Kirjakuvastot kesä ja syksy 2020: Aula & Co, Docendo ja Gummerus

Jatkoa edelliselle, edelliselle ja edelliselle.

Aula & Co

Aulan syksy 2020

Aula & Co on pieni, mutta kiinnostava kustantamo, jolla on varsinkin hyvää käännöskirjallisuutta. Aulan kuvasto on Issuussa.

Lucia Berlinin novelleista olen pitänyt, joten Lucian pojan Jeff Berlinin viimeistelemä omaelämäkerta Kotiinpaluu pääsee lukulistalle, vaikka tavallisesti en elämäkerroista niin välitäkään.

Liu Cixinin Kolmen kappaleen probleema roikkui englanninkielisenä pitkään lukulistallani, suomennoksen myötä sain jopa luettua. Sarjan kakkososa on parhaillaan kirjahyllyssäni odottamassa vuoroaan, joten eiköhän Kuolema on ikuinen eli sarjan kolmososakin ole syytä varata kirjastosta.

Tommy Orangen Ei enää mitään kuulostaa melko ankaralta luettavalta, mutta en ole tainnut lukea oikeastaan mitään, joka kertoisi intiaaneista, varsinkaan omakohtaisesti (lähimmäksi päässee joskus lapsena luettu Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen). Siksi tämä pääsee lukulistalle.

Jenna Kostetin Linnunluisia vaikuttaa hyvältä, salaisuuksia ja kuolemantapauksia saaristomaisemissa. Kun vielä sivujakin on alle 300, näen tässä potentiaalia.

Leigh Bardugon Saarto ja myrsky jatkaa kirjasarjaa, jonka ensimmäinen osa Varjo ja riipus odottaa vielä hyllyssä lukemattomana. Tälle on sadellut kehuja sen verran, että sarjan voi odottaa olevan vähintään lukukelpoinen. Pistetään siis tämäkin muistiin.

Docendo

Docendon syksy 2020

Docendo oli aikoinaan erityisen kiinnostava valokuvauskirjojensa kanssa. Nyt olen päässyt kuvausinnostani ja Docendollakin on siirrytty muihin aiheisiin. Valikoimissa on hurjasti tylsiä tietokirjoja ja dekkareita, eikä Kekkonen kuvaston kannessa varsinaisesti lupaa hyvää. Docendon kuvastokin on Issuussa.

Muistelmia ja elämäkertoja en tosiaankaan harrasta, mutta M.A. Nummisen Kaukana väijyy ystäviä pääsee listalle harkittavaksi, Numminen on sen verran kiinnostava tapaus.

Kristiina Markkasen ja Itohan Okundayen Nimeni on Itohan käsittelee ihmiskauppaa ja prostituutiota omakohtaisen kokemuksen kautta. Luvassa lienee jokseenkin raskasta luettavaa, mutta aihe on sen verran tärkeä, että perehdytään.

Petri Pietiläisen Naisten maailmanhistoria on aiheeltaan merkittävä ja kiinnostava, joten tutustutaan.

Gummerus

Gummeruksen Kesä ja syksy 2020

Gummerus on sen verran iso talo, että jotain kiinnostavaa on varmasti tiedossa. Kuvasto löytyy Issuusta.

Kuvaston kanteen nostetun Anni Kytömäen uusi teos Margarita käsittelee 1950-luvun menestyksen kääntöpuolta ja taas kerran metsiä. Edellisistä olen pitänyt siinä määrin, että tämä on pakollista luettavaa – ja luvassa on taas tuhti kirja, kuvaston 3D-mallinnus kirjasta valehtelee sujuvasti, tämä on Kytömäen tyylille uskollisesti 600-sivuinen.

Venla Saalon Kukkia maan alla onkin sitten vain 120-sivuinen. Se olikin viimeinen tekijä, joka ratkaisi, että tätä Berliiniin sijoittuvaa perhetarinaa voi hyvinkin kokeilla.

Jenny Offillin nimi oli jo ehtinyt vähän unohtua, mutta Syvien pohdintojen jaosto ei. Edellinen kirja miellytti sen verran, että uusi Ilmastoja menee lukulistalle. Teemakin on ajankohtaisesti ilmastonmuutosta sivuava.

Elizabeth Gilbert on kansainvälinen bestselleristi Eat Pray Love -kirjallaan (en ole lukenut, mutta vasta tänä aamuna luin Aamulehdestä sarjakuvastripin, joka tuohon viittasi). Uusin teos Tyttöjen kaupunki voi olla hyvää viihdettä tai liian höttöä. Ei tiedä, jos ei kokeile, joten varataan kokeiltavaksi. 1940-luvun New York tarjoaa kiinnostavat puitteet nuoren naisen tarinalle.

Camilla Grebeä en ole vielä lukenut. Olen aika nirso pohjoismaisten dekkarien suhteen, mutta Greben uusin Varjokuvat on palkittu Ruotsin vuoden parhaana rikosromaanina ja 1940-luvulle sijoittuva asetelma vaikuttaa kiinnostavalta.

B. A. Parisin Suljettujen ovien takana on ”hyytävän klaustrofobinen psykologinen trilleri”, eli helppo poiminta.

Sarah J. Maasin Usvatuulen valtakunta taitaa olla kakkososa sarjaan, jota poikani lukee, joten tilaukseen menee.

Holly Bournen uusi YA-kirja Syitä itkeä julkisesti on aivan varma valinta, Holly Bourne on ihana ❤️.

Karolina Ramqvistin Karhunainen on sekoitus omaelämäkertaa, proosaa ja esseetä ja kertoo paitsi Ramqvististä itsestään, myös Marguerite de La Rocquesta. Kuvaus jättää ristiriitaiset fiilikset, mutta tavalla, joka vie kirjan varauslistalle.

SKS

SKS 2020

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on ihan villi kortti, mutta odotukset eivät ole korkealla. Kuvasto on Issuussa ja iloksemme myös ladattavissa.

Kansikuvakirja eli Valter Langin Homo Fennicus : Itämerensuomalaisten etnohistoria kertoo suomensukuisten kansojen juurista ja voi olla oikein kiinnostava, jos vain teksti on riittävän kepeää.

Marjo Kaartisen Spiritistinen istunto käsittelee 1800-luvun meedioita Suomessa. Aihe on ainakin kiinnostava.

Kirjapaja

Kirjapajan kesä ja syksy 2020

Kirjapajan suhteen odotuksia ei myöskään juurikaan ole, kustantamon painotusten vuoksi, ne kun eivät oikein istu omiini. Kuvasto löytyy Issuusta.

Emil Antonin Kahden virran maa käsittelee Irakin historiaa. Hivenen epäilyttää kirjan painotus kristinuskoon, mutta tutkaillaan, Irakin historia on kyllä mielenkiintoinen aihe.

Cindy Guentert-Baldon Kirjoita kivasti käsin voi olla mukavaa inspiraatiota lasten piirtelyharrastukselle.

Kirjakuvastot kesä ja syksy 2020: Atena, S&S, Myllylahti, Into

Jatkoa edelliselle ja edelliselle.

Atena

Atenan kesä & syksy 2020 kansikuva

Atenan kuvasto on julkaistu e-julkaisuna, mutta on saatavilla myös PDF-muodossa. Atena on pieni kustantamo, mutta tarjoilee silloin tällöin helmiä.

Emilie Pinen Tästä on vaikea puhua kuvataan säästelemättömäksi ja paljaaksi autofiktioksi. Saattaa olla osuma tai sitten ei, mutta kokeillaan, Sunday Timesin luonnehdinta ”rajusti feministinen” on hyvä myyntipuhe.

Maria Petterssonin Historian jännät naiset on tietokirja yli 50 kiinnostavasta naisesta historian siiviltä. Kirja on tehty joukkorahoituksen voimalla, noteerasin kampanja-aikaan ja päätin lukea, kunhan kirja ilmestyy.

Trevor Noahin Laiton lapsi olisi hyvää materiaalia maahaasteeseen Etelä-Afrikan kohdalle, jos ei olisi jo kuitattu. Taidan silti pistää lukulistalle, kirjassa on kaikki kärsimystarinan ainekset, mutta kirjoittaja on stand up -koomikko, mikä lupaa odottaa jotain kiinnostavaa.

Rutger Bregmanin Hyvän historia pitää lukea, koska Bregmanin edellinen kirja Ilmaista rahaa kaikille oli innostava ja kiinnostava. Tämäkin kuulostaa oikein mielenkiintoiselta, aihe on positiivinen, mitä tässä hetkessä tarvitaan.

Vince Houghtonin Ydinisku kuuhun ja muita järjettömiä sotilashankkeita voi olla yhdentekevä tai hauskasti kiinnostava. Testataan; en ikinä ostaisi, mutta kirjastosta tämä on helppo kokeilla. Sotahistoriasta kiinnostunut teini lukenee myös mielellään.

Maarit Lassanderin Rahaviisaus käsittelee rahan ja mielen hyvinvoinnin sovittamista yhteen. Olen lukenut jokseenkin tarpeeksi raha- ja sijoituskirjoja, mutta tässä on mahdollisesti riittävän omaperäinen tulokulma.

Mari Manninen on kirjoittanut aiemmin Kiinasta, Kiinalaisesta jutusta pidin, Yhden lapsen kansasta kuuntelin haastattelun kiinnostuneena. Nyt Manniselta tulee Hyvät aikeet eli reportaasikirjallisuutta hyväntekeväisyydestä ja auttamisesta. Kiinnostaa!

Chika Miyatan Piirretään kaiken maailman eläimiä vaikuttaa hauskalta piirustusoppaalta lapsille.

S&S

Setsin kesä ja syksy 2020

S&S on etenkin käännöskirjojen kanssa monesti ollut aika hyvä kustantamo, jonka kuvastoista löytyy usein jotain mielenkiintoista. Syksyn kirjat löytyvät Issuusta.

Marisha Rasi-Koskisen REC on kuulemma ”syksyn kirjallinen tapaus”. Ihan ei pelkästä kuvauksesta aukea miksi, mutta Auringon pimeä puoli oli sen verran hyvä, että tämä menee oitis varaukseen.

Eva Frantzin Tästä pelistä pois menee oitis lukulistalle, sen verran hyvin aikaisemmat Anna Glad -dekkarit maistuivat.

Minna Salamin Aistien viisaus : Mustan feminismin näkökulmia kaikille menee lukulistalle näkökulmien laajentamiseen. Kuvauksen perusteella voi olla kiinnostava tai sitten mahdottoman haahu, saapa nähdä kumpi.

Rebecca Solnitin viime vuonna suomennettu Miehet selittävät minulle asioita oli samoin feminististä asiaa, nyt tuleva Eksymisen kenttäopas on sitten ainakin nimensä perusteella jotain ihan muuta. Kuulostaa erinomaisen kiinnostavalta.

Marcus Rosenlundin Sää joka muutti maailmaa oli oivaa yleistajuista tiedettä, joten uusi avaruusaiheinen Kohti korkeuksia menee lukulistalle sen perusteella helposti. Voi olla, että kirjassa ei ole paljon uutta, mutta toivotaan, että tuoretta tietoa olisi sen verran, että ihan ei mene vanhan lämmittelyksi. Ja jos menee, niin teinille toiminee siitä huolimatta.

Anja Portinin Radio Popov voisi olla esiteinille toimivaa luettavaa.

Heeguym Kimin Piirrä 62 söpöä eläintä ei ole ensimmäinen aasialainen eläintenpiirustuskirja syksyn kuvastoista, mutta otetaan tämäkin inspiraatioksi piirusteluhommiin.

Myllylahti

Myllylahti on minun näkökulmastani lähinnä vähän tylsä dekkarikustantamo. Syksyn kuvasto on Issuussa ja vahvistaa tätä käsitystä.

Tuire Malmstedtin Enkelimetsä ja Pekka Hyydin Ruumiinpuntari ovat molemmat harkitsemisen arvoisia, mutta kumpikin on myös sarjansa toinen osa, joten ehkäpä ykkösosat kannattaa katsastaa. Malmstedt menee psykologisen trillerin puolelle, Hyyti taas kirjoittaa 1930-luvun ajankuvaa, näillä piirteillä nousee perusdekkarimassan yläpuolelle. Kummankin sarjan avausosa on valittu ilmestymisvuotensa parhaaksi esikoisdekkariksi, mikä myös auttaa.

Marja Ahon S niinkuin salaisuus jatkaa Cheertytöt-sarjaa, joten se menee meidän perheen cheertytön luettavaksi.

Anu Holopaisen Nuku, nuku leluseni on lapsille sovitettu versio Uinu, uinu lemmikistä, tytär voisi tykätä.

Elisabet Ahon Helmi, salaperäinen tyttö vaikuttaa sekin mahdollisesti tyttärelle sopivalta.

Into

Innon syksy 2020

Innon syksy on Issuussa. Innolla on usein kiinnostavia tietokirjoja ja toisinaan yllättävän kiinnostavia romaaneja.

Jelena Tšižovan Muistista piirretty kaupunki taisi olla katalogeissa jo aikaisemmin, se on ollut listallani ennenkin. Menee kuitenkin yhä lukulistalle, Naisten aika oli sen verran mainio teos.

Denise Rudbergin Salainen koodi vie toisen maailmansodan käänteisiin Tukholmaan signaalitiedustelun ja koodien murtamisen pariin, naisnäkökulmalla.

Daniel Liebermanin Ihmiskehon lyhyt historia saattaisi olla kiinnostavaa yleistajuista tiedettä ihmisen evoluutiobiologiasta hyvinvoinnin ja sairauksien näkökulmasta.

Torsti Lehtisen Sofian sisaret esittelee kolmetoista keskeistä filosofinaista. Pitänee lukea yleissivistyksen vuoksi, filosofian historian ukkokaartiahan on käyty läpi jo lukion kursseilla, naisia huomattavasti vähemmän.

Michael Marmotin Terveyskuilu pureutuu siihen, miten terveydenhuolto ei ole samanlaista kaikille ja miten on suuria eroja siinä, millaista terveydenhuoltoa eri puolilla maailmaa saa.

Kirjakuvastot kesä ja syksy 2020: Bazar, Avain, Karisto, Art House

Jatketaan edellisen osan viitoittamalla tiellä.

Bazar syksy 2020

Bazarin syksy 2020

Bazar menee yleensä kustantamona jotenkin ohi maalin monessa kohtaa, mutta julkaisee myös joitain varsin kiinnostavia kirjailijoita. Kataloogi ei ole vielä verkossa saatavilla, vaan tuli minulle painettuna kotiin (Bazar on ahkera markkinoimaan, saan joskus kirjojakin pyytämättä). Päivitys 31.3.2020: Nyt on Bazarin kuvasto Issuussa (ja ladattavissakin!).

Karoliina Niskasen esikoisromaani Tilhi menee harkintaan. Vähän kiinnostaa, mutta ei niin paljon, että sanoisin varmasti lukevani.

Elina Kilkun Mahdoton elämä herätti mielenkiintoa (”raikkaan feministinen ja reippaan irrotteleva kuvaus taiteilijaelämästä”), mutta sitten huomasin, että se on sarjan kakkososa, joten ensin pitäisi lukea ensimmäinen osa, joten voi olla, että jää lukematta.

Christian Rönnbackan Antti Hautalehto -dekkareista olen pitänyt ja niistä suuren osan olen lukenut. Edellinen Majakka on vielä lukematta, joten uusin Ruskakin taitaa jäädä. Pidin niistä kyllä alkuun, poliisihuumori oli ronskia ja mustaa, mutta tämä uusin kuulostaa vähän turhankin rankalta ja väkivaltaiselta. Liian äijää!

Åsa Hellbergin Hotelli Flanagans kuulostaa kiinnostavalta, lontoolainen luksushotelli 1960-luvun alussa on aiheena sen verran kiinnostava, että tälle sarjanalulle on syytä antaa tilaisuus.

Louise Pennyn Kiveen hakattu kuolema luetaan ehdottomasti, olen pitänyt sarjasta. Kaksi ensimmäistä aiemmin ilmestynyttä osaa luin vanhoina painoksina, kolmas osa eli ensimmäinen uusi suomennos Kuukausista julmin jumittaa kirjaston varausjonossa. Mukavaa, leppoisaa dekkaria, kiinnostavin henkilöhahmoin, toimii!

Helene Floodin Terapeutti on sitä vaimolle varattavaa psykologista trilleriä, jota itsekin saatan hyvinkin lukea.

Jennifer McMahonin Talven lapset on kiinnostavalta kuulostava kummitustarina, jossa on hieno kansikuva. Varaukseen menee.

Avain

Avaimen syksy 2020

Avain on tietysti mitä hienoin kustantamo, onhan se julkaissut kaikki minunkin kirjani, mutta toisaalta se on luonteeltaan sellainen, etten kyllä itse löydä sen listoilta hirveästi luettavaa. Avaimen katalogi on Issuussa (ja tietysti ilman latausmahdollisuutta, grr).

Juri Nummelinin (siinäpä muuten ahkera mies) Suomalaisen kirjallisuuden lyhyt historia on jotenkin aika tyypillinen Avain-kirja. Voisin lukea ihan sivistyksen kannalta, vaikka kirjallisuustieteen opinnoista vähän traumoja jäikin.

Antti Ala-Jokimäen Armas Karviainen näyttää tyttärelle sopivalta, tosin katalogista puuttuu olennainen tieto eli sivumäärä – jos on kovin pieni ja kevyt, niin jää väliin.

Karisto

Kariston syksy 2020

Kariston kansikuvamateriaali eli Andrew Child ei oikein hirveästi kiinnosta, mutta muuten Karistolta on usein löytynyt vähintäänkin jotain kiinnostavaa. Karistolla on paljon dekkarisarjoja, joista en ole kiinnostunut, mutta toisaalta erinomainen lastenkirjapuoli.

Terttu Autereen Sen edestään löytää on viides osa 1930-luvulle sijoittuvasta dekkarisarjasta, josta en ollut tietoinen. Viidennestä osasta ei toki aloiteta, mutta ensimmäistä osaa voisi harkita.

Lotta-Liisa Joelssonin Nailpolish.avi on ”hypnoottisen hyytävää teknologiakauhua” ja kauhuromaanikilpailussa kunniamaininnan saanut. Kauhu on aina hyvä ja kotimaista kauhua ilmestyy harvakseltaan, joten tokihan tämä otetaan luettavaksi.

Elisabeth Acevedon Kaikilla mausteilla lienee lukemisen arvoinen nuortenkirja, aikaisempi Runoilija X oli ainakin sen verran jämäkkä säeromaani, että kirjailijasta jäi hyvä kuva.

Margaret Rogersonin Kirjojen tytär on uuden fantasiakirjasarjan avaus. Kuulostaa hauskan kirjalliselta, sellainenhan on aina hyvä. En tiedä, jaksanko startata taas yhtä kirjasarjaa, mutta pistän tämän kuitenkin varaukseen 13-vuotiaan fantasianystävän luettavaksi.

Johanna Hulkon Harmaa hakkeri: Glasier vastaan hopea on uuden varhaisnuorten hakkerisarjan avaus. Mahtaako olla liian kepeää luettavaa meidän lapsille, mutta otetaan testiin, koska Johanna Hulkko nyt vain on niin mainio kirjailija kaikin puolin. Hulkon Geoetsivät ja jäätävä mysteeri pitää lainata jo ihan omaan käyttöön, tykkään sarjasta.

Hertta Vierulan Kuollut tyttö ja muita tarinoita Maatuvanlaaksosta näyttää 50-sivuisena vähän köykäiseltä, mutta on kuitenkin luokiteltu nuortenkirjaksi, joten menisiköhän kuitenkin 11-vuotiaan lukemistona. Testataan.

Minna Levolan Tylsä elämäni voisi upota esiteinille, etenkin kun kuvauksessa vilahtaa taikasana ”cheerleading”. Päivi Lukkarilan Ponimme Possukka voisi myös toimia, samoin Tapani Baggen Polkupyörävarkaat, josta näyttäisi alkavan rempseästä tyttöetsivästä kertova sarja.

Art House syksy 2020

Art Housen syksy 2020

Art House on vähän satunnainen tapaus, en odota juurikaan osumia. Kuvasto löytyy Issuusta.

Erling Kaggen Kaikki paitsi käveleminen on turhaa saattaa olla ihan kelpoa luettavaa tai sitten yhdentekevää. Testataan.

Myōen Elän unessa näkyjä eli japanilaisen keskiaikaisen mestarin unikirjoitusten kokoelma jostain 1200-luvun alusta kuulostaa sen verran erikoiselta, että kokeillaan.

H. P. Lovecraftilta on koottu uusi H. P. Lovecraftin parhaat, jossa on kuusi novellia Lovecraftin parhaita. Moneen kertaanhan nämä on luettu, mutta voisin lainata ja luetuttaa 13-vuotiaalla, joka ei ole vielä kosmisille kauhuille altistunut.

Kim Foresterin Cavallonin kronikat: Pegasosten viha aloittaa uuden nuorten fantasiasarjan, jossa ihmiset ja hevoskansat käyvät sotaan. ”Sarjan takana on Soturikissojen tuotantoyhtiö” kertonee tästä kaiken olennaisen, mutta testataan, maistuisiko nuorisolle. Soturikissoja on tullut jo niin paljon, että niihin on lähes mahdotonta päästä sisään.

