Konttorirotat, Station Agent

Mike Judge on luonut itselleen mainetta piirrossarjoillaan. Beavis & Butthead on klassikko, jonka erinomaisuutta minä en ymmärrä, mutta Kukkulan kuningas on sentään erinomainen sarja. Judge on parodioinut konttorielämää Office Space -lyhytanimaatiossa ja vuonna 1999 ilmestyi Judgen käsikirjoittama ja ohjaama elokuva Konttorirotat. Valitsimme elokuvan Movielens-suosituspalvelun kehujen perusteella. Siellä elokuvan arvioiden keskiarvo on 3,9 (asteikolla 0-5), mutta minun Movielens ennusti pitävän elokuvasta 4,5 tähden verran. Oikeaan osui.

Konttorirotat on nimittäin erinomainen elokuva. Sinkkuelämässä Bergerinä vieraillut Ron Livingston on erinomainen pääosassa elämäänsä karsinassa kyllästyneenä perusduunarina. Mies päättää ottaa hieman rennomman asenteen elämään ja jo alkaa kuvio muuttua. Elokuva on suositeltavaa katsottavaa kaikille konttoreissa kärsineille: erityisesti huonosti toimivien faksien ja kopiokoneiden uhrien kannattaa elokuva katsoa. Toimistohuumorin ykköspaikalla pysyy kuitenkin The Office -sarja.

Toinen valinta oli jossain kehuttu The Station Agent. Se kertoo lyhytkasvuisesta miehestä, joka perii vanhan ja hylätyn juna-aseman jossain syrjäseudulla. Yksinäisyyteen vetäytyvälle junafriikille paikka on mainio, mutta ihmisiltä ei sielläkään välty. Finbar törmääkin pian isänsä grillikiskaa pitävään Joehen ja lapsensa kuolemaa surevaan Oliviaan. Kolmikon välille kehittyy mielenkiintoinen ystävyyssuhde.

The Station Agent on niitä elokuvia, joissa ei kannata odottaa minkään tapahtuvan. Sen sijaan lämminhenkistä tunnelmaa ja hyvää näyttelemistä elokuva on täynnä. Jos hidastempoisuus ei ole ongelma, lupaan, että The Station Agentista jää hyvä mieli.

Herkuttelua

Lauantaina nautimme kolmen ruokalajin juhla-ateriasta. Emme kuitenkaan suunnanneet ravintolaan, vaan paistoimme pihvimme itse. Kaupasta löytyi käteviä valmiita pihvejä, joiden paistaminen oli melkoisen yksinkertaista. Kastike ja alkuruokakeitto valmistuivat niin ikään vaivatta valmisaineksista. Tuloksena oli helppo ja herkullinen ateria.

Jälkiruokaan näimme eniten vaivaa. Jo edellisenä iltana tehty suklaakakku oli kuitenkin herkullista. Resepti on peräisin Paras keittokirja -sarjan kolmannesta osasta. Sarjaahan on ilmestynyt jo neljä osaa. Olen kerännyt kaikki, sillä samaan hintaan (eurolla) ei yksinkertaisesti saa näin mainioita keittokirjoja mistään. Suosittelen ehdottomasti kirjojen hankkimista, S-kaupoista saa.

Pistetään tähän kuitenkin suklaakakun resepti:

200 g tummaa suklaata

200 g voita

4 munaa

2 dl sokeria

2,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Sulata suklaa ja voi ja sekoita ne yhteen. Munat ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Jauhot sekoitetaan. Jäähtynyt suklaaseos sekoitetaan munavaahtoon, jonka jälkeen jauhot sotketaan sekaan. Varovasti, mutta kannattaa käännellä huolella, muuten kakusta löytyy jauhoisia kohtia. Taikina kaadetaan voideltuun irtopohjavuokaan ja paistetaan 225 asteessa vartin verran.

Kun kakku on jäähtynyt, sulatetaan 100 g tummaa suklaata ja sekoitetaan siihen 2 rkl huoneenlämpöistä voita. Näin saatu kuorrutus levitetään kakun pinnalle. Tuloksena on raskas, mutta herkullinen kakku.

Julkaistu
Kategoria(t): Ruoka

Scary Movie 3, Dawn of the Dead

Aiemmin viikosta katsoimme Scary Movie 3:en. Sitä samaa vanhaahan se (vrt. aiemmin katsottu Scary Movie), joskin tällä kertaa olin jopa nähnyt parodioituja elokuvia. Kolmososa oli selvästi ykköstä parempi ja vuokravideoksi ihan kelvollinen. Saimme sitä, mitä odotimme ja se jopa huvitti hetkittäin.

Tänään kävimme, taas vaihteeksi, elokuvissa katsomassa Kuolleiden aamunkoiton. Se olikin vakuuttavaa mäiskettä se. Periaatteessa elokuva oli hyvin kliseinen suljetun paikan kauhukokemus; kaikki klassiset henkilöhahmot olivat mukana. Kokonaisuus toimi kuitenkin hyvin. Pidimme erityisesti henkilöistä, joiden luonteisiin oli parhaimmillaan saatu mielenkiintoista kehitystäkin. Toimintaa riitti, ja elokuva oli kyllä ennen kaikkea toimintaelokuva. Joka tapauksessa lopputulos oli reippaasti vaikkapa 28 päivää myöhemmin parempi, mitä zombie-elokuvaan tulee.

Piilosanailua

Yrittelin tänään kuvasanaristikon rakentelua, mutta yrittelyksi jäi. Pahuksen vaikeaa puuhaa se on, kaikki kunnia ristikoita työkseen rustaaville. Illan ratoksi kehittelin kuitenkin piilosanavihjeitä; se on helppoa, varsinkaan jos ei rakenna sanoista ristikkoa. Arrakin anagrammisivu oli hyvä apu anagrammivihjeitä tehdessä (mutta älkääpä käyttäkö sitä ratkomiseen!), mutta on noissa muutakin. Ratkaisusanojen pituuksia en kerro, mutta alkavat lyhyinä ja pitenevät loppua kohden. Vastauksiaan voi laittaa sähköpostilla osoitteeseen msaari@iki.fi.

1. Salapoliisi luki kirjan sanojen alkutavut ja kas, sarjaanhan se kuului.

2. Piirtäjä Manninen sai setävainaaltaan tarpeellista tavaraa.

3. Miia, sut tunnetaan sulkeutuneena tyyppinä.

4. Mikä on tämä pala, uteli ensikertalainen aloiteltaessa ottelua.

5. Tikarinsa Ranta iski: menetti natsi-Kari kitarisan, Ari niskat ja Sari takin. Ei se kunnioita mitään valtaa!

6. Ei tämä ole homma uhrin, vaan pikemminkin päinvastoin.

7. Eiköhän tämäkin hoideta, kun laitat informaatikon asialle.

8. Astiassa on hiekkaa ja vetyä, joka meni vähän pitkäksi. Eihän tätä pitänyt edes kokeilla.

9. Et ole meidän makuun, alien.

10. Kukakohan ruokataikuri tätäkin tarjoilua hoitaa?

Julkaistu
Kategoria(t): Pelit