Työllistymistä ja tyhmyyttä kirjastossa

Työllistyimme. Johanna sai kahden vuoden työsopimuksen osa-aikaisena ja määräaikaisena kirjastosihteerin sijaisena. Sama työ kuin ennenkin, mutta pariksi vuodeksi ja korotetulla palkkaluokalla. Siisti juttu. Minua taas työllistettiin loppuvuodeksi kokopäiväisesti, sekin on kerrassaan mainio juttu. Ehkäpä saan jo ensi vuonna raavittua rahat kokoon Essenin lautapelimessuja varten. Tänä vuonna, kuuten viimeksikin, luetaan vain muiden matkakertomuksia.

Tyhmyys taas henkilöityy ÄKT:n Arto Alaspäähän, jonka uusimpiin neronleimauksiin kuuluu syyttää kirjastoja huonosta levymyynnistä. Ratkaisuiksi tarjotaan puolentoista vuoden karenssia tai korvausta jokaisesta lainauskerrasta. Alaspää saa minun puolestani tulla sitten selittämään uutuuslevyä hakevalle asiakkaalle että levyn saa vasta puolentoista vuoden kuluttua. Säästyisiväthän siinä kyllä kirjastojen rahat, kun kaikkia päivänhittejä ei tarvitsisi välttämättä edes hankkia – puolessatoista vuodessa ehtii moni levy jo vanhentua.

Maksu, noh, siinä on vain se ongelma, että jonkun on se maksettava. Asiakkaat eivät maksa – eivät halua enkä antaisi muutenkaan, maksuttomasta kirjastosta ei luovuta – eikä kirjastoillakaan ole yhtään ylimääräistä, mistä maksaa. Jos ÄKT maksaa, asiaa voidaan harkita…

2 kommenttia artikkeliin ”Työllistymistä ja tyhmyyttä kirjastossa”

  1. Onpa oikeastaan pitkään kiinnostanut että millä periaatteella ne CD:t kirjastoon ilmestyy. Ei se valikoima vaan millaisella rahoituksella. Maksavatko kirjastot ’käypän’ 16e hinnan levyistä vai onko niillä isompi joukkotilaus-alennus?

  2. Heikki Poroilan kolumnin http://www.kirjastot.fi/pag… perusteella arvelen, että kirjastot maksavat normaalin hinnan levyistä. Mistä niitä ostetaan, en tiedä – voi olla joku kirjastoja palveleva kauppa, voi olla tavallinen levykauppa. Sen tiedän, että yliopiston kirjasto saa kirjoista tuntuvat alennukset, sen verran paljon tavaraa tilataan.
    Musiikista ei makseta tekijänoikeuskorvauksia kuten elokuvista (joissa korvaus voi olla jopa 1000% elokuvan hinnasta), mutta kirjaston musiikkiäänitteistä menee kirjastokorvausta tekijöille, kuten kirjoista. Artistit siis saavat käyvän korvauksen siitä, että levyjä kirjastosta saa, puhumattakaan sitten kirjastojen mainosarvosta…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *