Koska jouluna oli muutenkin liikaakin ruokaa tarjolla, eräs jouluperinne jäi vähän myöhemmäksi. Syön nimittäin parhaillaan oivallista jouluherkkua: makaronilaatikkoa vadelmahillon kera. Meillä kotona sitä ei olla niin harrastettu, vaan se on äidin vanhemmilta peräisin. Teinkin sitä nyt ensimmäistä kertaa itse. Kylläpä maistuukin. Resepti on muuten tavallista makaronilaatikkoa vastaava, mutta jauheliha jätetään pois ja sekaan voi lisätä hieman jauhoja. Lopputulos on kerrassaan herkullinen!
Myydään Neverwinter Nights!
Myynnissä olisi maineikas PC-roolipeli Neverwinter Nights. Maailmalla suosiota saanut fantasiaroolipeli ei minuun suurta vaikutusta tehnyt, joten se saa luvan lähteä kierrätykseen. Jos vaikka Knights of the Old Republic miellyttäisi enemmän.
Huutokaupasta löytyy. Hintavarausta ei ole, minä maksan postikulut ja lähtöhinta on vain kympin. Halvalla on siis menossa! Jos ei vielä houkuttele, vilkaiskaapa millaista hehkutusta Metacriticistä pelille löytyy!
Merikartta
Luin eilen loppuun Arturo Pérez-Reverten kirjan Merikartta. Olen pitänyt useimmista lukemistani Pérez-Reverteistä (Yhdeksäs portti ja Flaamilainen taulu olivat erityisen oivallisia), mutta jotenkin Merikartta jätti minut lievästi kylmäksi. Vähän liikaa liian laveaa kuvailua, liian korneja seksikohtauksia, liian hidas alku. Lopun käänteet olivat toki kiinnostavia ja henkilötkin jossain määrin, mutta ei, ei tässä samaa loistetta ollut kuin miehen paremmissa teoksissa.
No, nyt se on kuitenkin luettu. Kirja on lojunut hyllyssä varmaan vuoden-pari, joten oli jo korkea aika saada se pois luettavien listalta. Sitten vuosipäivälahjaksi heinäkuussa saadun Le Guinin pariin!
Kevään opinnot
Kevään lukujärjestys on jotakuinkin selvä. Ohjelmassa on informaatiotutkimusta ja hypermediaa eikä sitten mitään muuta. Infosta opiskelen aineopinnoista aika mielenkiintoisen kuuloista digitaalisten ja painettujen julkaisukokoelmien hankintaa, syventävistä taas johdantoa tiedonhakututkimukseen sekä tiedonhankintaa ja tiedonhakua. Seminaareja on siis luvassa. Seminaari on myös infon laitoksen ja tietojenkäsittelyopin yhteistyönä tarjoama XML-seminaari, joka houkutteli kovasti.
Hypermedia on uusin sivuaineeni. Sitä saa putkessa johdatuksen vuorovaikutteiseen mediaan ja hypermediaohjelmistojen ja verkkojulkaisemisen perusteet. Tiedä siitä sitten, paljonko tarvitsen oppia verkkojulkaisemisen perusteista, mutta saa nyt nähdä. Opintoviikkoja noista ainakin kertyy. Lisäksi jatkan vielä digitaalisella medialla verkoissa. Koko paketista kertyy 18-20 opintoviikkoa, riippuen ilmeisesti XML-seminaarin seminaarityön laajuudesta.
Kiinnostava kevät on siis tiedossa.
In Memoriam
In Memoriam on, jos nyt ei paras niin ainakin omaperäisin peli, johon olen aikoihin törmännyt.
Tarina alkoi Mikrobitin arvostelusta. Meidän molempien kiinnostus peliin heräsi välittömästi ja ostinkin pelin sitten Johannalle joululahjaksi. Kumpanakin iltana ollaankin tässä sitten pelailtu… Kyse on okkultismisävytteisestä puzzlepelistä. Taustatarinaan voi tutustua SKL Networksin sivuilla.
Idea on lyhykäisyydessään se, että SKL Networksin toimittaja on kadonnut ja kaappaaja on toimittanut SKL Networksille rompun, jonka mysteerit ratkaisemalla toimittajan olinpaikka selviää. Koska toimituksessa kukaan ei ole osannut romppua ratkaista, se on laitettu yleisesti saataville siinä toivossa, että joku ongelmista selviäisi.
Ovela tarina, siis. Peli on hyvin mielenkiintoisella tavalla nivottu osaksi tosimaailmaa. Pelin pelaaminen vaatii sähköpostiosoitteen, johon pelihenkilöt sitten lähettelevät satunnaisesti sähköpostia! Osa puzzleista taas vaatii nettisivujen hakemista. Pelifirma on luonut nettiin erittäin uskottavia sivuja pelin henkilöihin liittyen, yhden tehtävän ratkaisu taas piti hakea ihan yleisiltä peliin liittymättömiltä sivuilta.
Peli on kerrassaan vänkä ja riippuvuutta aiheuttava (jos tutkisi vielä vähän…). Tarinaa paljastellaan vähän kerrassaan videopätkien muodossa. Tämänhetkinen saalis on yksi varsin kiinnostava parikymmentä vuotta vanha kaitafilmi ja muutama toimittajan tekemisiä kuvaava pätkä. Mikä parasta, videot ovat hyvin näyteltyjä ja vakuuttavia. Peli on todella uskottava, epäluulo on helppo hävittää. Pelin maailmaan uppoutuu huomaamattaan.
Arvostelussa moitittiin pelin vaikeita toimintapuzzleja. Tähän mennessä niitä on tullut vastaan yksi, joka oli onneksi vielä melko helppo. Toivottavasti vaikeustaso ei pahasti kiristy, koska sitten revitään jo hiuksia. Pohdintatehtävien vaikeustaso on tähän asti ollut melko helppo, mutta kuitenkin mukavia ahaa-elämyksiä herättävä. Käyttöliittymä on käytettävyyssuunnittelijan painajainen, jännittävä mystery meat -tyyppinen ratkaisu, jossa mistään ei tiedä mitään ennen kuin kokeilee.
Koska peli riippuu ulkopuolisista nettisivuista, ei kannata välttämättä kauheasti aikailla sen pelaamisen kanssa, jos kiinnostaa. Pelkään myös, että hakutuloksiin voi ilmestyä jos jonkinlaista spoileria, tai ainakin sellainen olisi helposti mahdollista.