« Kenkävero | Pääsivu| Kuin sukeltaisi »

Ensiesitys ilman kenraalia

Kammosin koulussa luokan edessä minkä tahansa tekemistä. Paitsi näyttelemistä. Opiskeluaikana minusta piti jonain hämäränä hetkenä sukeutua opettaja. Onneksi muistin, että kammosin luokan edessä seisomista.

Pitkällisen ja selkesäti jonkun korkeamman voiman juonikkaiden suunnitelmien vuoksi olen nyt tilanteessa, että toimenkuvaani kuuluu opettaminen. Luokan edessä. Ensimmäinen kerta ihan kohta. Jännittää. Kurkkua kuristaa. Sydän pamppailee. Olen varma, että suustani tulee vain mustaa aukkoa.

Mitenköhän opettajaa näytellään?

Jälkipuheet

Olennaista on päästä katsomaan oppilaita ikään kuin ylhäältä päin. Jos asiansa osaa ja yllä on yleisöä asiallisempi vaatekerta, niin se, että ne istuvat, kun sinä seisot, riittää. Ainakin silloin, kun et itse ole liimattu opettajan päätteeseen.

Kuvittele olevasi euroviisujuontaja! :-)

sen kun muistaa, että opettaminen ei ole tärkeää vaan oppiminen, niin sillä pääsee aina tarpeeksi pitkälle.

Ramppikuumevammaisena tiedän kyllä tunteen, mutta hämmästyttävää kyllä, siihen tottuu. Siis siihen nimenomaiseen tilanteeseen, esim. juuri tähän opetustilanteeseen. Mutta auta armias, jos joutuu jossain muussa yhteydessä esiintymään yleisön edessä, niin se on taas aivan yhtä kammottavaa.

Itse olen huomannut auttavan, kun ajattelen tilannetta lähinnä siitä vinkkelistä, että olen auttamassa/neuvomassa jokaista näistä yksittäisistä henkilöistä erikseen, vaikka he ovatkin kaikki yhdessä paikalla. Opetustilanne on siinä mielessä minusta vähän parempi kuin luento (luulen), että opiskelijoiden kanssa voi jutella ja kysellä jne. ja se (vuorovaikutus) auttaa ramppikuumeeseen. Ainakin siis minulla on ollut näin. Ja katso niitä hymyileviä kasvoja mieluummin kuin niitä välinpitämättömiä, jos jännittää.

Kerrohan sitten miten meni. Oliko niin kuin hyppy kylmään veteen?

Jep, seisominen antaa tosiaan uskottavuutta. Senhän kaikki tietävät. Siksi johtajat istuttavat vieraansa matalille muka-mukaville tuoleille. Onneksi opettajan pulpettikin on korkeampaa mallia.

Kriisi, älä herranjumala kiroile. Jaana Pelkonenko? Se vasen-käsi-vatkaa-omia-aikojaan-Jaana? Se oLEn-niIN-hauSKa-JA spONTaaNI-Jaana? Uh. Vai mahdoiksi tarkoittaa Lappilempeä?

Medis, hyvä neuvo. Luulen tajunneeni sen ihan intuitiolla.

Wilhelmiina, olisiko siinä tottumiseesa ehkä hiukan sitä näytelemisen vikaa? Että kun vetää opettajan roolia, on sen roolin takana suojassa ja piilossa eikä siellä niin esiintymiskammoksuta.

Kerron kohta lisää.

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, etkä saa mitään ilmoitusta, se on valitettavasti joutunut tahtomattanai spämmifiltteriin enkä saa siitä silloin mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät ja lisäämässä IP:n valkoiselle listalle. Poliisi siis en ole. Tekniikka vain selättää minut. Olen pahoillani.



Juttutupa

Tuoreet

Kipot ja kuvat

Löytölaatikko



Vitriini

Kahvihuone

Naapurusto

Muita blogeja

Vuokraisäntä

Kellari

Pannuhuone

Powered by
Movable Type 4.0