Kategoria: Musiikki

En aio laittaa näitä joka päivä, mutta nyt on pakko: Johanna antoi myytäväksi ihan oikeasti hyviä levyjä. Valikoimista löytyy Mansonia, Curea, Depeche Modea, Nick Cavea ja Belle & Sebastiania.

Minun valikoimissani on yhä kaikkea jännää: DAFia, Die Kruppsia, Laibachia (300000 V.K.:ta, jos tarkkoja ollaan), Discoa, Mister Kiteä, Sissy Spacekia, Garden of Delightiä ja niin edelleen.

Samaisesta Huuto.netistä löytyvät, yhä.

Raivasin levyhyllystä viitisenkymmentä levyä, jotka lähtevät myyntiin ja löytävät toivottavasti uuden kodin. Ensimmäinen erä on laitettu myyntiin. Lista löytyy levymyyntisivulta tai suoraan Huuto.netistä. Hinnat ovat pääasiassa kahdeksan euron luokkaa tai alle. Valikoimaa riittää, varsinkin vaihtoehtoisemman musiikin ystäville.

Eilinen Dusk-ilta oli varsin mainio elämys. Ensimmäisenä esiintynyt Suruaika oli todella vakuuttava. En ole bändiä nähnyt livenä ennen eilistä, mutta olin todella tyytyväinen keikkaan. Uusi Nekropoli-levy on edeltäjäänsä parempi ja homma toimi livenäkin erittäin hyvin.

Coph Nia oli parempi kuin odotin, mutta sekään ei vielä ole paljon. Synkkää oli ambientti ja liverumpali piristi kyllä menoa hieman, mutta lopputulos oli sittenkin tylsä. Laulajan lavaolemus oli hyvin vakuuttava ja välillä musiikki kuulosti miellyttävällä tavalla vanhalta Laibachilta, mutta ei – ei jaksa kiinnostaa.

Illan pääesiintyjä oli kuitenkin Killing Miranda. Bändi soitti kovimpia hittejään (mutta jätti väliin ehkä sen ilmeisimmän, eli Touched by Jesusin) ja uusia biisejä. Koska uusi levy on tulossa muutaman kuukauden sisällä, saimme kuulla minun mielestäni vähän liikaakin uusia biisejä, joista monet eivät valtavasti vakuuttaneet… Mutta keikka ei ole paras tapa tutustua uusiin biiseihin. Metallisempaan ja industrialimpaan suuntaan Killing Miranda on selvästi menossa, vähemmän oli goottivaikutteita jäljellä. Meno oli kuitenkin reipasta ja raskasta, joten mikäpä tuossa.

Jos bändi on jäänyt vieraammaksi, kannattaa hakea sinkkuja netistä. Vitaminic-palvelusta löytyy uusin single Enter the Dagon ja eilisen keikan aloittanut yleisönvillitsijä Angelfly. Niillä pääsee alkuun ja jos alkaa kiinnostamaan enemmänkin, levy Transgression by Numbers on seuraava ostos.

Laitoin myyntiin kotimaisen Tolkien-metallibändi Battleloren The Journey -DVD:n. Paketti on bändin faneille varsinkin todella hieno, sillä se sisältää bändin keikan sekä DVD:nä että CD:nä, musiikkivideoita, haastatteluja ja muuta kivaa. Levy on PALia, englanniksi puhuttu ja aluekoodia nolla. Saalis löytyy Huuto.netistä. Lähtöhinta on 10 euroa, korotus euron ja hintavarausta ei ole. Postikulut lisätään hintaan, paitsi jos hinta nousee yli 20 euron jolloin minä maksan ne.

Kill Bill -soundtrackilla on Nancy Sinatran aivan upea tulkinta Sonny Bonon Bang Bang (My Baby Shot Me Down) -biisistä. Ennen soundtrackin ostamista hain biisin netistä ja ihmettelin, kun siitä oli saatavilla vain instrumentaaliversioita. Kaikki versiot olivat olevinaan soundtrack-levyltä peräisin, ja levyllä piti olla täydellinen versio.

Asia palasi kummittelemaan tänään, kun kuuntelin MP3-versiota biisistä koneella. Taaskaan ei kuulunut kuin kitaraa, vaikka biisin piti olla tallennettu suoraan cd:ltä. Olin vieläpä kuunnellut biisiä hyvillä mielin kannettavalla MP3-soittimellani. Arvelin, että biisi oli jotenkin jäänyt kovalevylle kummittelemaan ja rippasin sen uudestaan cd:ltä. Ei auttanut, edelleenkin Nancy Sinatra jäi uupumaan.

Nettisurffailu tuotti tulosta. Gorezonen foorumilta löytyi vastaus: vanha äänite on nauhoitettu stereoksi siten, että kitara on toisella kanavalla ja Nancy Sinatran laulu toisella. Koska tietokoneessamme on kiinni vain yksi kaiutin (stereoissa on toinen kanava rikki), jäivät laulut kuulumatta.

Ihmeellinen mysteeri, mutta niin vain sekin selvisi.