Aikavarkaista
Olen positiivisuuskoulutuksen itseopiskelun joka tasolla törmäyttänyt itseni ehdolle yhdessä asiassa, jota en ole yhtään ymmärtänyt. Tätä puhelinmarkkinointia kännyyn työaikana nimittäin. Miten kukaan myyjä voi olettaa myönteistä vastaanottoa soittoonsa siihen aikaan. Joko puheluun ei voi tai ehdi vastata. Ja koska tuommoinen tyrkkii, ei siihen edes halua vastata. Ei tosiaankaan kiinnosta alkaa vääntää säilää naisten vakuutuksesta tai puhelinliittymän vaihtamisesta, sillä ihminenhän voi tosiaan olla töissä, hänellä voi olla siinä vaikka asiakas tai neuvottelu tai keskittyminen kesken. Mahtaisiko markkinoija itse ilahtua, jos palveleva kassahenkilö kesken hänen asiointinsa alkaisi jaaritella pyörävakuutuksesta. Kaikkein vähiten on asennoitumista heltynyt niille neropateille, jotka soittavat tuntemattomasta numerosta yhtään mihinkään aikaan. Niin paljon joutilasta aikaa minulla ei ole koskaan.
Tarkemmin ajatellen kaikkein vähimmin ymmärrän virallisia aikavarkaita. Kun minulla on vaikka aika varattuna parturiin kolmeksi ja sitä varten täydyn karata tuntia ennen korporaation säädyllistä poistumisaikaa julmat katsepuukot selässä ehtiäkseni tapani mukaan viimeistään viittä vaille sovittuun aikaan, niin eikö kyseinen palveluammatin edustaja täydessä rauhassa vielä tuunaakin edellistä asiakasta. Puolikin tuntia kun siinä luet vanhoja lehtiä, niin alat olla tilassa, että tuntemattomasta numerosta soittava lannanjauhaja tuntuisi ihan ystävältä.
Josta tulikin mieleeni, että tosissaankohan korporaatiojohdoissa pidetään meitä työmuurahaisia niin höynäytettävinä, että kikkaroiminen komealta kalahtavilla uudishienostermeillä, joiden sisällöstä ei ole tarkempaa käsitystä, otetaan todesta. Oikeinkohan ne olettavat, että me luulemme olevamme mukana korporaation ylimmässä sykkeessä ja ilakoidumme, kun meitä nimitetään työryhmiin pohtimaan elämää suurempia työyhteisön arvomaailmoja. Että muka tunnemme tekevämme tärkeää vaikuttavuusarviointia ja arvoanalyysiä kiinnitellessämme keltaisia lappusia seinälle. Että nukahdamme iltaisin seestynyt ilme kasvoillamme, kun olemme saaneet tehdä kaiken arkisen työn lomassa raportin, jota kukaan ei lue ja joka ei johda eikä vaikuta mihinkään.
Niin muuten. On niin nyt eilispäivää laatu- ja arvojohtaminen, laatukäsikirjoista ja keihäänkärjistä puhumattakaan. Nyt pitää ihmisellä olla metataitoja. Se on nyt niin tätä kunnes joku keksii taas jotain muuta, josta voi tehdä lappusia seinille ja raportin.
Mutta. Minähän olen omapositiivisuuskasvatuskurssilla enkä anna näiden asioiden ärsyttää. Ja mikä minä olen mitään sanomaankaan aikavarkaista. Tälläkin kirjoituksella varastin joltain kiltiltä lukijalta minuutin. Ja onko se minunkaan aikani nyt niin kortilla. Mihin tärkeellisempään käyttäisin kaikki säästämäni minuutit. Polkkaamiseen?
Jälkipuheet
Kuule joo. Juuri tänään polkkaaminen työaikana tuntuisi erinomaisen loistavalta vaihtoehdolta. Kun tietää jo etukäteen, että klo 10 alkavassa neuvottelussa eri osapuolet ovat kehittäneet toinen toistaan ovelampia juonia saadakseen juuri Sinut koukkuun ja puolelleen, ja kun etukäteen tiedät ne juonet - niin ei paljon huvita.
Tässä sitä istun edelleen kotona. Liukuma loppuisi klo 9, mutta taidan syyttää ikävää keliä ja myöhästyä - ja otan vielä kupin kahvia. Ja varastan nyt aikaa ihan vaan itselleni, että jaksan kun toiset varastavat päivällä minun aikaani. Njääh.
Itselleen ajan varastaminen on hyväksyttävää. Aina ja joka paikassa. Kun ei sitä varastamatta saa. Ihan sama, mitä silloin sitten tekee, tai tekeekö mitään. Onhan se aina kuitenkin laatuaikaa itsensä kanssa keskenänsä.
Siellä muuten ON ikävä keli.
30 sekuntia - tämän kommenttiqwerty tietysti tuplaa ajan ;)
Aika nopee.
Mulla on ollut osaamiskartta jo pari vuotta ja koko tiimilla myös, mutta metataitoja ei ole vielä vaadittu.
Minäkin varastan päivittäin aikaa vain itselleni, hengähdän ja tasaannut työn rasitteista. Tää on kaksinverroin kivampaa, kun muistaa, että olen jo kertaalleen myynyt työnantajalle tämän varastamani ajan - tosin pilkkahintaan.
Oletko tuntenut hyötyväsi osaamiskartasta. Mitä lisäarvoa (äh, taas tyhmä sana) se on tuonut työhösi? Olisin ihan oikeasti (näin niinku salaa) kiinnostunut tietämään, että tuottaako se mitään. Osaan sitten suhtautua positiivisemmin karttatyöhön.
Polkkaamiseen varastetun ajan otan pitämättömistä tupakkatauoista ja ehtimättömistä ruokatunneista.
"Nyt pitää ihmisellä olla metataitoja. Ja pitää tehdä osaamiskartta."
Aaaarhg! Näitä kun kuuntelee päivästä toiseen - kun ei sitä äänieristystä juuri ole - sitä miettii, ihan tosissaan:
A. että missähän omassa työssä olisi se laatu ja osaaminen, jos oikein mitata alettaisiin ja
B. jos oikein mitata alettaisiin, niin missähän välissä sitä tekisi ne työt?
Onneksi meillä ei mitata. Kunhan suunnitellaan muiden pään menoksi.
Kuulostaa tutulta: asiakastyytyväisyys, osaamiskartoitus, työtyytyväisyys (korkeammalla tasolla) ja mitä veetua vielä. Minen jaksa, minä tahdon kotiin! Tämä vei 1 min. aikaa työnantajalta, tässä olen - vie minut pois!
Vaan meilläpä ei ole hättä. Jos polkkaamista ei lasketa metataidoksi, niin mitä sitten. Vieläkö muuta pitäisi? Hyvä, kun tätä ehtii.
Niin just Veera, tuota minäkin mietin, että millä välillä töitä tehdään, ja vielä laadukkaasti, kun aika menee sen kirjaamiseen, miten ne tehdään laadukkaasti. Äh. Ala tämmöstä taas.
Polgara, ajattele, että minuutin uhraamalla omasta ajastasi teit minut työtyyväiseksi pitkäksi aikaa. Jos se nyt yhtään lohduttaa. Tai no siis työnantajasi sen kustansi. Näin olemme molemmat työtyytyväisiä, eikö? Muista laittaa osaamiskarttaan. Että siis osaat muuntaa työnantajan aikaa työtyytyväisyydeksi.
Minulla on iät ja ajat ollut kielto, ettei minulle saa puhelinmyydä mitään. Toimii hyvin.
En ole huomannut osaamiskartan tuovan mitään lisäarvoa minulle tai edes työhön. Ehkä se tiimin yhteinen kartta sitten kertoo jollekin ulkopuoliselle jotain. Kun oikein keskittyy, kartanlaatimishetki on ihan kiva, puhutaan samoja asioita pomon kanssa ja ollaan yhtä mieltä kehittymisestä yms. asioista. Hyvällä tuurilla syödään kahveen kanssa pullat, jotka firma maksaa. Mutta kun kartta on valmis, ei sitä eikä keskustelua enää tarvitse kummankaan muistella.
Oikean asiakastyytyväisyyden saa esille kun järjestää asiakkaille rennon illan pienen iltapalan kanssa. Mulla meni edellisestä palautteesta toipumiseen puoli vuotta. Paperipalaute virka-aikana antoi ruusuja, mutta epävirallinen palaute vapaa-aikana littasi kanveesiin aika kovaa. Onko jompikumpi todempi kuin toinen? Jälkimmäistä osaan nyt jo arvostaa enemmän.
Kyllä tähän kaikkinensa meni 10 minuuttia, piti oikein miettiä ja pohdiskella noita asioita välissä. Ihan tarkoituksella tulin tänne rentoutumaan, ja minä olen sen ansainnut, hemmutti soikoon!
Olet oikeass meirami, auttaisihan se. Puhelinmyyntikielto jää kuitenkin aina vaan tekemättä. Eikä se niin haittaa vaikkei sitä olekaan, kun en yleensä vastaa numeroihin, joita en tunne. Paitsi jos odotan soittoa Vehosta, saatan epähuomiossa tehdä sen virheen.
Tuota uumoilin Tiina, ettei kartalla ole mitään tekemistä tomaatin kilohinnan kanssa. Elikkä elämä jatkuu samanlaisena ja täällä ei saa edes pullaa. Eikä onneksi saa järjestää mitään asiakasiltojakaan.
No hemmutti naps. Hyvä, jos saatoin säästää jonkun muun aikaa itsellesi. Eikös silloin ole minunkin paikkani täytetty.
Niin.
Yksityisillä henkilöillä on mahdollisuus rajoittaa puhelimeensa tulevaa kaupallista tarjontaa. Rajoitus tehdään joko Soneran tai Elisan palvelunumeroihin:
Sonera: 060013404 ma-pe klo 8-20 ja la klo 9-15 (puhelun hinta 0,39 €/min +pvm)
Elisa: 060093404 päivittäin klo 8-22 (puhelun hinta 0,37 €/min + pvm).
No nyt kun ne noin hyvin on tarjolla, niin taidankin soittaa. Mutta eivät astune ihan pian voimaan?
Moon oppinu pamauttaan,etten osta mitään. Näkemiin.
Mut nyt juurikin ahistuskelen yhden aikavarkaan kynsissä.
Joo joo,kohta...
Eikä sitten yhtään mitään,räyh!
Ja minä vaan odotan... ja odotan...
Leijonan kärsivällisyys kohta pettää.
"Mihinkäs tässä kiirettä, tuntipalkkalaisella."
- Vanha työläiskansan sananlasku