Kulttuuri – Sivu 120 – Elämä ja mielipiteet

Taivasta tölkissä

Mitä pitäisi purkissa olla, että nimi Heaven in a Jar olisi oikeutettu? English Provender Company tarjoaa vaihtoehtoja. Belgialaisen suklaakastikkeen – ainoa kokeilemani – kohdalla nimi tuntuu ihan osuvalta. Itsessään vähän mauttomat Marie-keksit ovat silkkaa herkkua suklaakastikkeella peitettyinä.

Johannalla on sitten toiset addiktiot. Samaisesta herkkukorista, mistä löytyi suklaakastiketta, löytyi myös Tuc-keksejä ja viinirypäleitä. Settiä piti täydentää vielä sinihomejuustolla, ennen kuin varsinaiset juhlat alkoivat, mutta sittenpä ilo olikin ylimmillään…

Konttorirotat, Station Agent

Mike Judge on luonut itselleen mainetta piirrossarjoillaan. Beavis & Butthead on klassikko, jonka erinomaisuutta minä en ymmärrä, mutta Kukkulan kuningas on sentään erinomainen sarja. Judge on parodioinut konttorielämää Office Space -lyhytanimaatiossa ja vuonna 1999 ilmestyi Judgen käsikirjoittama ja ohjaama elokuva Konttorirotat. Valitsimme elokuvan Movielens-suosituspalvelun kehujen perusteella. Siellä elokuvan arvioiden keskiarvo on 3,9 (asteikolla 0-5), mutta minun Movielens ennusti pitävän elokuvasta 4,5 tähden verran. Oikeaan osui.

Konttorirotat on nimittäin erinomainen elokuva. Sinkkuelämässä Bergerinä vieraillut Ron Livingston on erinomainen pääosassa elämäänsä karsinassa kyllästyneenä perusduunarina. Mies päättää ottaa hieman rennomman asenteen elämään ja jo alkaa kuvio muuttua. Elokuva on suositeltavaa katsottavaa kaikille konttoreissa kärsineille: erityisesti huonosti toimivien faksien ja kopiokoneiden uhrien kannattaa elokuva katsoa. Toimistohuumorin ykköspaikalla pysyy kuitenkin The Office -sarja.

Toinen valinta oli jossain kehuttu The Station Agent. Se kertoo lyhytkasvuisesta miehestä, joka perii vanhan ja hylätyn juna-aseman jossain syrjäseudulla. Yksinäisyyteen vetäytyvälle junafriikille paikka on mainio, mutta ihmisiltä ei sielläkään välty. Finbar törmääkin pian isänsä grillikiskaa pitävään Joehen ja lapsensa kuolemaa surevaan Oliviaan. Kolmikon välille kehittyy mielenkiintoinen ystävyyssuhde.

The Station Agent on niitä elokuvia, joissa ei kannata odottaa minkään tapahtuvan. Sen sijaan lämminhenkistä tunnelmaa ja hyvää näyttelemistä elokuva on täynnä. Jos hidastempoisuus ei ole ongelma, lupaan, että The Station Agentista jää hyvä mieli.

Herkuttelua

Lauantaina nautimme kolmen ruokalajin juhla-ateriasta. Emme kuitenkaan suunnanneet ravintolaan, vaan paistoimme pihvimme itse. Kaupasta löytyi käteviä valmiita pihvejä, joiden paistaminen oli melkoisen yksinkertaista. Kastike ja alkuruokakeitto valmistuivat niin ikään vaivatta valmisaineksista. Tuloksena oli helppo ja herkullinen ateria.

Jälkiruokaan näimme eniten vaivaa. Jo edellisenä iltana tehty suklaakakku oli kuitenkin herkullista. Resepti on peräisin Paras keittokirja -sarjan kolmannesta osasta. Sarjaahan on ilmestynyt jo neljä osaa. Olen kerännyt kaikki, sillä samaan hintaan (eurolla) ei yksinkertaisesti saa näin mainioita keittokirjoja mistään. Suosittelen ehdottomasti kirjojen hankkimista, S-kaupoista saa.

Pistetään tähän kuitenkin suklaakakun resepti:

200 g tummaa suklaata

200 g voita

4 munaa

2 dl sokeria

2,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Sulata suklaa ja voi ja sekoita ne yhteen. Munat ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Jauhot sekoitetaan. Jäähtynyt suklaaseos sekoitetaan munavaahtoon, jonka jälkeen jauhot sotketaan sekaan. Varovasti, mutta kannattaa käännellä huolella, muuten kakusta löytyy jauhoisia kohtia. Taikina kaadetaan voideltuun irtopohjavuokaan ja paistetaan 225 asteessa vartin verran.

Kun kakku on jäähtynyt, sulatetaan 100 g tummaa suklaata ja sekoitetaan siihen 2 rkl huoneenlämpöistä voita. Näin saatu kuorrutus levitetään kakun pinnalle. Tuloksena on raskas, mutta herkullinen kakku.

Black metal hallitsee

Skitso-Jannelta taas vaihteeksi elämää suurempia linkkejä: Top 10 noloimmat black metal -kuvat ikinä. Muuten hyvä lista, paitsi Satyriconin Nemesis Divinan kansista napattu kuva on (Frostin jättinauloja lukuunottamatta) listan tasokkain, vaikka ykköseksi onkin päätynyt.

Scary Movie 3, Dawn of the Dead

Aiemmin viikosta katsoimme Scary Movie 3:en. Sitä samaa vanhaahan se (vrt. aiemmin katsottu Scary Movie), joskin tällä kertaa olin jopa nähnyt parodioituja elokuvia. Kolmososa oli selvästi ykköstä parempi ja vuokravideoksi ihan kelvollinen. Saimme sitä, mitä odotimme ja se jopa huvitti hetkittäin.

Tänään kävimme, taas vaihteeksi, elokuvissa katsomassa Kuolleiden aamunkoiton. Se olikin vakuuttavaa mäiskettä se. Periaatteessa elokuva oli hyvin kliseinen suljetun paikan kauhukokemus; kaikki klassiset henkilöhahmot olivat mukana. Kokonaisuus toimi kuitenkin hyvin. Pidimme erityisesti henkilöistä, joiden luonteisiin oli parhaimmillaan saatu mielenkiintoista kehitystäkin. Toimintaa riitti, ja elokuva oli kyllä ennen kaikkea toimintaelokuva. Joka tapauksessa lopputulos oli reippaasti vaikkapa 28 päivää myöhemmin parempi, mitä zombie-elokuvaan tulee.