Chris Rylanderin Gregin kohtalo on sarjansa kolmas osa ja 13-vuotias on lukenut ainakin ekan osan, joten selvitellään, pitäisikö toinen osa hankkia ja tämäkin varmasti varataan.

Louisa May Alcottin Pikku naisia tulee uutena kauniina painoksena, jossa on samoissa kansissa molemmat osat. Jos en olisi juuri näitä lukenut, tämä olisi varma varaus. Suosittelen!

Kirjakuvastot kesä ja syksy 2020: Otava, Siltala, Like

Käyn läpi suuren osan suomalaisten kustantamojen kuvastoista. Valikoin kuvastoista tulevia kirjoja luettavaksi ja teen niihin kirjastoon ennakkovaraukset. Tällä tavoin saan uudet kirjat luettavakseni yleensä hyvissä ajoin (ehdinkö kaikkea lukea laina-ajan puitteissa on sitten toinen kysymys).

Suosin maailmankirjallisuutta ja naiskirjailijoita; miehillä on nykyään aika paljon isompi kynnys tulla valituiksi. Hyviä psykologisia trillereitä napsin herkästi mukaan, koska vaimonikin niistä pitää, Nordic noirit ja vastaavat sarjatuotokset jäävät aina kyydistä. Elämäkertoja en lue koskaan.

Otava kesä ja syksy 2020

Otavan kesä ja syksy 2020

Otavan kesä ja syksy 2020 on Issuussa ja onneksi ladattavissa myös PDF:nä. Kansikuvassa keikistelevä Miika Nousiainen ei sytytä, mutta muuten kuvasto tarjoaa hyvän kattauksen.

Antti Holman Kaikki elämästä(ni) on esimerkiksi aivan pakollista luettavaa. Holma on ihana ja omaelämäkerrallinen kirja kuulostaa lupaavalta.

Kristina Carlsonin Eunukki menee listalle Carlsonin aikaisempien näyttöjen perusteella, aihe yksin ei ehkä riittäisi.

Johanna Laitilan Synty kuulostaa hyvältä ja pitänee lukea, koska edellinen Lilium Regalekin piti (en onnistunut, koska kirja piti aina palauttaa kirjastoon ennen kuin ehdin päästä siihen; yritän vielä).

Virpi Hämeen-Anttilan 1920-luvulle sijoittuvat Karl Axel Björk -dekkarit lienevät tutustumisen arvoisia, mutta tuoreimmasta Kalman keväästä ei varmastikaan kannata aloittaa.

Margaret Atwoodin Viimeisenä pettää sydän kuulostaa mielenkiintoiselta dystopiakuviolta, niitähän Atwood osaa kirjoittaa. Testamentit on vielä lukematta, pitäisi ehkä kerrata Orjattaresi ennen sitä.

Naoise Dolanin Jänniä aikoja kuvaillaan yhtä ihanan teräväksi kuin Lost in Translation, mikä riittää nostamaan kirjan lukulistalleni. ”Sydäntäsärkevän vilpitön, tiedostava ja kuivan hauska”? Sopii!

Olga Tokarczuk on nobelisti 2018, jolta en ole vielä lukenut mitään. On kummitellut rajamailla. Aja aurasi vainajain luitten yli voisi olla vaikka aloituskohta. Tapani Kärkkäinen on hyvä suomentaja, sekin on plussaa.

Yaa Gyasin Maa ja taivas kiinnostaa, koska afrikkalaisia ääniä ei tule luettua tarpeeksi ja Gyasin edellinen Matkalla kotiin oli oikein hyvä.

Nazanine Hozarin Aria on suuri kertomus Iranista. Kiinnostaa heti, Iran on mielenkiintoinen maa ja olen lukenut hyvin vähän mitään iranilaista. Naisnäkökulmaa Iranin vallankumouksen ruohonjuuritasolle? Kyllä kiitos!

Jessie Burtonin Tunnustus kuulostaa lupaavalta. Nukkekaappi jäi lukematta, pitäisi varmaan.

Julian Fellowesin Snobit kuvaa englantilaisen yläluokan inhottavuuksia. Mainio aihe, joten vilkaistaan.

Robert Galbraithin eli J. K. Rowlingin dekkarisarjan seuraava osa Levoton veri pistetään tilaukseen vaimolle; minulta on vielä edellinen osa Valkoinen kuolema lukematta jostain syystä. Täytyy paikata tilanne, kirja löytyy onneksi omasta hyllystä.

