Elämä ja mielipiteet – Sivu 154 – Mikko Saari bloggaa toisinaan

Työnkuvaus

Tämän päivän mielenkiintoisin tehtävä oli työnkuvauksen kirjoittaminen. Mitä minä teen työkseni? Asiaa piti pohtia, sillä kirjastolla käydään läpi yliopistomaailmaa kuohuttavaa UPJ-prosessia. UPJ on siis uusi palkkausjärjestelmä – vanhoista palkkaluokista ja palvelusvuosilisistä luovutaan. Palvelusvuosien sijasta halutaan palkita työssä suoriutumisesta; palkka riippuu sekä tehtävän vaativuudesta (jota noilla kuvauksilla kartoitetaan) että henkilökohtaisesta arvioinnista. Henkilökohtainen arviointi seuraa joskus lähitulevaisuudessa. Odotan mielenkiinnolla, mutta vaatimattomin odotuksin.

Sinänsä pidän uutta palkkausjärjestelmää ihan hyvänä juttuna. Onhan se mukava ajatus, että hyvästä työstä voisi saada lisää palkkaa. Parempi peruste se on lisäpalkalle kuin pelkkä palvelusvuosien määrä. Miksi vanha ja huono työntekijä ansaitsee saada parempaa palkkaa kuin nuori ja hyvä? Kuuma kysymys palkkausjärjestelmässä on tietysti se, että kuinka se maksetaan – pakollinen ominaisuus järjestelmässä on takuupalkka, eli kenenkään palkka ei voi laskea. Lisärahaa pitäisi siis löytyä jostain. Mistä, on kai edelleen vähän mysteeri.

Kiva lahja Johannalta

Minulla on selvästikin vaimo, joka tuntee minut. Kun Johanna kuuli kaveriltaan Bill Brysonin kirjasta A Short History of Nearly Everything, kellot soivat ja kas, sain kirjan yllätyslahjaksi. Oikeaan osui, sillä noin nimetty kirja ei voi olla huono.

Kirjan aiheena on nimen mukaisesti vähän kaikki. Kirjailija itse muotoilee asian näin: How we went from there being nothing at all to there being something, and then how a little of that something turned into us, and also what happened in between and since.

Tiedettä kiinnostavasti popularisoivien kirjojen suurena ystävänä odotan tätä lukukokemusta suurella mielenkiinnolla.

Dim sum

Laitoin sunnuntaina jännittävää syötävää. Jollain hyvällä täytteellä varustetut taikinanyytit ovat perushyvää ruokaa – esimerkiksi raviolit ja tortellinit, joita meilläkin syödään aina toisinaan. Tässä oli sitten itämainen versio.

Dim sum tarkoittaa sydämen kosketusta ja on kai aika yleinen nimi erilaisille pikkunaposteltaville (esimerkiksi kevätkääryleet taitavat mennä dim sum -kategoriaan mainiosti), mutta tässä on kyse nimenomaan täytetyistä taikinanyyteistä. Näitä näin jossain Hong Kong -leffassa syötävän, joten kun resepti tuli Parhaassa keittokirjassa vastaan, piti kokeilla, nyt vasta sattui sopiva aika.

Taikina:

1 1/2 rkl / 15 g kuivahiivaa

2 1/2 tl sokeria

3 rkl haaleaa vettä

8 1/4 dl vehnäjauhoja

3 dl haaleaa maitoa

Sekoita hiiva ja sokeri haaleaan veteen (tarkoittaa siis noin 42-asteista, jotta kuivahiiva herää), kunnes hiiva on liuennut. Anna seoksen kohota kaksinkertaiseksi (minä en huomannut nesteessä kummempaa kohoamista, mutta eipä tuo haitannut). Mittaa jauhot kulhoon, lisää hiiva ja maito vähän kerrallaan. Sekoita tasaiseksi. Alusta taikinaa 10 minuuttia. Anna kohota kaksinkertaiseksi, eli noin 1,5 tuntia.

Vaivaa taikinaa 5 minuuttia. Kieritä pötkyläksi ja jaa 24 osaan. Kauli palat noin 10 sentin kokoisiksi lätkiksi, ripotteli pieni kauhallinen täytettä ja nipistä tiiviiksi pussukaksi. Anna levätä 30 minuuttia ennen keittämistä. Keitä nyyttejä höyryssä voimakkaasti kiehuvan veden päälle 15 minuuttia.

Keittokirjassa oli täytteellekin resepti, mutta en noudattanut sitä, kun en löytänyt kiinalaista soijaa. Laitoin nyytteihin sen sijaan possun kinkkusuikaleita, joita maustoin curryllä. Hyvää oli. Täytteessä on olennaista kypsennys etukäteen, koska höyrykeittäminen tuskin riittää täytteen kypsentämiseen.

Taikina oli hankalan tahmeaa, nyytit tarttuivat mihin tahansa. Lepuutusvaiheessa ne turposivat hieman ja tarttuivat toisiinsa ja lautaseen, kattilassa ne tarttuivat ritilään ja toisiinsa (nyytit pitääkin pitää mahdollisimman hyvin erossa toisistaan keitettäessä) ja niin edelleen. En tiedä, oliko taikinassani syy tarttumiseen, vai onko ilmiö yleinen.

Hyvää oli, kuitenkin. Teemme toistekin, jollain eri täytteellä. Sen verran kuivia nyytit olivat, että kehittelemme vielä jonkun kastikkeen niiden seuraksi.

Harkat hoidettu

Ensimmäinen kierros tiedonlähteiden harkkaryhmää hoidettu. Hyvin meni, ei vaikeuksia tekniikan eikä muunkaan kanssa. Tähän tapaan kun jatkuu, tiedossa on kevyesti tienattua rahaa. Pahin vaiva on työpaikan vaihtaminen kolme kertaa päivän aikana, juoksemista piisaa vaikka yliopisto ja kirjasto lähekkäin ovatkin. Kauempaa ei enää ehtisikään. Ennen infon laitos oli kirjaston kanssa samassa talossa, olisipa vieläkin…

Tiedonlähteiden harkat

Ensimmäiset tiedonlähteiden harkat olisivat sitten tänään. Hermostuttaa, kieltämättä, mutta eiköhän siitä selviä. Eniten epäilyttää esitystekniikka – mitenköhän onnistuu videotykin käyttö, mitenkään valmistautumatta. Ehkä siitä selviää, toivottavasti apua järjestyy. Tiedollinen valmistautuminen on jäänyt vähälle (en esimerkiksi tiedä tehtävien oikeita vastauksia), mutta toivottavasti opiskelijoille saadaan silti järjestymään myönteinen oppimiskokemus. Minun ei kai kuulukaan toisaalta opettaa mitään, tiedonlähteisiin on perehdytty luennoilla. Minä vain käyn tehtävät läpi ja sillä selvä. Saapa nähdä, miten käy.