Kulttuuri – Sivu 137 – Elämä ja mielipiteet

Teollisuuskolinaa

Kannattipa vaihteeksi lukaista huolellisemmin Cyberwaren tiedote. Listoilta löytyi teollisuuslegenda Einstürzende Neubautenin uusi Perpetuum Mobile -albumi rajoitettuna painoksena bonus-DVD:n kera. Koko paketin saa kaiken lisäksi alle kahdellakympillä! Ihan hienoa, laitoin omani varaukseen välittömästi.

Einstürzende Neubauten on ehdottomasti suurimpia suosikkejani koskaan. Bändin tyyli on vaihdellut metallinkirskunasta ystävällisempään ilmaisuun, mutta kaikkea varhaisimmista levyistä aina uusimpiin asti on sävyttänyt sama kokeileva asenne ja luova suhtautuminen soittimiin. Kokeellisuus ei ole kuitenkaan ainoa ulottuvuus, vaan biiseihinkin on nähty vaivaa. Industrialimmat voivat aloittaa tutustumisen vaikkapa Halber Mensch -levyltä, kevyemmästä ilmaisusta pitävien valinta taas on Ende Neu tai Silence Is Sexy. Väliltä löytyy vaikkapa Tabula Rasa. Yhtä ylintä suosikkia en osaisi valita, kaikki nuo ovat eri lailla mutta yhtä paljon rakkaita.

Muffinssit

Ruokajutuista kuulemma pidetään. Mikäpä siinä. Johanna on perinteisesti saanut vanhemmiltaan joululahjaksi kirjan. Parina viime vuonna perinne on ulottunut koskemaan minuakin. Koska minulla on hyllyssä aivan riittävästi kirjoja, joita en ole ehtinyt lukea, ajattelin pyytää jotain erilaista. Kaupassa katsellessa oli silmiin sattunut muffinssikirja, jonka mukana sai muffinssipellin. Koska Mikko pitää roinasta, se piti saada.

Ensimmäinen muffinssisatsi meni luovasti pilalle, kun reseptistä jäi uupumaan pari desiä jauhoja. 3,5 desin sijasta reseptissä luki 0,5 desiä… Sittemmin olen kokeillut tavallisia muffinsseja, suklaamuffinsseja ja mustikkamuffinsseja. Erilaisista epäonnistumisista on oppinut yhtä jos toista hyödyllisistä. Mustikkamuffinssit valuivat ronskisti pelliltä ja vuoista yli. Mustikoita oli liikaa ja pakasteista suli vielä ylimääräistä vettä…

Perusmuffinssit onnistuvat kuitenkin jo jonkinlaisella varmuudella. Hyvä niin. Tulos on maukas, joskin kuusi muffinssia on liian vähän. Onneksi Johannan äidin varastoista löytyi käyttämätön 12 muffinssin pelti. Sitä ei ollakaan vielä kokeiltu, ehkäpä viikonloppuna voisi taas paistaa muffinsseja.

Sitten pitäisi vain käydä tarmokkaasti kokeilemaan mitä mielenkiintoisempia muffinssireseptejä! Etteköhän saa kuulla, jos jotain erityisen kiinnostavaa sattuu kohdalle.

Tee

Olen teeihmisiä. En juo kahvia sitten missään muodossa, ei vaan maistu. Teen suhteen olen melkein snobi, kaapista löytyy Darjeelingiä ja Johannalta joululahjaksi saatua nepalilaista FTGFOP 1 Maloom First Flushia. En tiedä onko tuo huippuhienoa, jotenkin muistelisin, että mitä enemmän noita kirjaimia on jonossa, sitä parempilaatuinen tavara kyseessä on. Tiedäpä noista, molemmat ovat kuitenkin kiinnostavia juomia.

Kaikki teesnobipisteet taitavat kuitenkin karista seuraavasta tunnustuksesta: kaikista eniten kulutan Twiningsin English Breakfastia. Maidolla ja sokerilla. Ei taida olla ihan snobein tapa? Paremmin ei päivä kuitenkaan ala tai ilta etene. Seuraavaksi parasta teetä onkin varmaan Tiikerin päiväuni.

Kahviloista pitämiseeni vaikuttaa paljon teetarjonta. On ärsyttävää ährätä teepussien kanssa, varsinkin jos käytössä ei ole oikeaa lusikkaa. Haudutettua teetä sen olla pitää. Teepussista ja kuumasta vedestä rahastaminenkin tuntuu aika pahalta. Hyvässä kahvilassa tarjotaan siis haudutettua teetä ja halvalla. Yliopiston uusi kahvila täyttää ehdot: 80 sentillä saa kupillisen (tosin pienen kahvikupillisen) hyvää teetä, yleensä Keisarin morsianta tai Tiikerin päiväunta.

