen kerrallaan.
Mutta Hillaryt syntyivät näin:
250g voita ja 1,5 dl sokeria vatkotetaan niin vaahdoksi kuin jaksetaan ja lisätään 2 munaa. Toisaalla sekoitetaan 4 dl vehnäjauhoja, 1 tl suolaa [hups, unohdin tämän], 1 tl soodaa, 2 tl vaniljasokeria, 4 dl sydänystävällistä kauralesettä + hiutaleita, 2,5 dl fariinisokeria ja 200 g parantavaa 72-prosenttista Kalevin tummaa suklaata ja lisätään voimunavaahtoon. Työnnetään käsi taikinaan ja möyhitään se palleroksi. Maistetaan. Möyhitään taas. Maistetaan. Maistetaan varmuuden vuoksi vielä muutaman kerran. Nypitään minkä tahansa kokoisia kokkareita pellille ja paistetaan 175 asteessa 8 minuuttia. Nuollaan käsi. Ollaan hyvällä mielellä ja nuuskutellaan kotia.
Klikkaa muuten tuota kuvaa.
joulukuu 13, 2007
Kiire
joulukuu 6, 2007
Juhlava
joulukuu 4, 2007
Mikontalo palaa
marraskuu 29, 2007
Tenkkapoo
marraskuu 22, 2007
marraskuu 15, 2007
Puuttuva sana
Raivoava takakirves
ja mahdoton neitsyt.
Kunnon suudelma
ja
olennainen ero.
Valokuvatorstai ja Runotorstai / Keskeneräinen
marraskuu 8, 2007
Jos minne lie, polkuni vie, oli päivä tai synkkä yö, niin muistan ...
marraskuu 1, 2007
Dressman-miehet
lokakuu 25, 2007
Portaat - Silence
lokakuu 18, 2007
Saastetta?
lokakuu 11, 2007
Yöpakkasia odotellessa
lokakuu 9, 2007
Tulevaisuus
lokakuu 5, 2007
Elon kerjuulla
Virkasiskon eilisilta toi mieleeni yhden viime kesän lauantaiehtoon. Tai elokuutahan se jo oli, kun Pyhällä Unpluggedin aikaan tunturi kuhisi etelän ihmisiä ja artisteja. Huttu-Uula oli palkannut kaliapalkalla terassilleen Sodankyläläisen One More Night:n soittamaan. Aurinko paistoi kuin viimeistä iltaa montun pohjalle, ruoka oli hyvää, olut kylmää ja porukka soitti. Ja voi, miten se bändi soittikin. Ja miten oli komia se poika. Kun se silmät kiinni lauloi Maailma on renki ja terassillinen eri-ikäisiä naisia huojui hulluna mukana ja kirkuivat, että lisää Tähkää, niin oli siinä kuulkaa tyttöenergiaa. Äijät istuivat kädet henkisessä puuskassa ja puhisivat. Sitä vaan on joskus niin vaikia selittää, notta mikä kolahtaa. Ja miksi. Siitä asti olen aina masentuneena kuunnellut Maailma on renkiä.
Mutta varsinaiseen asiaan. Lähettäkää Mikolle korttipelikokemuksia, Mikko tarvitsee niitä kirjaansa varten.
syyskuu 27, 2007
On olemassa kursiivinen melankolia
Ei se jätä. Se yllättää sinut ja valtaa hetkeksi. Tullakseen taas. Jatkuva ikävä, päättymätön kaipuu, toistuva surumielisyys [*]
syyskuu 20, 2007
Kumpi on kovempi?
syyskuu 13, 2007
Klassikko
syyskuu 6, 2007
Köyhän miehen tila-auto
syyskuu 2, 2007
elokuu 23, 2007
Kotini on siellä, missä uni tulee
elokuu 16, 2007
Kas kummaa!?
Hermannihan se siinä. Ikää 1 yö. Mutta Kas kummaa! Eihän se ole minkään merkkinen!
elokuu 14, 2007
Kohtaamisia
Kesälomalla taivalletut viitisentuhatta kilometriä kirvoittivat aika-ajoin ilmoille tiukkakirjaimisiakin lausahduksia kanssaihmisiä kohdatessa. Lomalla ei tullut intternetti muuten mieleen mutta noina hetkinä päätin aina polkata niistäkin elämää suuremmista epäkohdista. Ihan jo siitäkin syystä, että blogeja lukevat miljardit ihmiset. Nyt en vaan enää muista, mistä kaikesta piti valittaa. Ai niin ...
