« Tomaattikeittoa ja viinimarjapiirakkaa | Pääsivu| Unelmista »

Täydellisen ajoituksen mestari

Hiukan aikaa poissa ja mitä tapahtuu maailmassa: Matti ja Teppo voittaa iskelmä-finlandian, helle on tullut ja Aurajoki näemmä ulottuu Helsingin edustalle tai Helsinki on muutttanut Turkuun. Ei parane näemmä poistua vahtimasta hetkeksikään. Pöllämystyneenä nyt katselen pyykkikasaa kahlattuani yöllä postiröykkiön läpi kuivuneiden kasvieni tykö jääkaapin vinkeän hajun ja pöydälle unohtuneen kahvikupillisen kauniin vihreän homekerroksen hämmentämänä [lauseessa piti olla ihan oikea loppukin, mutta eipä näemmä kyennyt aivo vielä noin pitkällistä ponnistusta saattamaan kunnialla päätökseen].

Matkalle lähtö on ihanaa, matkalla voi kokea sellaisia asioita, joita ei ole uskaltanut edes haaveilla, löytää itsestään piirteitä, joiden olosta ei tiennyt ja matkalta on hyvä palata, kun sen aika on. Ei yhtään aiemmin eikä myöhemmin. Lomalla olen vajaan kuukauden aikana joutunut kahdesti pienen sateen alle, mutta vain kahdesti ja hyvin pienten, vattivattien kokoisten ja aurinko on hellinyt kaiken aikaa: täydellisen ajoituksen mestari.

Jälkipuheet

No jo, mie taas olen kastunut sitten sinunkin edestä, etenkin kun innostuimme keräämään viime viikonloppuna sieniä sateessa. Mutta apajat olivat hyvät, ei siellä kukaan täysjärkinen niitä olisi ollut poimimassa. Ja nyt niitä sitten on, kantarelleja ja mustatorvisieniä kaapit pullollaan.

Joku sanoi, että tärkeintä matkalle lähtemisessä on paluu, ja oli todella oikeassa, ei mikään ole niin ihana paikka kuin oma sänky, paitsi ehkä oma vessa, jääkaappi, keittiönpöytä, sohva ja etenkin oma kaukosäädin... ainakin armahaiseni mielestä.

Siellä on hyvä, missä mieli on seeste. Joskus kotona, joskus matkalla.

Vattivatit? Nyt tul uus termi. Tuve Jansson kääntyy haudassaan...

Tervetuloa takaisin!

No henmetti, Tuuve tosiaan kääntyilee, mutta onnetttomasti kirotusvireinen pääni on vielä osin lomalla. Tai no, erittäin suurimmalta osin ;) [ja tätäkin piti korjailla monasti].

Mut mä pidän Vattivateista... hyvin keksitty nimi. Tuuvekin rauhoittui jo.

Teretulemast lomilta! On sinua jo kaivattukin.

Vattivatithan ovat niitä Hattien pikkuserkumpia, niitä mukavia ja hempeitä otuksia, jotka pitävät kaikista ja ovat ystävällismielisiä. Kuulosti minulta ;)

Kiva, kun toivotellaan takaisin.

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa