Kategoria: Pelit

Viikonloppu Lahdessa meni varsin sujuvasti. Mitä nyt kärsin hirveästä flunssasta, jonka seurauksena sääntöjen selittäminen oli paikoin vähän hiljaista ja mennessä juna hajosi matkalla… Noh, pientä, pientä. Puolenkuun pelit kävin katsastamassa, lautapelifanit viihtynevät takahuoneen kokoelmien ääressä hyvin.

Ystävällinen isäntä Peter Munter oli antanut tapahtuman käyttöön varsin hienon talonsa (monet arvostanevat mm. suureen valkokankaaseen yhdistettyä videotykkiä, jolla saattoi katsella elokuvia tai pelata konsolipelejä – pelikauppiaan kotoa löytyvät tietysti kaikki nykyisen sukupolven koneet) ja vieläpä kokkasi viikonlopun ruoat. Siitä suurkiitos isännälle (ja tietysti talon emännälle, jonka osuus – poissaolosta huolimatta ja siitä johtuen – tapahtuman järjestämisessä oli melkoinen).

Lisädetaljia Gameblogissa, jahka ehdin kirjoittaa.

Nyt lauta- ja korttipeleistä innostuneet äänestämään! Vuosiäänestyksessä selvitetään, mitkä olivat pelaavan yleisön suosikit vuoden 2003 aikana. Osallistujien kesken arvotaan peliaiheinen palkinto, todennäköisesti lahjakortti. Kannattaa siis osallistua! Mars äänestämään siitä!

Lisäsin pelijuttuihini mahdollisuuden kommentoida pelejä Boardgamegeekin tyyliin. Jos olet kiinnostunut esittämään mielipiteitäsi arvioimistani peleistä, käyhän tutustumassa. Mielipiteet julkaistaan sivuilla, joten näkyvyyttä on luvassa!

Ostin itselleni Huuto.netistä Combat Mission 2 -pelin. Kun on kerran uusi tietokone tulossa, jolla voisi jopa pelatakin jotain uudempaa.

Sotastrategiapeleistä olen pitänyt pitkään. Ehdoton suosikkini on Steel Panthers eri variaatioissaan. Varsinkin World at War on varsin mallikasta virtuaalista sodankäyntiä. Teräspantterit edustavat vuoropohjaista, älyllisempää tietokonesotaa.

Toinen koulukunta on reaaliaikainen. Command & Conquer on genren klassikoita, ja sitä on kyllä tullut pelattua yllin kyllin, samoin kuin muutamaa muuta samanhenkistä. Näissä peleissä strategiat ovat oman kokemukseni mukaan varsin rajoittuneita ja historiasta kiinnostuneita haittaa niiden fiktiivisyys.

Reaaliaikaisuus on kuitenkin vuoropohjaisuuteen verrattuna ihan virkistävää. Vuoropohjaiset systeemit mahdollistavat miettimisen, mutta toisaalta myös epärealistisia taktiikoita. Combat Missionin pitäisi olla ehkä paras vaihtoehto tältä akselilta: simultaanisesti vuoropohjainen. Käytännössä siis pelaajat komentavat joukkojaan kaikessa rauhassa yhtä aikaa, jonka jälkeen seuraa toimintavaihe. Sen aikana peli etenee reaaliaikaisesti ja joukot yrittävät toteuttaa käskyjään.

Taistelu taukoaa ja seuraa uusi komentovaihe. Periaate yhdistää mielestäni varsin mainiosti reaaliaikaisten pelien jännittävyyden vuoropohjaisten pelien syvempään strategisuuteen. Saapa nähdä kuinka homma käytännössä toimii, kunhan saan pelin ja koneen ja ehdin esitellä ne toisilleen.

Otin seuraavan askeleen Go-harrastuneisuudessani: tilasin peliä käsittelevän kirjan. Päädyin Charles Matthewsin kirjaan Teach Yourself Go, jota kehuttiin kovasti. Hinta Amazonista tilattuna oli varsin kohtuullinen. Toimitusaika on kolmesta viiteen viikkoa, mutta sepä on tällä hetkellä oikeastaan vain hyvä asia.