Hajahuomioita pitkästä viikonlopusta

Muutaman päivän mittainen loma alkoi lauantaina Johannan serkun häillä Raumalla. Hienot juhlat olivat – hyvin erilaiset meidän juhliimme verrattuna, mutta erilainen oli hääparikin. Ruokaa, juomaa ja tanssia riitti. Vauhdikas bändi oli hieno juttu juhlien kannalta, eikä morsiamen veljen bändi tainnut juuri soitettuja biisejä tai aikaa laskeskella, vaan musiikkia riitti koko illan pitkälle yöhön asti. Erillisille jatkoille ei ollut tarvetta, vaan innokkaimmat vieraat juhlivat hääpaikalla aamuneljään.

Suomalaisesta juhlakulttuurista täytyy todeta yksi ihmetyksen aihe: iloisessakin juhlassa soitettiin lopulta aika surullista musiikkia. Menevää, mutta teksteiltään huononlaisesti tilanteeseen sopivaa. Jotain se kai kertoo suomalaisesta mielenlaadusta, että häissäkin pätevästä menomusiikista käyvät Levottoman tuhkimon ja Haavoittuneen sydämen kaltaiset kappaleet. Ehkä siksi minä ja Johannakin pidämme niin paljon esimerkiksi monista Pet Shop Boysien biiseistä – niissäkin yhdistyvät jopa traagiset tekstit tanssittavaan ja menevään musiikkiin.

Sunnuntaina häistä palattuamme ehdimme olla kotona alle pari tuntia, kun matka vei Helsiinkin Johannan kummien tarjoamalle risteilylle. Hytti oli hienoin tähän mennessä, kyllä luksus aina kelpaa. Myös ruoka oli kerrassaan mainiota, kiitos vain ateriat tarjonneille! Tukholma oli entisensä, oli ihan mukava käydä pitkästä aikaa. Ehkäpä mielenkiintoisin vierailukohde oli Kuninkaallinen kirjasto.

Jäin kadehtimaan kauppojen peliosastoja. NK:llakin myytiin import-pelejä ja japanilaisia pelisoundtrackeja. Vain erittäin suolainen hinta esti minua ostamasta levyä, jolla big band tulkitsi Mario- ja Zelda-tunnareita. Toisessa kaupassa pääsin jo hivelemään äärimmäisen kiinnostavan Katamari Damacyn koteloa – en ostanut, kun ei se jenkkiversiona kuitenkaan meillä toimi. NK:n elokuvahyllyistäkin löytyi jokunen Ghibli ja muu animepätkä, olisipa Stockallakin…

Hieno loma siis kaikin puolin, vaan kyllä väsyttääkin. Raskasta on lomailu!

Village

Viikolla katseltiin M. Night Shyamalanin Village. Valinta oli mielenkiintoinen, koska Johanna oli nähnyt elokuvan aikaisemmin ja spoilannut sen minulle (omasta pyynnöstäni). Katsoimme silti, ja mikäs siinä katsoessa – hyvä elokuva se oli.

Tai siis hyvä ja hyvä, mutta ihan kelpo. Elokuvan perusidea (jota en tässä spoilaa) oli toimiva, vaikka ei varmastikaan kestäisi lähempää tarkastelua. Idea kuitenkin herätti viihdytti. Elokuvan visuaalinen ilmekin oli mainio: hyvää värinkäyttöä.

Tähän mennessä näkemäni Shyamalanin elokuvat asettuvat asteikolle jotenkin siten, että Village ja Särkymätön ovat parhaat, sitten tulee Kuudes aisti ja hännänhuippuna Signs. Mikään elokuvista ei ole huippuluokkaa, mutta ei Signskään mikään aivan surkea tapaus ollut.

Ruokaa ja juomaa

Eilisen herkkuna syötiin lasagnea, jonka valmistaminen alkaa jo käydä rutiinilla. Tulos oli totuttuun tapaan herkullista. Ruokajuomana juotiin pahatapaisesti valkoviiniä, portugalilaista vihreää. Gazela oli hyvää siinä missä Gatéokin. Hyvin samanlaisista viineistä on kyse. Pitäisi varmaan vielä testata Casal Garcia, Alkon kolmas Verde-viini.