Peliohjelmat

Viime aikoina on usein tullut katsottua molemmat television peliohjelmista, Tilt ja Play. Kumpikin on ihan kivaa katseltavaa, mutta ei aivan täytä odotuksia.

Kumpikin kärsii hieman tnj-syndroomasta (Turha NaisJuontaja). Varsinkin Tiltin Jaana Pelkosen puhetyyli ärsyttää pahasti – olisi edes hyvä juontamaan, mutta kun ei. Playn Piritta Hannula ei herätä sen kummempia negatiivisia fiiliksiä, mutta korvaisin mallijuontajat mieluummin pelejä tuntevilla ihmisillä. Playn Thomas ja Miika ovat parempia juontajia, jotka tietävät, mistä puhuvat. Kaiholla kaipaamme MoonTV:n Stakulaa, peliohjelmien kuningasta.

Tiltin uudistunut ulkoasu on muuten hirveä. Peliarvostelujen yhteenvetojen ulkoasu ei tv-ruutuun sovi – pikkupiiperrys saattaa näyttää hyvältä tietokoneruudulla, telkkarista katsottuna tekstiä saa katsella silmiään siristellen eikä sittenkään näe.

Play on ehkä mielestäni jonkin verran parempi, mutta ei sekään mitään huippupisteitä saa. Hieman pidempi ohjelma, jossa olisi enemmän arvosteluja ja toisaalta kenties jotain muutakin pelikulttuuriin liittyvää hässäkkää olisi kovasti mukava yllätys.

(Peleistä puheenollen: Big Brother on pyörinyt jo jonkun aikaa joka päivä ruuduissa ja vain yksi osa on jäänyt välistä. Addiktio se on, eikä mikään tv-ohjelma…)

Ovatko tietokonepelit vahingollisia?

Uusin Kirjastolehti pölähti postiluukkuun eilen. Kuten tavallisesti, lehdestä löytyi hyvinkin kiinnostavaa luettavaa. Lehden mielenkiintoisin artikkeli on Tampereen yliopiston hypermedialaboratorion professori Frans Mäyrän haastatteluun perustuva juttu, joka lainasi nimensä tälle blogikirjoitukselle.

Mäyrä tekee jutussa useita osuvia huomioita tietokonepelien mahdollisesta haitallisuudesta. Jos asia ihmetyttää, suosittelen tutustumaan artikkeliin. Lainataanpa parhaita paloja:

Voisikin sanoa, että kirjat voivat olla jopa pelejä vaarallisempia, sillä kirjallisuus voi mullistaa ajattelun täysin.

Itse asiassa pelaaja on etäämpänä väkivallasta pelatessaan tietokonepeliä kuin katsellessaan vaikkapa elokuvaa, johon hän voi eläytyä voimakkaastikin.

Mäyrä on huomannut, että pelaamiseen liittyvät ennakkoluulot ovat pitkälti seurausta lasten ja vanhempien välillä vallitsevasta digitaalisesta kuilusta. Ne vanhemmat, jotka pelaavat itsekin ovat myös kriittisempiä pelien suhteen.

Viimeinen kohta on mielestäni erityisen mielenkiintoinen. Jatketaanpa vielä siitä, mitä Mäyrä sanoikaan: He valikoivat tarkemmin pelit, jotka sopivat lapsille ja keskustelevat lastensa kanssa peleistä, mikä onkin hyvä asia.

Uskon vahvasti siihen, että lastensa tekemisistä on syytä olla kiinnostunut. On mielestäni turha valittaa lastensa pelaamien pelien kauheudesta, jos on itse pelit lapsilleen ostanut. Pelilaatikoiden ikärajojen tarkkaileminen on ensimmäinen vaihe. Nuoret tosin kopioivat paljon pelejä, jolloin vanhemmilla ei ole mahdollisuutta nähdä pelilaatikkoa ikärajoineen, mutta vanhempien ohi hankittuja pelejä on niin ikään syytä seurata.

Tieto on valtaa, ja tässäkin tapauksessa pelimaailmaa tuntevat vanhemmat pääsevät mielestäni helpommalla peleistä innostuneiden lastensa kanssa.

Odotan mielenkiinnolla Mäyrän järjestämää pelitutkimusseminaaria, joka alkaa helmikuun puolessa välissä.