Vaikeaselkoisesti amerikkalaisesta runoudesta

Esseitä amerikkalaisuuden ytimestä

Louise Glück: Esseitä amerikkalaisuuden ytimestä
Aviador, 2021
Suom. Jussi Niemi
210 s.

Odotukset eivät kirjojen suhteen aina toteudu. Tiesin, että tässä Louise Glückin esseekokoelmassa on nippu esseitä ja sitten joukko runokirjojen esittelyjä. Ajattelin, että ohitellaan ne runoesittelyt ja nautitaan esseistä. Kävikin toisin.

Esseet nimittäin jättivät minut täysin kylmäksi. Bo Petterssonin alkusanoista taitaa käydä ilmi syy: ”Tässä – kuten muissakin esseissä – on ilmeistä, että Glück lähinnä puhuttelee runouden harrastajia, sillä useimmat kokoelman tekstit on julkaistu kirjailijoiden ja kirjallisuudenharrastajien suosimassa aikakauslehdessä The Threepenny Review”. Näitä ei siis ole koskaan minulle kirjoitettukaan, joten ehkä en pahastu, etteivät nämä tekstit minua puhutelleet millään tapaa.

Nimi ehkä johti harhaan. Ajattelin, että Glück olisi puhunut amerikkalaisuudesta. Puhuuhan hän, mutta hyvin rajatusta näkökulmasta, ja jotenkin kirjan kieli on niin koukeroista, ettei siitä jää minun käsiini juuri mitään. Jos on kiinnostunut amerikkalaisesta nykyrunoudesta ja vakavasti otettava runouden harrastaja, tästä kokoelmasta saanee irti merkittävästi enemmän.

Mutta ne runokirjojen esittelyt! Niissäkin Glück on minulle vähän liian korkeakirjallisella tasolla, mutta niistä hehkuu kuitenkin sellainen innostus ja intohimo, että se väkisinkin tarttuu. Nämä amerikkalaisrunoilijat lienevät tämän jälkeen jokseenkin yhtä vieraita kuin aikaisemminkin, mutta pidin silti tästä katsauksesta ja sen seurauksena olen nyt päättänyt, että annan runoudelle enemmän tilaa – jospa vaikka luen yhden runokokoelman kuussa ja katson, mihin se minut johtaa.


Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin ja Kulttuuritoimitukseen. Minut löytää myös GoodReadsista. Instagramissa olen @mikko_lukee.