Lucy Foleyn Jahti, Elizabeth Kayn Seitsemän valhetta, Sam Lloydin Muistometsä ja Adrian McKintyn Ketju ovat trillerikiintiötä. En ehkä lue näistä kaikkia, vaimo varmaan lukee nämä ensin ja minä voin sitten jättää huonoimmat lukematta.

Juhana Torkin Plutarkhos pitänee vilkaista, Torkin edellinen klassikkokäännös Senecan Elämän lyhyydestä oli sen verran hyvä.

Katsotaan-osastolle menee Terhi Kokkosen Rajamaa, jossa on jotain lupaavaa. David Grossmanin Kun Nina sai tietää voi olla hyvä, ainakin Hevonen meni baariin oli.

Jake Spicerin Tämä kirja opettaa sinut piirtämään värikynillä napataan piirtämisestä innostuneita lapsia varten, samoin Nelli Orellin Luova kirjani.

Kauko Tykkyläisen Retkelle sudenkorentojen maailmaan vaikuttaa kiinnostavalta luontovalokuva- ja tietokirjalta.

Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatu ja Patu, kovaa menoa kiskoilla ostetaan, koska meillä on kaikki muutkin Tatu ja Patu -kirjat.

Magdalena Hain Neiti Kymene ihmeellinen talo, Siri Kolun Villitalon valitsemat, Arttu Unkarin Isämies ja räjähtävä kakka, Andy Griffithsin Maailman paras puumaja, 39 kerrosta ja Jari Peltolan Anton ja kadonneet koirat, Maurene Goon Tämä biisi on sinulle (ehkä, ikäsuositus 14+ tarkoittaa, että pitää ensin tsekata itse) laitetaan varaukseen 10-vuotiasta tytärtä varten.

Philip Pullmanin Ruusunmetsästäjät eli jatko-osa Vedenpaisumukselle menee omaan käyttöön, saattaa tosin kelvata muillekin. Lapset tykkäsivät Kultainen kompassi -tv-sarjasta kovasti, 13-vuotias poika on lukenut kirjatkin, tyttärellä on vasta ensimmäinen kirja menossa.

Jenny Jägerfeldin Mun huikea elämä menee minulle ja tyttärelle, Jägerfeldin Comedy Queen oli huikean hyvä molempien mielestä, joten tämkin toiminee suurella varmuudella.

Tomi Adeyemin Koston ja kunnian lapset menee pojalle luettavaksi ja minullekin myös, mutta minun pitäisi saada aikaiseksi lukea edellinen osa Veren ja luun lapset ensin. Anne-Maija Aallon Korento kelvannee molemmille, samoin Mila Teräksen Amiraali ja Veera Salmen Kaunis ilman kuolla.

Siltala syksy 2020

Siltalan syksy 2020 kansi

Siltalan syksy on ilahduttavasti PDF ilman Issuuta.

Kari Hotakainen ei kuulu suosikkeihin, mutta Tarinaa kehutaan pöyristyttävän, räävittömän hauskaksi ja salakavalasti liikuttavaksi, joten pitänee tsekata.

Jaakko Yli-Juonikkaan Mitä uudet Galgalim-silmäni näkivätkään on aivan pakollista luettavaa, koska Neljä ratsastajaa -sarjaa on luettu tähänkin asti. Luvassa on todennäköisesti taas jotain melko käsittämätöntä.

David Foster Wallacen Päättymätön riemu on kiinnostanut jo pitkään, englanninkielinen Infinite Jest oli aikoinaan hyllyssä, mutta pelotti liikaa. Nyt kiitos Tero Valkosen (ja Kari Hotakaisen!) tarjolla on suomennos. Tämän ostanen omaksi, koska kirjassa on noin 1300 sivua, enkä halua ottaa stressiä siitä, että tämän ehtii kuukaudessa lukea…

Vappu Kaarenojan ja Aurora Rämön Tytöt – Suomalaisen tasa-arvon perusteet kuulostaa mielenkiintoiselta ja ajankohtaiselta.

Janne Haikarin, Marko Hakasen, Anu Lahtisen ja Alex Snellmanin toimittama Aatelin historia Suomessa voi olla kuivakin, mutta otetaan tutkailtavaksi.

