Kirjastokäynnillä

Minusta tuntuu siltä, että minua painostetaan kirjoittamaan blogiini. Painostusryhmä on hyvä ja lukee ny:

Kävimme tänään kokoelmanhallintakurssin tiimoilta Tampereen Sampolan kirjastossa tutustumiskäynnillä. Kirjastorakennus on uusi ja hieno, mutta tuttu jo aikaisemmin, koska se on lähikirjastoni. Se on pieni, mutta hyvin tehty ja sen lehtikokoelma on varsin kunnioitettava (käyn siellä lukemassa Linux Journalia).

Tällä kertaa pääsimme tutustumaan myös työntekijöiden puoleen. Sepä oli mielenkiintoista, se! Sen jälkeen kuulimme luentoa kirjastonjohtaja Järveliniltä (lieköhän samaa Järvelinien sukua kuin infon laitoksen professori Kalervo) ja Tampereen kirjastojen yleishankintapäälliköltä. Oli mielenkiintoista saada hankintaan yleisten kirjastojen näkökulmaa, siellä kun on meno aivan erilaista kuin minulle tutummassa yliopistokirjastojen maailmassa (josta Johannan työkuvioiden myötä olen kuullut yhtä jos toista).

Yleisten kirjastojen puolella ikuisuuskysymys on kirjastojen asema yhteiskunnassa. Onko kirjasto palvelulaitos vai osa kansansivistystä? Nykyään tuskin vaaditaan viihteellisen kirjan lainaajaa ottamaan myös tietokirjoja (kuten ennenmuinoin tehtiin), mutta edelleen voidaan kysyä kuinka paljon kirjastojen kuuluu tarjota viihdettä ja kuinka paljon sivistystä.

Minun mielestäni oikea asema on jossain keskellä. Luonnollisesti on huomioitava, mitä kirjaston käyttäjät haluavat lukea. Aineisto, joka ei kierrä, on turhaa aineistoa. Toisaalta kirjastolla on kuitenkin sivistystehtävänsä – minusta kirjaston kokoelma on huono, jos sen kokoelmista ei löydy nobelisteja, Finlandia-palkinnon voittajia tai mikä nyt sitten onkaan laadukkaan kirjallisuuden kriteeri.

Voidaan myös kysyä, onko kirjastojen syytä kilpailla kirjakauppojen, levykauppojen tai videovuokraamojen kanssa. Itse ostan pääasiassa englanninkielisiä scifipokkareita, joiden tarjonta kirjastossa ei ole kummoinen. Niitäkin lainaisin mieluusti, jos tarjonta olisi parempaa. Kirjasto tyydyttää muuten kirjatarpeeni varsin mainiosti. Toisaalta, jotkut kirjat on enemmän tarve omistaa kuin toiset. Kirjaston etu on se, että kirja on kirjastosta saatavilla huomattavasti pidemmän aikaa kuin kirjakaupoista – kirjan elinikähän on nykyään aika pieni.

Musiikin ja elokuvien suhteen näen kirjastot ennen muuta kaupallisten vaihtoehtojen täydentäjiksi. Kirjastojen tehtävä ei ole tarjota listahittimusiikkia. Kestävät ja hyvät listamenestyjät voidaan poimia massasta kokoelmiin jälkeenpäin, jos tarpeelliseksi nähdään. Tämän näkemyksen jakoivat myös kirjaston edustajat. Syynä oli toisaalta sekin, että suositulla musiikilla on paha taipumus hävitä hyllystä ikiajoiksi. Sitä ei siis viitsitä hankkia alunperinkään, koska levyt varastetaan kuitenkin. Kiva homma. Elokuvien kohdalla odotan kirjaston kokoelmilta huomattavasti laajempaa valikoimaa kuin videovuokraamoilta. Perus-Makuunin valikoima on kuitenkin aika kapea ja varsinkin mitään taide-elokuvaa on turha hakea. Kirjastosta odottaisin löytäväni vanhempia klassikoita ja arvofilmejä. Videovuokraamoille jätän suosiolla päivänhittien jakelun.

Sampolan kirjastossa kaikki neljä kirjastonhoitajaa osallistuvat valintaan ja kokoelmien ylläpitämiseen. Vaikka toisaalta olenkin kiinnostunut yliopistokirjastojen maailmasta, olisin ihan mielelläni yksi Sampolan kirjastonhoitajista. Paitsi palkan suhteen – valtiolla saa kai aika paljonkin parempaa palkkaa kuin kunnalla…

2 kommenttia artikkeliin ”Kirjastokäynnillä”

  1. Itse olin käärmeissäni, kun kaupunginkirjastosta löytyi radio"persoona" Anssin käsittämättömän laaduton kirja. Minusta *se* oli huono hankinta, rahan (ja hyllytilan!) tuhlausta. Mutta kai yleisen kirjaston on sitten oltava jonkinlainen kulttuurin arkisto; ei voi pitäytyä myöskään pelkissä nobelisteissa, vaan pitää olla harlekiinikirjojakin, koska niitäkin joku tahtoo lainata.
    Ja sukulaisuusoletuksesi on aivan oikea.

  2. Olipa hyvä ja valaiseva kirjoitus, kiitos siitä. Olen joskus ollut Sampolan kirjastossa, siinä vanhassa, töissä. Se edusti minulle kaikkien kirjastojen kirjastoa tuoksuineen, korkeine saleineen, parvekkeinneen ja ennen kaikkea oikeine täteineen. Kun minusta tulee vanha, tahdon arvokkaaksi kirjaston tädiksi (Laura hiljaa).
    Onpa muuten hyvä kommenttilaatikko.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *