Eipä se auta, kylläpä Iron Maidenin uusi levy Dance of Death on vain tilattava, vaikka se kopiosuojattu onkin. Sen verran täytyy kuitenkin vastustaa, että laitoin sen tilaukseen Playstä. Sen kolmisentoista euroa vielä kestää maksaa, mutta pariakymppiä en kyllä rikkinäisestä levystä maksa. Edelleen on Ajattaran ja Amorphiksen uudet levyt hankkimatta kopiosuojausten vuoksi… Levyjä kun ei noin yleensä ottaen ole mitenkään pakko hankkia, niin periaate kestää.
Merkkivalon kutsu
Olen tänään "vienyt" jo ainakin kolme asiakasta muilta päivystäjiltä. Attilan lainaustiskillä on nimittäin kolme paikkaa. Kun päivystäjä painaa nappia, syttyy valotaululle seuraava jonotusnumero ja nappia painaneen paikan numero. Taulu on sijoitettu tiskin oikeaan reunaan minun paikkani taakse. Nopeimmat asiakkaat siis suuntaavat äänen kuultuaan suoraan taulua kohden minun luokseni, riippumatta siitä kuka asiakkaan otti.
Nojoo. Puolensa joka paikalle. Tässä on huonona puolena telineen puuttuminen viivakoodinlukijalta, keskipaikalle väkii pyrkii useimmiten silloin kun jonoa ei ole, vasemman reunan paikalla on huonokuntoinen näyttö ja kuittitulostin, joka tahtoo mennä solmuun. Että valitse siitä sitten…
Selviytyjä syö torakoita
Vihdoin nähtiin Selviytyjissä pakollinen ällöruokien syömiskilpailu. Muurahaislusikallinen olisi varmaan mennyt minultakin, mutta se jättimäinen torakka olisi voinut jo vähän tökkiä. Ei kuitenkaan Pelkokertoimen jälkeen mitään uutta tässä touhussa.
Kiinnostavinta oli se, kuinka hyvin Chewing Gum -heimon linjat ovat pitäneet – viisi kilpailijaa on jäljellä ja kaikki ovat alunperin samaa heimoa. Aika hyvä, olisin odottanut rivien murtuvan jo aikaisemmin. Nyt ei liene epäilystä seuraavasta lähtijästä, Clay ei tunnu nauttivan kovinkaan laajaa kannatusta. Sen jälkeen onkin jo sitten tiukempaa.
Lahti game city
Viikonloppu Lahdessa meni varsin sujuvasti. Mitä nyt kärsin hirveästä flunssasta, jonka seurauksena sääntöjen selittäminen oli paikoin vähän hiljaista ja mennessä juna hajosi matkalla… Noh, pientä, pientä. Puolenkuun pelit kävin katsastamassa, lautapelifanit viihtynevät takahuoneen kokoelmien ääressä hyvin.
Ystävällinen isäntä Peter Munter oli antanut tapahtuman käyttöön varsin hienon talonsa (monet arvostanevat mm. suureen valkokankaaseen yhdistettyä videotykkiä, jolla saattoi katsella elokuvia tai pelata konsolipelejä – pelikauppiaan kotoa löytyvät tietysti kaikki nykyisen sukupolven koneet) ja vieläpä kokkasi viikonlopun ruoat. Siitä suurkiitos isännälle (ja tietysti talon emännälle, jonka osuus – poissaolosta huolimatta ja siitä johtuen – tapahtuman järjestämisessä oli melkoinen).
Lisädetaljia Gameblogissa, jahka ehdin kirjoittaa.
Bikinimalli
Ei ihme, että suurin osa naisista ei näytä samalta kuin bikinimallit – kun nekään eivät välttämättä näytä ollenkaan mallilta itseltään. Digitaalimuokkauksen konstit ovat monet. Tämäkin temppu olisi kiva osata…
(Via Sikiöasento)