Rokkia!

Nooa oli eilen ensimmäistä kertaa rokkikonsertissa – ja vieläpä kahdesti! Kaukajärven kirjaston 30-vuotisjuhlissa esiintyi Tohtori Orff ja Herra Dalcroze, joten pakkohan se oli nähdä. Konsertteja oli kolme, ja niihin oli ennakkoilmoittautuminen. Kun kävimme ilmoittautumassa, pääsimme juuri ja juuri viimeiseen, niin täyttä oli.

Ja pöh. Olimme luonnollisesti oven takana Orffeja vielä enemmän fanittavien puistotuttujen kanssa ja pääsimme heti ensimmäiselle keikalle eturivin paikoille. Eikä siinä vielä kaikki! Keikan jälkeen odottelimme sen puolisen tuntia ja kas, toisellakin keikalla olimme samoilla paikoilla katsomassa suosikkeja.

Hienot keikat oli, kertakaikkiaan, ja Nooakin tykkäsi. Innostus näkyi siitä, että Nooa viihtyi molempien keikkojen ajan kiltisti sylissä istumassa ja vain tuijotti soittajasetiä. Keikan jälkeen kävimme luonnollisesti jututtamassa bändiä, ja Orffit ihastelivat kovasti Nooan rock-uskottavaa kitarapaitaa. Nooa vähän ujosteli, vaikka onkin Orffeja telkkarista katsellut paljon.

Tätä lisää! Orffit ovat näemmä Hervannassa 25.4. ja Vanhalla Kirjastotalolla 4.5., näistä ainakin jälkimmäiseen iskemme, mikäli kellonajoissa vain on mitään tolkkua.

Tower Defense ja Google SketchUp

Viikonloppuna opin uutta. On olemassa Tower defense -nimellä tunnettu peligenre, joka sai alkunsa Warcraft 3 -pelistä. Pelejä yhdistää yksinkertainen idea: on polku, jonka toisesta päästä möröt tulevat ja marssivat kohti toista päätä. Pelaajan tarkoitus on pystyttää matkan varrella tykkitorneja, jotka liiskaavat möröt ennenkuin ne pääsevät perille. Yksinkertaista, mutta addiktiivista.

Tower Defence.net on peleille erikoistunut sivusto, jolta löytyy laaja valikoima erilaisia pelejä. Sieltä vain kokeilemaan. Suosittelen Desktop Tower Defenceä (easy on täysin triviaalia, mutta medium-vaikeustaso tarjoaa sopivasti haastetta) tai Vector Tower Defenceä.

Google SketchUp on luonnostelutarkoituksiin kehitelty 3D-mallinnusohjelma. Kannattaa tutustua: katselin viikonloppuna kun veljeni pyöräytti piirustusten pohjalta 3D-mallin yksiöstä. Kävi kätevästi. Käyttöliittymä vaikuttaa suorastaan nerokkaan yksinkertaiselta ja luontevalta. Eikä maksa mittään…

Erittäin hyvä pizza

Tämä merkintä on pitänyt kirjoittaa jo pitkään. Olemme harrastaneet hyvän aikaa jokaviikkoista pitsantekoa ja tuloksena pitsanvalmistus on saavuttanut varsin miellyttävän tason.

Taikina

  • 1/3 pkt hiivaa
  • 1 dl vettä
  • 2,5 dl jauhoa
  • suolaa

210_Pastasauzen_Sugocasa_Cipolla.jpg

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen (huomaa, että kädenlämpöinen eli 37-asteinen vesi ei tunnu kädenlämpöiseltä, vaan kuumalta). Sekoita suolaa hitunen jauhoihin ja jauhot veteen. Vatkaa ja kun taikina muodostuu, vaivaa kimmoisaksi. Peitä liinalla ja kohota. Jos aikaa on niukasti, laita taikinakulho kuumaan veteen lillumaan, niin kohoaa joutuisammin.

Kaulitse tasaiseksi. Tuosta taikinasta tulee suunnilleen pellillinen, vähän pienempi (tuplaamalla taikinan saa paksun koko pellin pitsan), eli aika ohueksi saa kaulita. Sitten täyttämään!

Pitsan perusta on tomaattisoosissa. Tomaattipyrettä voi käyttää paremman puutteessa. Se toimii, mutta ei ole elämys. Meillä suositaan Grand’Italian Sugocasa-kastikkeita. S-Marketeista saa, ainakin tavallista ja valkosipuli-sipulia. Ei maksa paljon ja säilyy ainakin viikon, toisin kuin useimmat vastaavat. Tämä soosi sopii hyvin pitsan päälle, mutta myös jauhelihakastikkeen tueksi, murekkeen mausteeksi ja moneen muuhun tarkoitukseen. Suosittelemme.

Sitten varsinainen täyte. Mielikuvitustaan voi käyttää, mutta tärkeää on, ettei täytettä ole liikaa! Tällaista pitsaa ei pidä ahtaa täyteen (iso pellillinen täytteidentäyttämää pitsaa on hyvää, mutta eri juttu). Kannattaa keskittyä yhteen, korkeintaan kahteen täytteeseen. Meillä vakiotäyte on yhdeksän siivua pippurikinkkua (eikä sitten mitään ohuenohuita, vaan perinteisiä paksuja siivuja). Se toimii erittäin hyvin. Päälle vielä pari tomaattia siivutettuna ja se on siinä.

Tai ainakin melkein. Juusto päälle vielä! Jos täytteitä ei pidä laittaa paljoa, juustoa täytyy. Meillä käytetään yksinomaan mozzarellaa, eikä raasteena vaan paksuina siivuina, jotka sulavat kauniisti pitsan päälle. Vakioannos on 250 grammaa Riitan Herkun mozzarellaa.

Lopuksi päälle vielä runsas roiskaus oliiviöljyä. Olemme tykästyneet Borgesin basilikamaustettuun oliiviöljyyn, mutta tavallinenkin toimii. Lopulta pitsa uuniin, 250 astetta ja kymmenisen minuuttia. Viimeisenä silauksena päälle pizzamaustetta tai oreganoa.

Julkaistu
Kategoria(t): Ruoka