« Omituisten koristeiden koti | Pääsivu| Kolme huomiota »

Turo ja elämän tarkoitus

Hän on Turo. Hän on hyvin lämmin jääkarhu ja myös hyvin vanha. Hän on se, joka pisimpään on kanssani rämpinyt. Turo on ollut minulla aina, mitä nyt muutaman vuoden ollut evakossa välillä. Laitoin hänelle eilen villapaidan Rekun päältä, Turolle se sopiikin paremmin, sillä hän on paitansa täyttävä äijä [Turon viisauksia], sitä puikeliaan miehekästä vanhaa jääkarhumallia, ei mikään nallepuh. Turolla on uudet silmät, sillä vanhat irtosivat evakkoaikana veljen koiran rakastamisen seurauksena.

Turon nenä vähän vaurioitui villapaitaoperaatiossa; vaikka hänen päänsä onkin merkittävästi joustavampi kuin pojan, joka kasvoi ulos ennen kuin sain villapaidan valmiiksi, pää, niin rajansa joustavuudellakin [Turolla näitä viisauksia riittää]. Nenä on hienoa vanhaa nahkaa. Lapsena minun teki aina mieli lakritsakieppiä, kun katsoin Turon nenää. Nyt se on haalistunut ja muistuttaa viiden vuoden takaisesta joulusta yläkaapin kätköihin unohtuneen rasian pohjalle kuivahtanutta toffeeta. Nykyisin tekee usein mieli toffeeta, sellaista kermasuklaatoffeeta, jonka jyystämisestä tulee leuat kipeiksi ja jonkalaista ei löydä mistään, lähinnä sopivaa löytyy Stokkan karkkihyllystä patukoina. Tosin tekee lakritsaakin usein mieli. Turon vika, että hampaasta lähti paikka. Se taas oli salmiakkia.

Villapaidassa hänen melkein irtipoikkiset yläjalkansa [onko karhuilla jalat, käpälät vai tassut] pysyvät paremmin. Paita on aika matso ja sillä tavalla kireä, että Turon lihakset tulevat hyvin oikeuksiinsa. Myös vatsalihas. Viime kesänä Turon evakosta kainalooni otin, siellä se nökötti sen näköisenä, että vie jo kotiin. Hän joutui epähuomiossa sosialisoiduksi veljen lapsille, kun olin jättänyt hänet mielenhäiriössä alkukotoon enkä sitten kehdannut viedä lapsilta Turoa mutta kesällä kehtasin, kun Turo oli jo tehtävänsä tehnyt ja istutin hänet Martin etupenkille. Vähän ne huoltikalla pitkään katsoivat, kun minulla istui Turo turvavöissä.

Siellä se nyt istuu mummon koristuolissa ja halaa maailmaa tietäen, että elämän neljä tarkoitusta ovat rakastaa silmät päästään, joustaa tarvittaessa vaikka nenä vinossa, jos jonkun mieli siitä ilostuu, istua toimettomana villapaita päällä vatsa röllöttäen katsoen uusin silmin eteen päin ja pitää paha maailma poissa. Paha maailma pysyy poissa, kun syö lakritsaa. Tai toffeeta. Ja välillä salmiakkia. Mutta vasta hammaslääkärin jälkeen.

Jälkipuheet

Turo sen totesi ja elämän neljää tarkoitusta ei olisi voinut kauniimmin ilmaista.
Hyvä kun Turo muistutti- nuo tuppaavat aina välillä ainakin allekirjoittaneelta unohtumaan.
Perusarvot kunniaan.

Viikonloppuja!

Niin ne minultakin välillä unohtuivat vaan ei enää, kun Turo joka aamu muistuttaa. Ja ilta. Kun se tuijottaa silmiin kuntopyörällä kohkaavaa emäntää, joka samalla katsoo telkkarin höpöhöpöohjelmia ja lukee kirjaa, niin se vähän kuin nauraisi, että käyhän se noinkin, kunhan muistat, mistä varsinaisesti on kyse.

Viikonloppuja myös Kehräsaareen.

Ja viidennen tarkoituksen sanoi Rekku: antaa paitansakin toisen hyväksi.

Mea, näitä helmiä luetaan aina uudelleen, joten älä huoli, että ne kirjoittamisen jälkeen katoaisivat.

Totta, Rekkuhan se on viisas koira myös. Jos toisen kädet ovat irtoamassa, anna apuasi. Jos se apu on viimeinen villapaitasi, niin anna se silti, sillä jäähän sinulle omat karvat maailmaa vastaan.

Niin.


Onkohan nuo kaikki nallet urospuolisia -niinkuin ajatusmaailmassa.


Nimi antaa aina leiman jos se on maskuliininen tai feminiininen, mutta nallukka-sana voisi olla poika tai tyttö kait.

Tuon korituolissa rönöttävän sukupuolesta ei ole epäselvyyttä, koska se on ilman housuja.

Miten niin ei ole epäselvyyttä, näetkö siellä jotain, jota minä en näe. Ai niin, ajattelit, että kun Agu Angallakaan ei ole housuja ja se on setä, niin Turokin olisi setä. Kun se kerta on myös Turo.

Minulle Turon puoli ei ole selvinnyt. Olisko tuo poikamiestyttö?

Sulla on viisas nalle, vaikka matso.
Turo on onnekas, kun sillä on sut, joka olet ommellu sille uudet silmät. Kaikille, jotka on rakastaneet silmät päästään ei käy yhtä hyvin.

Kun elää tarpeeksi pitkään viisastuu väkisin. Siis toi nalle.
Minun täytyy tunnustaa, että silmät ompeli veljen vaimo, antoi vielä vanhat silmät mukaan, jos haluan niiden ääressä vaikka hempeillä. Kun ei niitä enää saanut takaisin. Mikä sinänsä olisikin pilannut koko viisauden, sillä sehän taas tarkoittaisi, että rakkauden repimät vanhat silmät pitää laittaa takas ja se taas, että mitään siitäkään ei olisi oppinut. Ei voisi edes veistellä mitään viisauksia.

Kiltteys on meillä sukuvikana. Ja vaatimuksena. Ai niin, eihän kiltit mitään vaadi.

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa