Kategoria: Musiikki

Kesän ohjelmaani kuuluvat näemmä Lumous-festarit. Ovat nimittäin siinä määrin mainion pääesiintyjän hankkineet, että lauantain klubikeikalle on pakko mennä. Suruaika livenä on ihan mielenkiintoinen tapaus, mutta brittigootin uudemman aallon ylväs edustaja Killing Miranda on pakko nähdä, kun vallan Tampereelle asti tulevat.

Touched by Jesus, Teenage Vampire, Discotheque Necronomicon, Salome, Angelfly… Hiphei, siitä tulee vielä hieno keikka, hittibiisejä ainakin pitäisi riittää. Bändi ei ole vielä julkaissut uutta levyäkään vanhojen soittamista sotkemaan!

Vein uusimman Viikate-ostokseni, Kuolleen miehen kupletti -EP:n hyllyyn ja hämmästyin. Laskutoimitustahan tässä jo tarvittiin: minulla on 13 Viikate-levyä (plus yksi seiskatuumainen siihen päälle). Hämmentävää. Onpas niitä kertynyt vaivihkaa paljon.

Musiikkiin kun päästin, suositan suuntaamaan Kuusumun profeetan kotisivuille sanoitusten pariin. Varsinkin uusimman Sanansaattaja Oraakkeli Salamurha Hyökkäysvaunu -levyn sanoitukset ovat melkoisen eeppistä luettavaa. Hih.

Sain tänään negatiivista palautetta Hamaraan kirjoittamastani arvostelusta. Kirjoittamani arvio Pain of Salvationin 12:5-levystä oli palautteenantajan mielestä täysin vääränlainen. Myöskään viittaukseni Jethro Tulliin ei ollut miestä miellyttänyt.

Sellaista sattuu ja oikeastaan yllättävääkin kyllä minua ei asia ärsytä millään tapaa. Tiedän, että en tiedä aiheesta mitään. On melkeinpä yllättävää, että näinkin kauan kesti, ennen kuin joku keksi kommentoida. Totuushan on se, että suurin osa arvosteltavista levyistä on kaikenmaailman kummallisilta bändeiltä, joista ei ole koskaan kuullutkaan. Jos arvioita kirjoitettaisiin vain tutuista ja perusteellisista tunnetuista bändeistä, jäisi suurin osa levyistä arvioimatta. Muutenkin arvosteluja tulee toisinaan kirjoiteltua aika fiilispohjalta. Harvemmin arviotaan kuitenkaan joutuu katumaan; osun yleensä parillakin kuuntelulla aika hyvin oikeaan, siinä vaiheessa kehkeytyvät mielipiteet levystä osoittautuvat usein kestäviksi.

Joillekin asia voi kieltämättä tulla yllätyksenä, joten toistetaan nyt vielä: ei, minäkään en ole erehtymätön.

Otin ja kirjoitin arvion Johnny Cashin American III -levystä. Se on soinut viime päivinä aika lailla. Loistava levy onkin, Cash on ehdottomasti coverien esittäjien aatelia (Laibachin ja Bad Seedsien ohella). Tälläkin levyllä loistavat Neil Diamondin "Solitary Man", U2:n "One", Bad Seedsien "The Mercy Seat" ja Will Oldhamin "I See A Darkness".

Kirjoitinpa pitkästä aikaa levyarvostelunkin. Se puoli sivuista on jäänyt vähän huonolle hoidolle, mutta lautapeliasia vain tuntuu keskeisemmältä. On vähemmän kilpailua, näet. Arvion kohteeksi päätyi kuitenkin tällä kertaa Joacim Cansin Beyond the Gate. Canshan on tuttu Hammerfallin laulajana.