Tommi Liimatta: Saaret kuin sisaret
Like, 2019
318 s.
Olihan tämä melkoinen mysteeri. Suhtauduin vähän varauksella, kun olin sattunut vilkaisemaan aika hajanaisia Goodreads-arvioita ennen lukemista, mutta kyllä tämä minulle maistui. Tommi Liimatta – jonka kirjallinen tuotanto onkin minulle muuten Absoluuttisen nollapisteen sanoituksia lukuunottamatta vierasta – onnistuu pyörittelemään kasaan omalaatuisen mysteeritarinan.
Tapahtumat sijoittuvat Beringinsalmessa olevalle pienelle saarelle, jossa on eliitin retriitti. Sinne kokoontuu sekalainen seurakunta väkeä henkilökunnan käsittelyyn. Retriitissä ollaan nimettömiä, vain numeroiksi typistettyjä, henkilökuntaa myöten, mutta eihän se ihmisten kanssa koskaan ihan niin mene. Taustalla kuohuu maailma, joka ei ole ihan meidän, vaan jonkinlainen vähän levottomampi tulevaisuudennäkymä, sen vähän perusteella, mitä Liimatta maailmasta verhoja raottaa. Ilmeisesti se on kuitenkin paikka, josta on ihan mukava päästä vähän pakoon.
Retriitti alkaa tavanomaiseen tapaan, omine alkuhankaluuksineen ja sopeutumisvaikeuksineen, mutta sitten alkaa tapahtua: yksi retriitin vieraista menehtyy ja yksi henkilökunnastakin katoaa. Vieraiden keskuudessa alkaa nousta pelkoa ja huolta. Pian ollaankin täysiverisen murhamysteerin äärellä. Kertojana häärii Kuvaaja, jonka tehtävänä on taltioida retriitin tapahtumia videolle, mutta Kuvaajallakin tuntuu olevan monenlaisia erikoistaitoja ja vaiettua menneisyyttä…
Saaret kuin sisaret oli kiehtova mysteeri loppumetreilleen asti. Kuvaaja setvii asioita, tekee tarkkanäköisiä huomioita ja lukijakin tulee vihityksi siinä sivussa monenlaisten salaisuuksien äärelle. Mielenkiintoinen kirja!
Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin ja Kulttuuritoimitukseen. Minut löytää myös GoodReadsista. Instagramissa olen @mikko_lukee.