Jouluun
Joka paikasta puskeva perhe- ja sukukeskeisyyden korostaminen hassuine mainoksineen, joissa tavalliset lähiöperheet ovat taikoutuneet hirsimökkeihin, joissa Fanny ja Alexander kirmaavat kuusen ympärillä punapukuisen äitykän taikoessa koko suvulle perinteikkään runsaan joulupöydän ja kukaan ei ole äreä ja vaikka aikaa on vain puolitoista päivää ja sukua kymmeniä koolla, ehtii äitykkä joulurauhoittua kirjan ääressä. Älkää viitsikö, isot ihmiset.
Väkisinkin tuommoista katsellessa tahtoo sinkulle tulla kummallisen syrjäytynut ja orpo olo. Vaikka tietää näytelmän juonen ja koko baletin ihan vaan näytelmäksi, niin silti. Veikkaanpa varovasti keskenäni minulla olevan sittenkin joulumpi kuin aika monella illuusion metsästäjällä, sillä minulla on paitsi ihan oma tahto ja rauha, myös onnekseni muistoja ja ihmisiä, joita ajatella, jotka ovat lakanneet satuttamasta. Toisin kuin monella.
Siivotessani huomasin ovenkarmissa parikymmentä senttiä lattiasta tumman likaisen kohdan. Vaikka olen mielestäni siivonnut kohtuudella, oli tuo jäänyt huomaamatta. Yli puoli vuotta. Hinkkasin karmia hellyttyneenä, liikutettuna: koira, joka kuonollaan nuohoten oli tottunut avaamaan oven, oli jättänyt tuon avausjäljen vartavasten jouluksi löytyä. Eikä se enää sattunut.
Saunaan mennessäni tervan tuoksu liehautti hellän muiston ihmisestä, joka heitinveteen oli tervan tipauttanut. Tervaisten terveisten tirauttamat kyyneleet muistuttivat minua siitä, miten onnellinen olen. Että minulla on muistoja ja ihmisiä, joita kaivata. Joiden tähden en ole yksin yksinäni.
Miten voi olla yksin, jos elämässä on asioita, jotka koskettavat.
Jälkipuheet
Kiitos. Tuo viimeinen lause löi totaalisesti läpi. Antaa voimaa kestää tätä hetkeä ja tätä joulua yksinään, mutta ei ilman rakkaita, jotka ovat niiiiiiiiin kaukana.
Mukava lukea, että näitä yksin joulunsa viettäviä on muuallakin. Kun "joulumaa jokaisella löytyy sydämestä", niin se ei siitä sumene vaikka tekisikin mieli syödä valkosipulipastaa ja kuunnella Stevie Wonderia aattoiltana. Tai laittaa pöytä koreaksi ja sytyttää kynttilämeri. Pääasia että on rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto. Oikein rauhallista joulua.
Minulla palaa sininen kynttilä kiven päällä, jonka olen tuonut ystäväni kanssa kaukaa, yhdessä.
Ei silloin voi tosiaan sanoa olevansa yksin, jos on erossa tai kaukana. Se on ihan eri asia.
Kiitos teille, että tekin olette olemassa.
Hyvää ja kaunista joulua, kyllä se yksinkin on hyvä ja hieno. Monesti vielä parempikin, toisilla on paha vaikka olisi suku kaikkinensa ympärillä. Kynttilät ja hämäränjuhla, siitähän se rakentuu. Jaksamista ja parempaa uutta vuotta!
Erään parhaista jouluistani vietin heti eroni jälkeen yksin yksiössäni; lukien, tunnelmoiden, kirjoitellen (käsin) kirjeitä "avioliiton aikana kadonneille" ystävilleni, tutustuen itseeni, aikuiseen minääni. Olinpas outo tyyppi, jolla oli paljon sanottavaa itselleen. Yksin on hyvä, itseretriitti on hyväksi, ettei eksy itsestään liian kauas. Niin kauan kuin asiat koskettavat, on turvassa.
Lämmin jouluaatos ja hali Vaanilasta;))
Toinen jouluni yksin, itse asiassa ensimmäinen, koska viime jouluna koiravanhus oli seuranani. Ja nytkään en ole yksin, sillä minulla on neäemmä ystäviä täällä ja myös toisaalla, heitä, joita ajatella ja heitä, joita kaivata. Minullahan on itse asiassa enemmän kuin koskaan silloin, kun niitä oli ympärilläni.
Jos ei voi viettää joulua seurassa, jossa on hyvä olla, on tyydyttävä toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon, itseensä. Minä en olisi reilu, jos itseni pettäisin ja huonoa seuraa järjestäisin.
Kanelin tuoksuiset lämpimät ajatukset Luolaan ja Vaanilaan.