404 Not Found
Äidin ja isän toisilleen lähettämät kirjeet olivat kotikotona yläkaapissa pöytäliinojen alla piilossa puisessa, koristellussa rasiassa. Siinä oli myös kuivattuja ruusuja ja hilekoristeisia kortteja. Oli siellä isän muillekin naisille ja heidän isälle lähettämiä kirjeitä. Jossain vaiheessa ne olivat hävinneet. Myöhemmin koko rasia oli hävinnyt. Kirjeitä lukiessa tutustuin aivan uusiin ihmisiin: isään ja äitiin ennen kuin heistä tuli Isä ja Äiti, joilla ei lapsen, minkä ikäisen tahansa, mielestä ole ollut eikä tule olemaan muuta elämää kuin olla Isä ja Äiti. Sitä rasiaa ei olisi koskaan saanut hävittää.
Mikään ei ole ikuista. Ei tuuleen huudetut sanat, ei paperille kirjoitetut rakkauden tunnustukset, eivät kuivatut muistot. Ne hävitettään, kun rakkaus loppuu tai häveliäisyys alkaa tai tuli polttaa. Ei ole internetiin kirjoitettu elämäkään ikuista vaikka toisin väitetään. Eivät keskustelupalstoille purskautetut nolot tylytykset, eivät hetken huumassa kirjoietut vuodatukset, eivät statuspäivitykset, eivät päiväkirjatkaan. Mikä tahansa voi loppua. Ikuisuuden uskoon on turha ja tyhmää tuudittautua. Paperi palaa, netti kaatuu, hakkeri iskee.
Pelästyin eilen aikalailla, että sinnekö ne meni, hengentuotteeni, tiistaiepistolani, vuodatukseni, itkuni ja turhaumani. Jos toki iloiset ja onnelliset muistonikin. Noin helpostiko se kävisi, jos olisi käydäkseen. Onneksi ei tällä kertaa kuitenkaan. Joku hakkeri oli iskenyt melankoliaan ja Nebula veti sivut pois: 404 Not Found. The requested URL /menopaussi/ was not found on this server. Onneksi menopaussi löytyi. Vielä en ole valmis luopumaan.
Jälkipuheet
Hyvä, että löytyi. Ja hyvä, ettet luovu.
Olen erinnäisten blogien satunnainen lukija ja/tai jopa uskollinen seuraaja. Blogien tarjonnan runsaudesta ja ylenpaltisuudesta huolimatta .. paljon jäisi puuttumaan, jos menopaussi katoaisi.
Oho, sielläkin! Kapsillehan iskettiin kanssa tässä pari viikkoa takaperin. Olisipa mielenkiintoista tietää onko tässä nyt kyse a) samoista tekijöistä ja b) kotimaisesta työstä vai ulkomaalaisista yrittäjistä. Harmi kyllä Kapsi ei ainakaan ole tähän mennessä tiedottanut tapahtuneen yksityiskohdista sen tarkemmin.
Kiitos kauniista sanoistasi, lämmittää mieltä.
Kyllhän tämä seitsemäs vuosi on ollut vaikeampaa kuin aiemmat, pakko myöntää. Toisaalta tuntuu, että kaikki on sanottu ja toisaalta taas itsekritiikki on ehkä hiukan kasvanut. Mutta olen ajatellut tämän niin, että tämä on terapiaa minulle ja jos joskus joku satunnainen lukija tunnistaa samaistumisen oireita ja sitä kautta ehkä jopa saa oivalluksen hetkiä, niin olisihan ihan mahtavaa se.
Apua, olen spämmifiltterin vankina!
Se oli se zen.spamhaus, joka siellä filtteröi mummilan.
Hiukan kylmäsi kyllä.
Kyllä minä ainakin täällä samaistuin niin, että vallan peljästyin, ja kovasti toivoin, että ainakin jossain ovat vielä jutut (ja kommentitkin) varmuuskopioituina tallessa. Ja olivathan ne.
Mikään ei tietysti ole ikuista, mutta milloinka se on meitä estänyt yrittämästä? Että osaisi tavoitella ikuista unohtamatta silti tätä hetkeä, siinä taitaa olla tämän elämisen ihanuus ja vaikeus. Toivon, ettei ainakaan turha häveliäisyys käy sille esteeksi.
hui mäki huomasin, että olit kaatunut! onneks saatiin elvytettyä!