Synttäriruokia: sarvet ja wrapit

Nooan synttäreitä vietettiin tänään. Yksivuotias viihtyi juhlissaan erinomaisen hyvin, vaikka asunto oli täynnä väkeä. Lahjat miellyttivät ja vieraissa riitti ihmeteltävää. Kaikki hyvin siis.

Ruoat herättivät kiinnostusta, joten reseptit jakoon! Kuten sanoin, sarvien resepti löytyykin jo täältä. Toisissa oli täytteenä metvurstisuikaleita ja emmentalraastetta, toisissa ruohosipulituorejuustoa ja ruohosipulia.

Johannan kaverin Katrin ohjeella tehdyt wrapit tekivät kauppansa hyvin. Ne ovat myös varsin helppoja tehdä:

  • 8 kpl tortillalättyjä
  • tuorejuustoa
  • 2 prk tonnikalaa
  • maustekurkku

Tortillalätyille levitetään tuorejuustoa (käytimme maidottoman ruoan tarpeessa soijasta tehtyä Tofutti-tuorejuustoa – ei ole ihan aidon veroista, mutta tässä yhteydessä eroa ei huomannut), tonnikalaa ja maustekurkkua. Rullataan, kääritään muovikelmuun ja laitetaan jääkaappiin tekeentymään. Kannattaa tehdä edellisenä päivänä. Me tarjoilimme nämä puoliksi leikattuina, jolloin saatiin 16 kpl ihan hyvän kokoista palasta.

Tuorejuustoa tarvinnee parikin pikkupurkkia, Tofuttia riitti yksi, mutta se onkin iso. Purkki tonnikalaa riittää neljään, jos tekee paketillisen lättyjä, tarvitsee siis toisen. Yksi maustekurkku riitti, kun sen pisti todella pieneksi silpuksi.

Julkaistu
Kategoria(t): Ruoka

Yspahanin kamelit

YspahanOlen koukussa! Yspahan-lautapelin tietokoneversio on tavattoman addiktiivinen peli. Nopea peli suorastaan vaatii ottamaan uusintaerän tappion tullen (ja tappioita tulee, sillä tekoäly on hyvä).

Peli on harrastajapohjalta tehty, mutta lautapelin julkaisijan hyväksymä. Hyvä idea – itse en ollut erityisen kiinnostunut Yspahanista, ennen kuin Lautapeliseuran foorumin hehkutuksen perusteella päätin testata PC-version. Nyt harkitsen vakavasti lautapelinkin ostamista, sillä Yspahan on todellakin erittäin hyvä peli.

Yspahan, muuten, on väännös Isfahanista tai Eşfahānista. Kaupungin – joka oli siis Persian pääkaupunki, aikoinaan yksi maailman suurimmista kaupungeista – nimeä on aikain myötä väännelty muotoon jos toiseen, joten uusi muoto tuskin haittaa. Nimen jekkuna on kirjainten Y ja S esiintyminen tuossa järjestyksessä. Se on lautapelin julkaisijan Ystari Gamesin tavaramerkki: Ys, Caylus, Mykerinos, Yspahan, Amyitis… Faarao Mykerinoskin tunnetaan paremmin nimellä Men-Kau-Re.

Julkaistu
Kategoria(t): Pelit

Raparperihyve

Päivän ruokalistalla oli perinteisen omenahyveen sijasta nettifoorumilta bongattua raparperihyvettä. Resepti oli hyvin suurinpiirteinen, joten en itsekään mittaillut ainesosia vaan tein fiilispohjalta. Hyvin onnistui, lopputulos oli kerrassaan herkullinen.

