Uusien pelien saapuminen (käyn tänään hakemassa melkoisen nipun Saksasta saapuneita pelejä) tietää uusia sääntösuomennoksia. Suman saa luvan aloittaa kanadalainen perinnepeli Crokinole.
Kategoria: Kulttuuri
Jyväskylä
Kävimme viikonloppuna Jyväskylässä. Tiedossa oli siis vanhempien tapaamista ja hyvää ruokaa… Mukavasti menikin viikonloppu. Elokuvanautinnoista jo kirjoitinkin ja Gameblogin puolella hehkutinkin jo viikonlopun toista huippujuttua: Crokinole-lautoja.
Esittelin taannoin Ismolle nimittäin Crokinole-lautoja – sellaista tekisi mieli, mutta kaupasta ostaminen maksaa noin 200 euroa. Ismo kun on puukäsityöihmisiä, niin ajattelin, että ehkäpä moinen projekti innostaisi. Näin tosiaan kävi. Kuulinkin jo aiemmin juttuja Ismon viihtymisestä autotallissa työn parissa, mutta yllätyin silti, kun valmiina oli yhden sijasta kaksi lautaa. Toisessa oli pintakäsittelykin kunnossa, joten kun Ismo vielä ruuvasi tolpat keskelle, oli se täysin valmis.
Aika helmi se kyllä on, selkeästi parasta minun kokoelmissani. Todella kaunista ja hyvin tehtyä käsityötä, ja sellaisenaan huippuarvokas. Hintaa laudoille kertyi 50-60 euroa – ja tietysti työt päälle. Työt sain synttärilahjaksi, kerrassaan hieno lahja olikin. Vaan oli siinä kyllä kantamista, vaneri ei ole mitenkään kevyttä, varsinkin kun sitä on paljon. Lauta kun on halkaisijaltaan noin 60-70 senttiä ja vaneria on suurimmaksi osaksi parin sentin paksuudelta.
Noh, mahtui viikonloppuun toki muutakin. Johannan kanssa katseltiin Jyväskylässä kauppoja ja tehtiin tutustumisvisiitti Jyväskylän yliopiston kirjastoon. Jyväskylässä on kyllä hämmentävän kehno tarjonta, mitä tietokonepeleihin tulee! Pelikeskuksessa oli paras valikoima, mutta eipä sekään kummoinen. Masentavaa. Vaniljacokista sentään löytyi – se oli hyvin, öh, mielenkiintoinen makuelämys. Eipä kauheasti haittaa, etten ole moista ihmettä Tampereella nähnyt.
Muttajoo, viikonloppu oli kyllä kaikenkaikkiaan aika loistava. Ilolla kuitenkin odotan jo seuraavaa, jonka pitäisi olla hieman rauhallisempi…
Viikonlopun elokuvia
Perjantaina tuli vilkuiltua telkkarista Scary Movie, joka oli kyllä melkoista kuraa. Scream-sarjan elokuvat ovat hauskempia. Aika helppoa seksivitsiähän tuossa vyöryi valtoimenaan, mutta minulle se ei oikein riittänyt.
Sen sijaan lauantaina teatterissa katsottu Dogville oli julman tehokasta nähtävää. Se jatkoi ansiokkaasti Von Trierin "kiusataan viatonta naisparkaa"-sarjaa – alkuun vallan ihmetyttikin, miten tämä voi olla näin leppoisa. Sitten alkoi silmukka kiristyä ja tunnelma muuttua suorastaan vastenmieliseksi. Loppuratkaisusta ei jäänyt hyvä maku suuhun, vaikka se esimerkiksi Dancer in the Darkin loppua miellyttävämpi tavallaan olikin.
Elokuvassa tietysti puhututtaa sen toteutustapa. Aitojen tapahtumapaikkojen sijasta elokuva on kuvattu suuressa hallissa, jonka lattiaan on piirretty rakennusten seinät. Ratkaisu toimi yllättävänkin hyvin. Lavasteita oli juuri sopivasti – haluttu vaikutelma välittyi, eikä mitään turhaa ollut mukana. Samalla tapahtumat saattoi nähdä huomattavasti yleisemmin kuin vain yhtä kaupunkia koskevina. "Tällainen on ihmisluonto". Kuva ei ollut kaunis.
Suosittelen katsomaan. Näyttelijät vakuuttivat hyvällä työllään, erikoinen toteutustapa oli mielenkiintoinen ja elokuvaa piristävä ja juoni oli tyypillisen outoa ja ilkeää von Trieriä. Pahaa teki, mutta puhdistavalla tavalla.
Vuosiäänestyksen tulokset
Vuosiäänestys on ohi ja tulokset selvillä. Ei suuria yllätyksiä: suomalaisten pelaajien mielestä paras peli on Puerto Rico.
Ruotsalaiset selviytyjät
Ruotsalaista Seikkailu Robinsonia on tullut seurattua nyt jonnin verran, mutta ei se vain oikein imaise mukaansa samalla tavalla kuin jenkkien Selviytyjät. Pelillisesti tuossa on paljonkin hyviä ideoita (johtajat, ”toinen puoli”), mutta sarjan muu toteutus ei toimi yhtä hyvin. Ihmiset ovat jääneet jotenkin täysin vieraiksi. Äänestyksiin mentäessä ei ole mitään aavistusta, kuka on uhattuna. Ehkä ruotsalaiset eivät vain juonittele samalla lailla kuin jenkit, mutta leirin tapahtumia voisi näyttää sarjassa enemmänkin. Ajankäyttö jaksojen suhteen on vähän löysää, sanoisin.
Mutta odotan mielenkiinnolla kotimaista versiota ja kyllähän tuota ruotsalaistakin ilolla katselee.