Eilen katselimme pari elokuvaa. Illan avasi ranskalainen animaatio Bellevillen kolmoset. Se oli kaikessa ranskalaisuudessaan mielenkiintoista vaihtelua japanilaisille suosikeille. Elokuvan tyyli oli groteskilla tavalla karikatyyrimäinen, mikä viehätti ainakin minua. Eniten hämäsi dialogin puuttuminen, mutta siihen tottui melko pian. Tarina tuli selväksi muutenkin, elokuvan visuaalinen tyyli teki henkilöiden keskeiset luonteenpiirteet helposti nähtäviksi.
Elokuvan musiikki toimi mainiosti, luoden osaltaan varsin eriskummallista tunnelmaa. Suosittelen tutustumaan Bellevillen kolmosiin avoimin mielin, elokuva on mukavaa vaihtelua Miyazakille ja Disneylle.
Toinen elokuvamme muistutti aikaisemmasta. Kolmetoista käsitteli samantyyppistä aihetta kuin Ken Park, mutta oli mielestäni huomattavasti parempi. Seksikohtauksilla shokeeraamisen sijasta se keskittyi tarinaan. Tarina itsessään oli kyllä ihan riittävän rankka. Entäs jos minulla on joskus lapsia, joista tulee samalla tavalla holtittomia? Huumeiden myyminen kaduilla on tietysti jo aika äärimmäistä, mutta näpistely ja alkoholisoituminen on Suomessakin todellisuutta. Pelottavaa.