Tänään Aamulehdessä Linux-nuoret kertoivat terveisiään opetusministerille. Linuxia pitäisi saada kouluihin ja virastoihin, näemmä. Mikäpä ettei, mutta kylläpä asiassa taitaa vielä jokunen mutka olla. Linuxin asemaa palvelinpuolella ei käy kiistäminen, mutta kotikoneeksi siitä ei ole peruskäyttäjälle.
Otetaan nyt esimerkiksi vaikka ohjelmien asentaminen. Siihen puuhaan on onneksi keksitty jos jonkinlaista helpotusta, mutta ainakaan minä en ole vielä löytänyt mitään pätevää lähdettä Mandrake-ohjelmapaketeille. Ohjelmia joutuu silloin tällöin kääntämään, joka ei ole peruskäyttäjälle sopivaa puuhaa. Periaatteessa ei tarvitse kuin opetella yksinkertainen rimpsu tar, configure, make, make install, mutta jos ongelmia tulee, niitä on mahdoton ratkaista.
Linuxia näkisin mieluusti enemmän Tampereen yliopiston infopäätteiden kaltaisilla koneilla. Koneita käytetään webbiselailuun ja harvoin SSH-yhteyksiin. Niihin vaihtuikin Linux taannoin, enkä itse edes heti huomannut muutosta. Kirjastojen asiakaspäätteet tulevat myös mieleen. Nekin toimivat nykyään lähes poikkeuksetta webbiselaimen kautta. Windows on tarpeeton tällaiseen käyttöön, on hölmöä maksaa turhasta.
Työ- ja kotikoneiden valloittaminen ei tule onnistumaan helpolla. Linux on edelleen liian vaikea käyttää, vaikka ohjelmistotilanne onkin muuttunut paljon parempaan päin. Oman kokemukseni perusteella KDE:n ja Windowsin käyttömukavuudessa on kuitenkin eroa ja valitettavasti Windows on noista kahdesta se miellyttävämpi käyttää. Tottumuskysymys, varmaan, mutta Windows vaikuttaa hieman hiotummalta (päällisin puolin – sisuksista en sano mitään) ja toimii ripeämmin (testikoneena 433 MHz Celeron, jossa on sekä Win98 SE että joku uudehko KDE – KDE on niin tahmea, ettei sitä viitsi käyttää).