Lauantai-iltana katselimme Pahan pukin, hieman joulun jälkeen, mutta minkäs teet – elokuvassakin oli niin kesäisiä joulukohtauksia, joten maaliskuu sopii tälle jouluelokuvalle hienosti. Mitään aivan perinteisintä joulusiirappia Paha pukki ei muutenkaan ole, sillä tämä komedia jos mikä nojaa alatyylisyyteen. Billy Bob Thornton esiintyy joulupukkina ja syö, juo ja sekstaa minkä ehtii. Elokuvassa myös kiroillaan varsin reippaaseen tahtiin, fuck lausutaan yli kerran minuutissa. Että sellainen jouluelokuva. Tarinalla on kuitenkin omanlaisensa onnellinen loppu ja mikäli alatyylisyys viihdyttää, elokuva on ihan hauskaa katsottavaa.
Sunnuntaina kävimme teatterissa katsomassa kotimaista, Onnen varjot oli mainio. Tiina Lymi on aina yhtä loistava. Nicke Lignell taas ei – mies näyttää ihan Jim Carreylta, mutta näyttelijänlahjat ovat vähän eri tasoa. Elokuvassa pyöriteltiin lapsettomuutta monelta kantilta, lapsettomuudesta kärsivän päähenkilön tarina kantoi hyvin läpi koko elokuvan. Perusvireeltään varsin traaginen elokuva oli onneksi siinä määrin hauska ja lämminhenkinen, ettei katsominen ollut yhtä tragediaa. Perushyvää kotimaista elokuvaa, kuuluu arvio. Suositeltavaa, etenkin jos aihe kiinnostaa.
Ennen Onnen varjoja mainostettiin Bill Murrayn tähdittämään Life Aquaticia. Moby Dickiä Jacques Cousteauhun naittava komedia vaikuttaa varsin lupaavalta. Odotamme mielenkiinnolla.