One Hour Photo ja FearDotCom

tv ja elokuva

Katseltiinpa elokuvia. One Hour Photo oli odotuksien mukaisesti kerrassaan mainio. Robin Williamsista olen aina pitänyt jossain määrin, mutta miehen komediaroolit ovat alkaneet vähän tympiä. One Hour Photossa Williams tekee kuitenkin aivan nerokkaan suorituksen lähimarketin yltiöystävällisenä valokuvausliikkeen miehenä. Vähän liiankin ystävällisenä… Williamsin esittämä Sy Parrish pärjää minun mielestäni pelottavuudessaan Hannibal Lecterille, vaikka tyyli onkin toinen.

Elokuva oli visuaalisesti varsin nautinnollinen. Tapahtumapaikat olivat luonteeltaan erilaisia: Yorkinien koti lämmin ja miellyttävä, marketti superkliininen ja Parrishin koti kolkko. Tunnelmat välittyivät hyvin. Muutenkaan juttua ei kerrottu liian alleviivaavasti, vaan elokuvaa katsellessa sai itsekin vähän miettiä. Suosittelen!

Product placement -osasto oli muuten mielenkiintoista: leffasta omaan silmääni sattuivat vahvasti Hello Kitty -lelut, Tekkeniäkin pelattiin ja vahvasti mainostettiin myös Neon Genesis Evangelionia, nimikin mainittiin varsin selvästi pariin otteeseen. Mielenkiintoista… Ja miksi perheen poika pelasi juuri jalkapalloa? Siksikö, että laji kaipaa Yhdysvalloissa kovasti lisäjulkisuutta tullakseen suositummaksi?

FearDotCom ei Suomessa päässyt teatterilevitykseen laisinkaan, mutta eipä haittaa. IMDB:ssä elokuvan arvioiden keskiarvo on huikeat 3.3, mikä on mielestäni oikeus ja kohtuus. Elokuvassa ei ollut pelottavaa kuin se, miten huono se oli… Vikoja riittää. Ärsyttää, kun kaikkialla oli pimeää. Pimeä on pelottavaa, totta, mutta miksi ihmeessä poliisiasemalla on pimeää? Miksi oikeuslääkäri tekee ruuminavauksia pimeässä? Jälleen kerran ärsytti täydellisen epäuskottavat tietokoneohjelmat, jännittävän näköisiä selaimia käyttivät… Plääh. Tyhmä elokuva, minkäs teet.

Idea, nettisivu joka tappaa kävijät 48 tunnin päästä, oli Ringin jäljiltä aika kulunut. Ringiin vertaaminen on FearDotComille lisäksi vähän huono juttu, Ring kun oli huomattavasti pelottavampi ja parempi elokuva. Noh, odotukset eivät olleet korkealla, joten pettymyksen sijasta elokuvaa katseltiin naureskellen sen älyttömyydelle. Sunnuntaiaamun viihteeksi se sopi ihan mainiosti, mutta hyvää elokuvaelämystä siltä on kuitenkin turha odottaa.