Nooa, 6 kuukautta

Kuusikuukautinen poika on melkoinen tehopakkaus. Nooa on oppinut ryömimään, ja etenee määrätietoisesti kohti houkuttelevia kohteita, kuten sanomalehteä, jota joku lukee lattialla, tai puhelinta, johon joku puhuu. Onhan se selvää – jos aikuinen on kiinnostunut jostakin, niin Nooakin on.

Nooan suosikkijuttuihin kuuluvat myös hyppiminen – hyppykiikku voisi olla hyvä hankinta, mutta ehkäpä tyydymme kuitenkin käsinhyppyyttämiseen. Tulee liikuntaa, eikä tule pojalle sitten myöhemmin kävelyongelmia. Nooan hupeihin kuuluu myös kilpahuutaminen äidin kanssa: välillä molemmat innostuvat huutamaan niin että korvissa soi. Oudot on huvit, mutta mikäs siinä kun on hauskaa. Kukkuu-leikkikin miellyttää, samoin naamaan puhaltaminen ja peilin kanssa kujeilu.

Nooa pitää myös maton syömisestä ja erikoisten pikkuyksityiskohtien kuten sukkanöyhdän bongaamisesta matoilta. Eteisen maton hapsut ovat myös kova juttu. Lattiakin kiinnostaa, lähinnä siten, että sitä kuuluu hakata kovilla esineillä. Parketti tykkää, mutta no, pojalla on kivaa… Perintösoittorasiakin meni jo palasiksi Nooan käsittelyssä, lähinnä lattiaan hakattuna. Musiikki sinänsä miellyttää, joko soittorasiasta tai laulettuna. Lastenlauluvalikoimamme on hivenen kapea, mutta noh, toisto rauhoittaa…

Varhaisvauvuuden pipokauhu on pikku hiljaa lientynyt, ja nyt kypärämyssyn vetäminen päähän synnyttää suorastaan ilon hetken. Ehkä poika tajuaa, että ulos mennään, ja kohta saa kaikenlaista jännää nähtävää – Nooasta on tullut innokas matkailija ja kaupassakävijä, joka pysyy kaupunkireissun ajan tyytyväisenä. Odotamme mielenkiinnolla jatkoa!