Myöhemmin iltaa siivitti Provokaation Minnan suosittelema Cidre Pays d’Auge, joka on kieltämättä poikkeuksellisen maukasta juotavaa. Se on minun makuuni ehkä hieman liian ranskalainen, mutta maun pehmeys ja vahva omenaisuus toimii silti. Kannattaa kokeilla, varsinkin jos siiderikokemukset rajoittuvat peruslitkuihin.

Julkaistu
Kategoria(t): Ruoka

Resident Evil: Apocalypse

Resident Evil: Apocalypse oli melkoista b-viihdettä, mutta toimi sen yhden katselukerran ihan mainiosti. Ei juuri haitannut, että edellinen osa ja tietokonepeli ovat jääneet väliin – houkutus perehtyä laajemmin on vähissä tämän jälkeen. Sittenkin: aikaansa voi huonomminkin käyttää kuin viihdyttäviin roskaelokuviin.

Kronikka

Jos Laurakin, niin kai sitten minäkin.

10 vuotta sitten olin kahdeksannella luokalla ja hiljattain löytänyt goottimusiikin ja larppaamisen. Olin myös sosiaalisesti jokseenkin säälittävä tapaus. Olen parantunut. 10 vuotta sitten minut tunnettiin kävelevänä tietosanakirjana, joka tiesi vähän kaikesta vähän kaiken, mutta näinköhän nykyiset kaverit pitäisivät samaa keskeisimpänä piirteenäni? Olin joka tapauksessa tuolloin suunnitellut tulevaisuuteni jo valmiiksi: menisin yliopistoon opiskelemaan tietojenkäsittelyoppia (Datatähti-kisassa 42. sijoittuneen itsevarmuudella pidin yliopistojen pääsykokeita todella helppoina), minusta tulisi koodari. Hähhähhää, eipäs tullutkaan.

5 vuotta sitten löysäilin sivarin loppuvaiheita Jyväskylässä ylioppilaskunnan toimistolla. Olin pikkuhiljaa löytämässä lautapelaamista. Johannan olin jo tavannut, ja suhde oli sellaisessa vaiheessa, että kulutin valtion kustantamia junamatkoja Tampereella käymiseen harva se viikonloppu. Suunnitelmani olivat muuttuneet: vaikka takataskussa olikin opiskelupaikka Jyväskylän yliopistossa (pääaineena tietojenkäsittelyoppi), hain Tampereen yliopistoon opiskelemaan jotain kivaa – päädyin syystä tai toisesta informaatiotutkimukseen. Taisin haluta kirjastonhoitajaksi, tai ihan mitä tahansa, mutta ei tietojenkäsittelyoppia. Tärkeintä oli kuitenkin päästä Tampereelle.

3 vuotta sitten opiskelin tarmokkaasti ja sain harjoittelupaikan yliopiston kirjastosta. Työllistymisen suhteen olen jäänyt sille tielle. Alamme pikkuhiljaa päästä kirjallisen historian pariin, aikaan, josta on blogimerkintöjä. Muutimme kesällä Johannan kanssa nykyiseen asuntoomme.

Vuosi sitten suunnittelimme häitä: helmikuussa perustin blogiin hääkategorian. Sen herättämä reaktio oli mukava. Kävin XML-seminaarin, josta sain pohjan graduni aiheelle. Poikkesin myös Helsingissä tutustumassa miehiin Marektoyn, tärkeän sivutyönantajani, takana.

Tähän asti tänä vuonna olen tehnyt hullun lailla töitä: syventävien opintojen seminaareja, kirjaston päivystyksiä, käännöstöitä, nettisivujen päivittämistä, kirjoittamista.

Eilen yllätin Johannan pullollisella viiniä ja panostin pitkästä aikaa kulttuuriin levyostosten muodossa. Kävimme myös kaupassa yhdessä, mikä on ikävän epätavallista nykyään.

Tänään olen häärinyt keittiössä, tuotoksina pitsataikina ja porkkanakakku. Hankin SOLin pesulan kanta-asiakaskortin ja kävin tutkailemassa kännykkätarjontaa.

Huomenna teemme lasagnea ja juomme viiniä.