Uunivuokaan ladottiin neljä vartta raparperia pestyinä, kuorittuina ja paloiteltuina. Päälle laitetaan runsaasti sokeria, koska raparperi ei ole itsessään erityisen makeaa. Kulhossa sekoitin kaurahiutaleita (noin pari desiä), fariinisokeria (reilu desi) ja juoksevaa rasvaa (olisiko ollut vajaa desi, enemmänkin olisi voinut olla). Tämä seos sitten raparperien päälle ja koko paketti noin puoleksi tunniksi 175-asteiseen uuniin. Valmista on, kun kuorrutus on rapea ja reunoilla kiehuu.

Tuosta tuli kaksi runsasta kupillista, eli noin kolme kohteliaan kokoista annosta. Päälle tehtiin annos Blå Bandin mainiota vaniljakastiketta. Hyvää oli!

Julkaistu
Kategoria(t): Ruoka

Little Children

Tämä artikkeli sisältää affiliatelinkkejä Amazoniin. Saan palkkion, mikäli ostat Amazonista tuotteita käytettyäsi linkkejäni. Affiliate-linkit on merkitty €-merkillä.

Katseltiin eilen Johannan löytämä Little Children, Kate Winsletin tähdittämä arkinen draama. Kate Winslet on kotiäiti, joka kohtaa leikkipuistossa lastaan ulkoiluttavan miehen – ja seuraukset voi arvata. Tuloksena on kiihkeä romanssi kahden naimisissa olevan ihmisen välille.

Tarinassa on muutakin. Naapurustoa järkyttää vankilasta vapautunut seksuaalirikollinen ja monet muut jännitteet. Elokuva on täynnä yllättävän luonnollisen tuntuista elämää. Lapset ovat oikeasti lapsia eivätkä miniaikuisia, henkilöt ovat miellyttävän moniulotteisia eivätkä yksiselitteisen hyviä tai pahoja.

Pidin siis kovasti. Elokuva oli hauska, dramaattinen, kantoi erittäin hyvin koko kahden tunnin kestonsa ja herätti ajatuksia. Kaikin puolin erinomainen katselukokemus, siis!

Poika kasvaa ja kehittyy

Nooasta on kehkeytynyt ensinnäkin kova kävelijä ja toiseksi varsin fiksu muksu. Nooa ymmärtää selvästi aikaisempaa enemmän sanoja – kun puhuu kirjoista, Nooa menee hakemaan kirjan. Jos puhuu kylvystä, poju saattaa vaeltaa kylppärin ovelle. Nooan hauskoihin harrastuksiin kuuluu yhä roskiksen dyykkaaminen, varsinkin tyhjät hedelmäsosetetrat ovat arvostettuja aarteita. Mielenkiintoinen projekti on myös cd-levyjen kärrääminen makuuhuoneesta telkkariin.

Ulkona Nooa ei vielä juuri omatoimisesti kävele, vaan arastelee liikkeissään. Reitit ovat kuitenkin selvät: omalla pihalla kuljetaan ensin keinuun, sitten toisen talon keinuun, sitten kenties hiekkalaatikolle, sitten käydään kolmannen talon pihassa ihmettelemässä leikkipaikkoja.

Tänään kävimme Särkänniemessä ihmettelemässä lasten eläintarhaa. Kallis reissu oli vaivan arvoinen, Nooa oli ihan huuli pyöreänä katsellessaan eläimiä. Siitä tietää, milloin Nooa on kiinnostunut jostain: poika on ihan hiljaa ja ihmeissään. Epäilemättä tänä iltana ennen nukkumaanmenoa sängystä kuuluu pörinää kun poju puhuu itsekseen päivän jännittävistä tapahtumista.

Nooan puhuttu sanavarasto on vielä aika kapea, edelleen käytössä on vain äiti – milloin kysymyssanana, milloin komentona, milloin mitenkin. Kaikki on siis äitiä. Äiti tuntuu muutenkin olevan Nooalle suosikki; tätä kirjoittaessani Nooa leikkii Johannan kanssa lattialla. Jos Johanna olisi tässä koneella, Nooa kiehnäisi jaloissa eikä antaisi hetken rauhaa.