Viitiseentuhanteen taivallettuun kilometriin mahtuu aina joku matalaotsa. Esimerkiksi rajoittimia vastaan paukutelleet rekat, jotka tukkivat ohituskaistat pykiessään ohi toisesta rekasta, joka ajoi rajoittimien sallimissa lukemissa. Sellainen pitäisi kieltää lailla. Ai se on jo kielletty? Kun kesämielinen pikkuautoilija on körötellyt muutamankin kymmenen kilometriä kahden, joskus jopa kolmen, rekan perässä odottaen vain ohituskaistaa ja kun se sitten vihdoin tulee ja se toinen tai kolmas rekka lähtee ohittamaan ensimmäistä tukkien kaistan ja estäen ohituksen kymmeniltä rekkakolonnan perään kertyneiltä pikkuautoilta, niin alkaa pikkuhiljaa sapettaa rauhallisempaakin kuskia. Ainakin jo kolmannen menetetyn ohituskaistan jälkeen.
Kun sitä sitten päättää pykäistä itsensä taukopaikalle kahville, jotta pääsee sumasta, niin eikö sinne aabeeceelle menevä liittymä olekin piilotettu sen seitsemännen liikenneympyrän kolmannennenkymmenenen erkanemiskaistan taakse. Ja ohihan se menee. Kun sitten jonkun jaripekan essolle vihdoin pääsee, niin onko siellä tuoretta pullaa ja sämpylää? No ei.
Lomalla on erityisen kiva jalkautua kesäkaupunkeihin. Lötyytellä rantakaduilla, toreilla ja pysähdellä katselemaan satamissa sisävesilaivoja, kesäihmisiä ja kuulostella erimurteisia puheenparsia. Ja ihanvaan ihmetellä. Minusta se on jokaisen kesäihmisen oikeus, melkein velvollisuus. Vaan eiköpä jo kohta kuulu takaa pyörän kellon rimputus ja joku teknisiin tiukkoihin pyöräilysortheisin puettu fitnespylly ajaa tiukkailmeisesti tuhahdellen ohi. Ramplausväylät ja torit ja kauppahallit ovat paikkoja, joissa ihmisen pitää saada öyläillä. Jossain pitää voida olla paikkoja, joissa ei ole kiire minnekään, joissa voi katsastella ja pysähdellä. Ei täällä nyt niin kiire saa olla. Valmiissa maailmassa.
Pyykkipäivä tänään. Mikään ei voita tylsyydessä ja raivoonnuttamisessa miesten mustien sukkien pyykin jälkeistä kohtaannuttamista. Nyt ei ollut niitäkään eikä saanut oikein aikaiseksi riittävää pontta kirjoitukseen. Sandaalikelit tylsistyttävät terää.
elokuu 13, 2007
Rovaniemi spesiaali
Siinä minä olin. Toisessa kädessä kylmä pororyynäri ja toisessa kädessä sateenvarjo. Jaloissa vaelluskengät, kurahousut ja eräuskottavuuden kruununa vettä ja tuulta hylkivä tunturitakki. Ja se reuhka. Satoi. Josta syystä osin ryynäri oli kylmä, sillä upouusi pallogrillini sammui alkuunsa. Portsasin nyrkin kokoiset koksit eivät kyllä näyttäneet aikovansakaan syttyä niiden ekologisten sytytyspalojen voimin, joita kylvin brikettien sekaan. Tulitikutkin loppuivat. Eikäpä se muutenkaan kovin uskottavan näköistä ole sytytellä minimaalista tyttömäistä pallogrilliä Samsoniten sateenvarjon alla, joten päätimme matkaseurueen kanssa lopettaa erä-elämän siltä päivältä ja hakea joen toiselta puolen sytytysnesteitä.
