Suhteetonta
Italehdessä lööpitettiin Tanjan kertovan eron syyn. Lööpityksen raflaavuus ei sitten [tietenkään] ollut missään suhteessa siihen, että Tanja kertoo hänestä kirjoitetussa kirjassa ohimennen naurahtelevaan sävyyn, ettei siisteysvimmaisen ja sotkuvimmaisen suhde ikinä olisi voinut onnistua. Ah mitä potaskaa.
Minkään eron syy ei ole se, että toinen tykkää siivota ja toinen säilyttää sukkia keittiön pöydällä. Syy on se, että toinen tykkää oman tyylinsä olevan parempi kuin toisen ja siksi sen toisen pitäisi olla samanlainen kuin itse. Syy on se, että sotkuvimmainen haluaa hallita ja muuttaa toisen mieleisekseen, ei anna tilaa olla oma itsensä. Kun se ei onnistu, niin kuin ei kuulukaan onnistua, sillä kaikilla on oltava lupa olla itsensälaisia myös parisuhteissa, niin siisteysvimmainen syyllistää sotkuvimmaisen eron syypääksi. Jos siivousvimmainen antaisi tilaa toisen olla oma itsensä, eivät sukat pöydällä häntä häiritsisi. Ja jos häiritsisivät, niin se korjaisi ne vähin äänin pois eikä kasvattelisi pattia otsaansa. Minusta on halpamaista se, että jos ero tulee, niin siisteysintoilija, se joka ei halunnut antaa toisen elää omana itsenään, syyttää täysin viatonta osapuolta erosta. Tai kauniimmin; syyttää erilaisuutta vaikka syy on omassa suvaitsemattomuudessa.
Nykyään työelämässä on ihan tarpeeksi rankkaa, joten on suhteetonta, jos yksityistä elämäänsä ei saa elää juuri sellaisena kuin on. Elää pelkäämättä jokaisen sanansa tai liikkeensä aiheuttamaa riitaa. Elää omana itsenään. Suhteetonta, ennemmin tai myöhemmin. Sellainen elämä.
Jälkipuheet
Mutta eikö se nyt sitten ollut hyvä asia, että erosivat, niin molemmat saavat olla omanlaisiaan?
Toki. Mutta juurikin, koska se oli hyvä, niin miksi pitää syyllistää. Eikös silloin kiitellä, kun hyvää saadaan.
Pointti onkin siinä, että ei se erilaisuus ollut syy. Vähän niin kuin liukas keli ei ole kolarin syy vaan syy on kuljettajassa.
Ikäeroakin oli paljon. Niinistö on melkein kuusikymppinen ja Tanja ei edes vielä nelikymppinen? Kasvoiko Saulin naiskumppani-ikähaarukka liian suureksi? Merta edemmäksikö kalaan?
Noh noh, ikä on vain numeroita väestörekisterissä. Todellinen ikä on korvien välissä ja Sauli on ihan poika. Äijäpoika. Ottaisin kyllä. Ja antaisin pitää sukkia keittiön pöydällä.
Juuri näin mea. Jos sukkamötterö pöydällä on parisuhteen toimivuudessa ratkaiseva juttu, niin mitäs jos ja kun tulee oikeita ongelmia? Eipä taida tuo sietokyky kestää lain.
Kuulostaa sotkuvammaisen katkeralta hapatukselta. Ja minulla on lupa sanoa näin, sillä kuulun itsekin tähän samaan ei niin kovin uhanalaiseen rotuun.
Mielestäni kyse on enemmänkin joustamisesta ja välittämisestä. Jos siisteysintoilija ottaa toisen huomioon jättämällä motkottamisen väliin niin mielestäni sotkuvammaisenkin voisi olettaa edes hieman ottavan toista huomioon ja yrittää sulkea vessanpöntön kannen (saati sitten laskea istuinosan), jos se niin kovin toista häiritsee.
Parisuhde kun nimensä mukaisestikin pitää sisällään vähintään sen vaaditut kaksi ihmistä.
