Hifismiä

Hankimme uuden television. Se on hieno. Vanhaan verrattuna parannusta on tapahtunut kuvan koossa ja laadussa. Miinuspuolina mainittakoon koko ja paino: laitteen nostaminen oli tuskaa ja se hallitsee makuuhuonetta hieman liiaksikin.

Nyt vain iskee kauhistus sen suhteen, miten pahalta TV-tarjonta itse asiassa näyttää. Ei muuten, mutta kun vertaa GameCuben ja DVD-soittimen kuvaan (molemmat tulevat RGB-laatuisina) TV-kuva jää vertailussa auttamatta viimeiselle sijalle. Saapa nähdä, kauanko kestää, ennenkuin hankimme digiboksin – ihan vain TV-kuvan parantamiseksi.

Kotiteatterista uupuva äänentoisto-osasto saanee uupua jatkossakin. Stereoääni riittää, varsinkin kun meidän kämppäämme ei ihan tuosta noin vain toimivaa monikanavaääntä viritelläkään. Paineita tietysti olisi, kun elokuvia kuitenkin katsellaan ja yllättävän moni GameCube-pelikin tukee kunnon monikanavaääntä.

GameCube-peleistä täytyy vielä kehua Super Monkey Ball 2:ta, joka on kyllä loistohupia. Olen erityisesti mieltynyt sen keilaamisminipeliin, joka on kyllä melkeinpä hauskempaa kuin oikea keilaaminen.

Julkaistu
Kategoria(t): Elämää