Palaamme alkuun. Siis siinä minä olin kylmää makkaraa syöden ylittämässä siltaa, jonka rautaristikoiden välistä pilkki kaupunki. Rovaniemi. By night. Sinne. Etsimään iloa ja valoa ja kuivattavaa kattoa hetkeksi pään päälle. Ja niitä nesteitä.
Silmittelimme seurueen kanssa keskustaa. Se sen täytyi olla, koska siinä oli Hemingway. Sinne siis kuivattelemaan. Olo oli outo. Ravintola saman näköinen kuin Tampereella tai Turussa mutta kieli erilaista. Vai johtuiko vieras tunne asusta? Tai ehkä siitä, että ainoat luettavaksi löytyneet lehdet olivat kahden päivän takaa. Koskaan en ole tuntenut itseäni niin vääräksi ihmiseksi väärässä paikassa väärin pukeutuneena. Siis pois.
Lordin aukio. Tai mikä lie tasanne vaikutti sen veran kaupungin ytimeltä, että vakuutuimme lähistöltä löytyvän varmasti muutakin. Yhtäkkiä edessämme avautui kävelykatutyyppinen ratkaisu, joka viettelevästi kaatui rantaan päin. Rantaan, jonka toisella puolen nökötti märkä teltta. Ajatus palaamisesta kylmän grillin ja märän teltan luokse ei houkuttanut. Juuri silloin katseemme kohtasi kyltin, joka oli kuin meitä varten: Paha Kurki.
Ystävällinen [ja voihyväneaika miten kaunis] baarimikko oli kuin ei huomaiskaan meidän erämaista ulkoasuamme. Tai ehkä hän olikin juuri siksi niin nauravainen. Kenties. Emme välittäneet. Muu seurue oli sen verran taiteellisen näköistä, että saatoimmehan mekin olla ihan vaan originelleja. Mielialamme kohosi sitä mukaa kuin hengenkohotusjuoma vaikutti. Sadekin näytti lakanneen. Ja koska sulautumisemme kaupungin ilonpitoon oli alkanut suuremmitta hämmingittömittä, päätimme jatkaa. Kuuluisaan Tupsuun. Jonne se kaunis baarimikko meidät neuvoi. Antoi kartankin mukaan.
Jossain siinä Kelan kohdalla iski kuitenkin epäusko. Ei kai niissä vetimissä voi mennä Tupsuun. Mitä ne siellä ajattelisivatkaan. Päätimme riisua kurahousut lisätäksemme kaupunkiuskottavuuttamme. Reppuun. Reuhka myös. Sinne sytytysnesteen viereen. Tarkastelimme näyteikkunasta lopputulosta. Melko hyvä: valkoiset sortsit, liian ison näköiset maastokengät, kurapuvun takki auki. Tukkaa vähän pöyhöön. Parempi. Eikun Tupsuun.
Hämärä pubi otti meidät vastaan kovaäänisesti. Neljän asiakkaan kesken tuntui olevan erimielisyyttä. Baarimikko, Kari [ja taas voihyväneaika miten ystävällinen ja venkura] heilutteli kinaajille viskipulloa ja sanoi, että jos ei äänet laske, niin ei tule tätä. Äänet laskivat. Hetkeksi.
Hörö puhuu kuitenkin jo kohta taas kuuluvalla äänellä. Tennilä hokee siihen, että miksi siie huuat, miksi sie huuat. Kari rauhoittelee.
- Tuo saatanan Tennilä ei rupia miulle huutaa. Miun suvussa on enemmän rovessoreita kuin siun suvussa yhteensä. Hörö puolustautuu.
- Miksi sie huuat? MIksi sie huuat?
Hörö siirtyy baaritiskin ääreen, kääntää selkänsä Tennilälle ja alkaa kaveerata Karin kanssa. Mikä onkin kannattavampaa, sillä Kari kaataa taas viskipullosta paukun. Tennilälle ei tarjoilla.
- Miksi sie huuat? Miksi sie huuat? Tennilä talutetaan ulos.
- Sie voit Kari tulla meille millon vaan.
- Mut täytys olla naisia.
Hörö miettii hetken. Mutta sitten ilme kirkastuu.
- Miul on sisko. Se on näin iso. Hörö levittää kätensä täyteen syliin.