Täältä tähän.
Riidan nostattava sukkamötterö pöydällä kielii pahasta olosta, joka pitää saada purkaa, kun nyt vaan pitää saada purkaa, se isompi paha olo, joka johtuu epätyydyttävästä olosta, joka johtuu siitä, että se sukkamötterön jättäjä ei suostu muuttumaan. Tai siis luonteiden erilaisuudesta.
Psalmi on tällä kertaa tulkinnut väärin. Minä olen se sukkamötteröiden kerääjä. Mutta se ei minua haittaa, voin jättää ne keräämättäkin. Molemmilla on kivaa.
Olen niin samaa mieltä, että joustaa pitää. Ei ole mistään kotoisin, että toisen pitää aina ja toisen ei mitään koskaan. Sitäpaitsi olen sitäkin mieltä, että nainen saa vallan rauhassa kerätä mötteröt, silittää paidat, jos sillä voi hyvää mieltä ja kevennystä aiheuttaa, ilman, että häntä syyllistetään taas jostain ihan muulta taholta. Kyllä se mies sitten omalla tavallaan taas naista palvoo. Ja taas kaikilla on kivaa.
Yleensä sukkatötterön jättäjä ei jätä niitä tötteröitä tahallaan pöydälle, se ei vaan huomaa mihin ne tuli tupsautettua kun rupesi syömään. Tarkoitus on hyvä: sukkamytty pois käsistä, kun käydään einehtimään. Tässä on ollut mulla oppimista ja toivottavasti olen oppinut.
Ihmiset ovat erilaisia, voi hyvä ihme sentään. Joku juo kahvin maidolla, joku ehdottomasti mustana. Joku käyttää stringejä, joku ei moisia naruja päälleen vetäisi.
Ei ihmissuhteet sellaiseen kaadu. Tekosyyksi ne tokikin käyvät.
Minulla ei ole pahaa sanottavaa Tanjasta noin viran puolesta. Siis kulttuuriministerin työn saralta.
Mutta hänessä on jotain... perinjuurin laskelmoitua ja harkittua. Teennäistä?
Sympatiat Saulille. Toiselta sottapytyltä.
Bättre litet skräp här och där än rent helvetet. (Förlåt virheet.)
Otaks sääkin haasteen? :)
Minä en hyväksy syiden puimista- edes sukkien pöydälle nostoa- julkisuudessa.
Tanja voisi mennä peilin eteen. Hävetä käytöstään. Yksityiselämää ei ruodita. Sellaista ihmistä en vaan osaa arvostaa.
Laskemoiva? Äärimmäisen.
Tanja vain päätyi viimein ja kaiken päätteeksi huomaamaan millaisia ne kokoomuslaiset pohjimmiltaan ovat, teki johtopäätöksensä ja erosi.
Onhan se totta, että siivousvimmaisen tyyli on pidemmän päälle huomattavasti parempi kuin sotkuvimmaisen. Jos eletään vain sotkuvimmaisen elämäntavan mukaan lopputuloksena on täysi kaaos. Kyllä meitä siivousvimmaisia tarvitaan. Tosin olisi mukava jos sotkuvimmainenkin sen asian huomioisi.
Mutta tässä kyseisessä tapauksessa uumoilen eron syyn olevan Tanjan pienet lapset. Kuka Saulin ikäinen "puolivallaton poikamies", joka on jo omat lapsensa kasvattanut, haluaa sitoutua ja aina asettaa etusijalle toisen miehen pienet lapset.
Eläköön ihmisten erilaisuus sallivuuden ja hyväksymisen rinnalla. Tuskin meistä kukaan niin erinomainen on, että olisi absoluuttinen totuus ja paremmuus, jota kohti pitäisi pyrkiä.
Niin ja rehellisyys: sen verran selkärankaa pitäisi olla itse kullakin, että tunnustaisi oikeat syyt eikä syyttäisi epäolennaisuuksia tai toisen selkäreppuun niitä kaataisi. Kahden väliseen riitaan tarvitaan aina kaksi.