Lauantai-iltapäivä menee mukavasti kaupungilla käyskennellessä. Ostostelua tapahtui (toinen Alastair Reynolds -kirja, Belle & Sebastianin uusi levy – näistä lisää myöhemmin), ja ruokailua. Siitä enemmän nyt:
Ravintola-arvion kohteeksi päätyi Memphis East, lähinnä Johannan vanhempien ostoksillaan tienaamien lahjakorttien ansiosta. Toki keittiönsä on kovin mielenkiintoinen ja vetävä muutenkin. Sisustus oli ruokalistaa vastaava trendikkyydeltään (puhumattakaan henkilökunnan Hymypoika-asustuksesta), ei nyt ihan minun makuuni mutta menkööt.
Johanna päätyi tilaamaan kanawokkia, minä taas tyydytin kookoskanantarvettani kanacurryllä. Johanna piti annoksestaan, joka oli kooltaan ylenpalttisen mittava. Innostus ei tosin riitä toiseen kertaan, mutta kokeiluna kanawokki (kanaa, nuudeleita, wokkivihanneksia, jotain hapanimelätyyppistä kastiketta) oli kuulemma varsin tyydyttävä.
Minun kanacurryni oli ainakin näyttävä. Kulhossa (kertoo kastikkeen paljoudesta – hyvä, hyvä!) tarjoiltu annos koostui oranssista kookosmaitopohjaisesta kastikkeesta, jossa lillui vihanneksia ja kananpaloja ja suuresta riisipallosta. Kivan näköistä! Maku oli varsin kelvollinen. Kookosmaito maistui juuri niin paljon kuin oli tarpeen ja annoksessa oli hyvä kevyesti polttava jälkimaku. Se vastasi odotuksiani todella hyvin.
Vaan enpä tiedä, ottaisinko itsekään tuota toiste. Teen itse nimittäin parempaa. Ravintolaruoalle tuo on vähän paha miinus, koska ravintolasta hakee kuitenkin jotain sellaista elämystä, jota kotiruoasta ei saa. Pihvit ovat tästä mainio esimerkki, eipä sitä itse pihvejä tule juuri paisteltua. Kookoskanaa sen sijaan osaan tehdä ja lopputulos on kyllä yleensä tuota parempi. Lähinnä oheisvihannesten vuoksi; itse korvaisin vihreät pavut ja broccolin punaisella paprikalla ja vaikka omenalla.