Raamattu kulttuurin taustatekstinä

Alussa oli Sana

Jyrki Korpua: Alussa oli Sana : Raamattu ja kirjallisuus
Avain, 2016
196 s.

Raamattu on epäilemättä yksi länsimaisen kulttuurin vankimpia peruskiviä. Sen varaan rakentuu paljon, eikä nykyihminen välttämättä aina oivallakaan, milloin joku sanonta vaikkapa on Raamatusta lähtöisin. Jyrki Korpua avaa teoksessaan Raamatun vaikutusta kirjallisuuteen. Teos perustuu Korpuan Oulun yliopistossa vuonna 2015 pitämään ”Raamattu ja kirjallisuus” -luentosarjaan ja Oulun kaupunginkirjastossa pidettyyn studia generalia -luentosarjaan ”Raamatun vaikutus kaunokirjallisuudessa”.

Ensimmäinen hyvä kysymys on, mitä Raamatulla itse asiassa tarkoitetaan. Käsitehän ei ole aivan yksiselitteinen. Raamattu ei ole yksi kirja, vaan kirjakokoelma, ja eri uskontokunnilla on hieman eri tulkintoja siitä, mitä kirjoja mukaan on milloinkin otettu. Juutalaisten Tanakin eli meidän Vanhan testamenttimme taustalla on nykytiedon valossa vanha kanaanilainen monijumalainen uskonto. Uusi testamentti taas edustaa hellenististä kulttuuria ja kreikkalais-kristillisiä vaikutteita.

Korpua esittelee raamatullista kieltä ja sen vaikutusta kirjallisuuteen. Erityisesti hän nostaa esiin J. R. R. Tolkienin fantasiakirjallisuuden omaksumat vaikutteet, Gabriel Garcia Márquezin Sadan vuoden yksinäisyyden raamatullisesti vaikuttuneena ja Yhdysvaltojen kirjallisuuden vahvan nojaamisen Raamattuun.

”Paratiisi, taivas ja helvetti”-osio esittelee Raamatun näkemyksiä taivaasta ja paratiisista (kaksi eri asiaa!) ja niiden vastapainosta helvetistä. Korpua vertailee Raamatun kuvauksia muuhun kirjallisuuteen ja esittelee tunnetuimmat kaunokirjallisuuden kuvaukset Raamatun ulkopuolella eli Danten ja Miltonin teokset.

Sen jälkeen Korpua sukeltaa Jeesukseen kirjallisena hahmona. Millainen kuva evankeliumeista ja Paavalin kirjoituksista piirtyy? Lyhyt vastaus on: ristiriitainen! Evankeliumit eivät ole mitenkään yksimielisiä siitä, millainen hahmo Jeesus on; varsinkin viimeisenä kirjoitettu Johanneksen evankeliumi esittää Jeesuksen kovin toisessa valossa kuin aikaisemmat synoptiset evankeliumit. Korpua käy läpi Jeesuksen kaltaisia kuolevan jumalan myyttejä ja esittelee Jeesuksesta vaikutuksensa saanutta kirjallisuutta.

Lopuksi Korpua tarkastelee Raamatun vaikutusta suomalaisessa kirjallisuudessa. Etenkin vanhemmassa kirjallisuudessa se on tietysti mittavaa, koska Raamattu oli huomattava osa varhaisen kotimaisen kirjallisuuden kontekstia. Sitä saattoi kommentoida, sillä se oli se, mitä lukijat tunsivat. Aleksis Kiven Nummisuutarit, esimerkiksi, on oikeastaan parodia apokryfisestä Tobitin kirjasta. Nykylukijoille viittaus on enimmäkseen täysin tuntematon, mutta aikalaislukijoille tämä oli hyvin laajalti luettu ja tunnettu kirja ja viittaukset siihen selkeitä. Lopuksi teoksessa on vielä pieni epilogi, joka avaa, miten Raamatun kirjavalikoimat on koottu.

Luin tämän kurssikirjana osana kirjallisuustieteen opintoja. Alussa oli Sana on hyvin yleistajuisesti kirjoitettu, helppolukuinen ja tiivis. Esimerkkejä on haettu korkeakirjallisuuden lisäksi paljon myös vaikkapa rock-musiikin maailmasta. Raamattu on sen verran länsimaisen yleissivistyksen ytimessä, että tätä kirjaa on helppo suositella kaikille sivistystä halajaville.


Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin ja Kulttuuritoimitukseen. Minut löytää myös GoodReadsista.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *