Mikko Saari bloggaa toisinaan
Hohoo, olen sarjakuvasankari! Aura Ijäksen sarjakuva Enter-lehden avustajaristeilyltä dokumentoi kesäisen Tukholman-risteilyn uskollisesti ja hauskasti; tiedä sitten, paljonko tuo viihdyttää muita kuin osanottajia, mutta itse hihittelin tarmokkaasti.
Muuten, jos joskus kaipaatte hifihuoltoa Tampereella, voin suositella Kuninkaankatu 46:sta löytyvää Audiotasoa. Kaiuttimesta hajosi bassoelementti muuton yhteydessä, mutta Audiotasossa se paikattiin nopeasti ja tehokkaasti. Suosittelen.
Kauhuelokuvistaan tunnetun Wes Cravenin debyyttiohjaus Last House on the Left perustuu mielenkiintoista kyllä Ingmar Bergmanin elokuvaan Neidonlähde. Bergmanin teosta en ole nähnyt, joten en pääse vertailemaan, mutta veikkaan, ettei elokuvilla valtavasti yhteistä ole.
Tarinaltaan Last House on the Left (tyhmä suomentamaton nimi, pah) on varsin perinteikästä urbaanilegendojen moraalisaarnaosastoa. Nuori tyttö tekee tuhmia, nuori tyttö saa ansionsa mukaan ja vähän päälle. Viinanjuonti, rintaliivittömyys (elokuva on vuodelta 1972 ja siltä näyttää) ja huumeidenkäyttö johtavat julmaan kuolemaan.
Jossain vaiheessa tunnelmaltaan ahdistavan oloinen leffa muuttuu komedialliseksi splatteriksi. Tasapainottelu ahdistuksen ja komediallisten elementtien välillä ei täysin toimi, sanoisin, ja välillä leffa juuttuu hieman harhailemaan. Elokuvaa onkin vaikea suositella muuten kuin mielenkiintoisena kuriositeettina Cravenin uran kehityksestä kiinnostuneille.
Muuttaminen oli tehokasta puuhaa. Kaikki tavara siirtyi kolmella reissulla ja edellisenä iltana hoidetulla pienimuotoisemmalla roudaamisella. Lautapelikokoelmassa olikin kantaminen, huh – monta laatikkoa ja kassillista noita pelejä onkin. Muuten irtonaisin omaisuus mahtui suurimmalta osin 35 muuttolaatikkoon.
Uusi kämppä on hieno! Laminaatiksi luultu lattia onkin tammiparkettia ja asunto on muutenkin huikean tasokas edelliseen verrattuna. Aikaisempi asukaskaan ei ollut vielä ehtinyt tehdä tuhojaan; vain eteisen oven listassa on koiran raapimat jäljet. Muuten asunto on hyvässä kunnossa.
Harmittaa vain nettiyhteyden puute. Tämä kirjoitus on kirjoitettu keskiviikkona, saa nähdä milloin juttu pääsee nettiin. Elisan Sauli ja Pauli toivottavasti kytkevät netin maanantaina; kytkös haluttiin siirtää keskiviikolle, mutta jonkun tahon tyrimisen ja hidastelun vuoksi sellainen ei onnistukaan. Toivottavasti edes maanantaina, hoh.
Sillä välin ollaan muiden nettiyhteyksien varassa. Karmea tila, olla ilman mitään nettiyhteyttä kun kännykän selaimellakaan ei pääse sähköposteihin. Olisin sitä paitsi odottanut, että PowerBook olisi tehnyt kiltisti yhteistyötä puhelimen kanssa ja nettiyhteys olisi järjestynyt sitä kautta, mutta ei, ei sellainen sovi…
Arvatkaapa lähteekö mukaan teepurkki, joka on yhä teipattuna kiinni edellisen nelisen vuotta sitten tapahtuneen muuton jäljiltä?
Pakkaaminen on ollut yllättävänkin helppoa, parikymmentä laatikkoa on täyttynyt melko pienellä tuskalla. Ikävämpi homma on purkaa ne jotenkin järkevästi keskiviikkoon mennessä, jotta laatikot saa palautettua.
Lisäksi täytyy toivoa, että tämä jatkuva sade loppuisi tiistaihin mennessä.
Tänään suuntasimme sisustuksellisen tarmomme Ikean tarjonnan tutkimiseen. Emme olleetkaan käyneet aikaisemmin, joten olihan tuo, melkoinen elämys.
Huolellinen suunnittelu auttoi asiaa: päämäärättömän harhailun sijasta tiesimme, mitä jahtasimme. Suunnitelmiin tuli kyllä muutoksia, aika laillakin, mutta ostostelu sujui silti kätevästi.
Ikean konsepti on kerrassaan toimiva, kaikki sujui näppärästi ja tietysti sekin, että matkustimme pari tuntia ylipäätään päästäksemme kauppaan innosti ostostelemaan sitten kaikkea pientä ja sekalaista. Nyt on pihvipihdit, drinkkimikseri, hengareita ja niin edelleen…
Varsinaiset tavoitteet, sohvapöytä ja pari lamppua, saatiin, mutta niidenkin suunnitelmat menivät täysin uusiksi. Sellaista se on; jalkalamppu näytti kaupassa vähemmän kivalta kuin kuvastossa, joten päädyimme toiseen. Pikkupöydät olivatkin liian isoja ja sohvapöytä sitäkin isompi, joten ostimmekin kaksi pikkupöytää sohvapöydäksi ja rahin – niin se menee.
Kotimatkalla nähtiin panssarivaunuja. Ohittelin rohkeasti, eivät suuttuneet ja ampuneet tykillä perään.
Aamulla kärrättiin 30 muuttolaatikkoa kotiin; oli siinäkin hommaa, varsinkin kun rahtaaminen piti tehdä pienellä VW Golfilla. Lainalaatikon mies suhtautui hieman epäluuloisesti, ”tuollako meinasit kuskata?”, mutta eipä ole muutakaan. Kaksi reissua Pispalaan vei lopulta melkein tunnin, mutta ainakin saatiin laatikot ja Ikeaankin päästiin ihan hyvissä ajoin.
Nyt pakkaamaan!