Kaikki vaikenevat. Kunnioituksesta varmaan.
Palaamme kuulaaseen kesäyöhön vaikuttuneina. Lappilaiset ovat oikiasti hyviä tyyppejä.
Valoisa kesäyö, jota päivästä tuskin erotti, muistutti, että meillä oli edelleen nälkä. Mutta ei hätää, meillähän oli nyt sytytysainetta.
Aamulla maistui suussa paloöljy. Grillissä muistona puoliksisyödyt pororyynärit. Aavistuksen savun sivelemät. Aurinko paistoi.
Päätimme lähteä Norjaan.
elokuu 10, 2007
Tuore tuoksu
heinäkuu 13, 2007
Out of office
Automaattivastaus puhelimeen näppäilty. Sähköpostin lomailmoitus tehty. Kukankastelija hoidettu. Martti lastattu täyteen. Voin siis sulkea toimiston oven, jättää kodin sisäoven raolleen postien tipahdella ja vetää kesäreuhkan silmille.
Nyt lähtee ja palajaa vasta, kun yöt ovat jo tummia ja aamukaste kirpaisee paljaita varpaita, kun ei raaski vielä vaihtaa sandaaleita kävelykenkiin. Kun kesä ei enää tuoksu odotuksille vaan täyttyneille haaveille.
heinäkuu 6, 2007
Poissa
Vielä viikko sitten lupiinit hivelivät lempeinä tienvieruksia kuin kesämekon liehuvat helmat paljaita sääriä. Nyt ne on tylysti leikattu. Tuntuu kuin kesältä olisi katkottu siivet, pakotetu se ruotuun. Olehan siinä. Kuri ja järkeys. Onneksi on edes leikatun ruohon tuoksu. Ei tunnu enää kesän nousulta.
Keskikesä. Haikeus häivähtää takavasemmalla mutta vielä sen pää on pystyssä. Vielä on aikaa pukea kepeät kesähelmat. Vielä on monta viikkoa aikaa kulkea varpaat paljaina.
kesäkuu 28, 2007
Saanko luvan?
kesäkuu 14, 2007
Haircuttia
Siinä ne nyt ovat. Tämän kesän hepsankeikat. Toinen Turusta ja toinen Helsingistä. Taatusti ei toisia samanlaisia ole Tampereella kenellään. Ei ainakaan siten kuin minulla tänään. Eli toten kuten kuvassa. Sekä kellohame, joka keikkuu kivasti polvien ympärillä, kun kengissä on kesä. Ja päässä uusi tukka. Ja on ilmassa tuoksu. Ja mieli on kevyt. Ja on ihmisiä, joilla on hyvä tahto ja viitseys ja toisen hyvä oman hyvän edellä.
Joskus sitä huomaa olevansa kovin pienistä asioista onnellinen. Kun on nukkunut kokonaiset viisi tuntia heräämättä. Kun on se kesä. Ja ne kengät. Ja se kellohame.
Kun on. Kaikki. Kohdallaan.
Kansan ääni kuuluu
Tuhansien yksityiskohtien kuutiossa äänien kuulemisen takaa kattomateriaalina oleva puristettu sokeriruokomassalevy, oman aikansa mullistava akustinen keksintö.
kesäkuu 8, 2007
Connecting people jo vuodesta 1899
kesäkuu 7, 2007
Hakukone
Käyttöohje: Jos haluat esim. tietoa Tallinnan Kalakombinaadista, klikkaa kuvaa.
toukokuu 31, 2007
Syntinen poika ja minä
"Hän ei ymmärrä ihmisiä, jotka eivät rakasta kukkia tai pitävät niitä vain somisteina, kuten koristetyynyä tai jotain Hummelin posliinihahmoa."
toukokuu 24, 2007
One and only Paula
toukokuu 17, 2007
Se, jolla ei enää ole uteliaisuutta eikä kunnianhimoa, ...
... hän voi huvitella salaperäisellä ja ylimyksellisellä tavalla: tarkkailla näkötornissa maaten tai aallonmurtajaan nojaten, kuinka liikkuvat ne, jotka lähtevät ja palaavat: ne, joilla on vielä voimaa tahtomiseen ja halua matkustaa tai rikastua.