Elisabeth Åsbrinkin edellinen teos 1947 oli oikein hyvä, joten uusi Made in Sweden menee lukulistalle. Ruotsalaisuus on kuitenkin ihan kiinnostava aihe.

Like kesä ja syksy 2020

Liken kesä ja syksy 2020 kansi

Liken kuvasto on Issuussa, eikä valitettavasti irtoa ladattavaksi. 🤨 Katalogi on vähän tylsä. Marko Annalan Paasto oli hyvä, mutta Kuution taidan ohittaa.

Ulla Lenzen Josef Kleinin kolme elämää on kiinnostava kirja vakoilusta, suurvalloista ja antisemitismistä Amerikassa, sukuhistoriaa ja agenttijännäriä.

Jenny Jägerfeldin ja Mats Strandbergin Frankenstein terapiassa voi olla ihan hölmö, mutta Jägerfeldin nimi kantaa nyt sen verran, että on pakko katsoa, mitä tämä on syönyt.

Carmen Molan Verimorsian voi olla turhan raaka tapaus, mutta menee nyt trilleripinoon tarkastettavaksi. Onpahan espanjalainen, liikaa ei tule espanjalaista kirjallisuuttakaan luettua. Helen Monks Takharin Kaikki mitä halusit on kuulemma ”nautittavan myrkyllinen” psykologinen trilleri, joten katsastetaan.

Katja Törmäsen Maan tytär on rautakautiseen Pohjolaan sijoittuva fantasiaromaani, voi olla hyvä, voi olla että ei, mutta katsotaan.

Alastair Reynoldsia en ole kauheasti viime aikoina lukenut vaikka aikoinaan fanitin kovastikin; Luiden hiljaisuuden edeltäjistä Varjokapteeni taitaa olla lukematta, joten mietitään, lukisiko sen ensin. Kostaja oli kyllä hyvä.

Muut rokkikirjat Liken kuvastosta ohitan helposti, mutta Nick Caveen on joskus ollut sen verran lämmin suhde, että Stranger than Kindness pitänee vähintäänkin katsastaa.

Sarjakuvista en yleensä välitä lainkaan, mutta Jason Lutesin Berliini 3: Kuohuva kaupunki pitänee lukea, aikaisemmat osat noukin joskus sattumalta kirjastosta luettavaksi.

Papucurry

Hyvä papucurry valmistuu näistä aineista:

  • öljyä
  • noin puoli kiloa porkkanoita
  • sipulia
  • valkosipulia
  • 1 prk tomaattimurskaa
  • 1 prk fraîchea
  • kasvisliemikuutio
  • 2 prk valkoisia papuja
  • mausteita (ainakin currya)

Pilko porkkanat ja sipulit pieniksi kuutioiksi. Laita padan pohjalle öljyä ja currya ja muita mausteita. Mausteiden paikalla voi käyttää myös garam masalaa tai vastaavaa. Nakkaa porkkanat ja sipulit pataan ja kuullota sopivasti. Inkivääriäkin voi kuulemma laittaa, en laittanut kun en pidä.

Heitä perään purkillinen crème fraîchea (tai vastaavaa vegetuotetta, jos haluat vegaanisen), purkillinen tomaattimurskaa ja kasvisliemikuutio. Keittele joku vartti, pidempään jos haluat pehmeämpiä porkkanakuutioita. Heitä lopuksi sekaan pari purkkia valutettuja valkoisia papuja ja anna vielä hetken hautua.

Riisi on tietysti perushelppo valinta lisukkeeksi, mutta aivan hyvin toimii myös täysjyväohra, joka on myös riisiä ympäristöystävällisempi lähiruokavaihtoehto.

Papucurrya padassa

Aika halpaakin on. S-Marketin hinnoilla maaliskuussa 2020:

  • Porkkana 0,79 € / 500 g
  • Sipuli 0,69 € / 500 g
  • Valkosipuli 0,69 € / 100g
  • Tomaattimurska 0,98 € / prk
  • Crème fraîche 18% 0,78 € / prk
  • Suuret valkoiset pavut 1,29 € / prk
  • Täysjyväohra 1,89 € / pkt

Hintaa tälle setille tulee vähän yli 8 euroa, olettaen että öljyä, mausteita ja liemikuutio löytyvät. Currystä syö ehkä kuusi aikuisen annosta, pieniruokaiset ehkä kahdeksankin, eli annokselle tulee hintaa vähän yli euro. Se ei näin hyvästä ruoasta ole kovin paljon se.