Merten luki Reynoldsin Ilmestysten avaruuden. Olen askeleen edellä, sillä sain eilen vihdoin loppuun Chasm Cityn, joka on tarinan seuraava osa. Tai seuraava osa ja seuraava osa, jatkuva juoni ei noita yhdistä. Mitä nyt Chasm Cityn epilogi niveltyy miellyttävällä tavalla Revelation Spacen alkuun, tehden siitä siis itse asiassa edeltäjän.
Tällä kertaa kuvioissa on vähemmän tähtitiedettä, enemmän toimintaa ja terveellinen annos sekoittuneita henkilöllisyyksiä. Kirjan juoni on vähintäänkin kekseliäs ja viihdyttävä. Kyllä Chasm City on Revelation Spacea parempi, ja jos yhden Reynolds-kirjan haluaa lukea, voisin melkeinpä suositella aloittamaan siitä. Väärä järjestys tuskin haittaa, kumpikin kirja ehkä selittää toista jollain tavalla joten homma toimii miten päin tahansa.
Sitten tuleekin Redemption Ark – se ei ole vielä päässyt edes kirjahyllyyn asti, mutta eiköhän senkin aika koita. Ja Diamond Dogs, Turquoise Daysin…