Kategoria: Kulttuuri

Johanna osti taannoin Lars von Trierin Valtakunta-DVD:n. Paketissa ei ole muuta vikaa kuin se, että siinä on vain ykköskausi, joka jää pahasti kesken. Englanninkieliset tekstitkin ovat vähän siinä ja siinä. Lisäksi jaksoista puuttuu lopputekstit, jotka ovat kuulemma mainiot.

Tanskalaisesta Laserdisken-nettipuodista löytyi kuitenkin aika herkullinen paketti: Valtakunta yksi ja kaksi. Neljä levyä, suomenkieliset tekstit, paljon ekstroja. Aika komia paketti. Hinta ei ole ihan halpa, mutta Valtakunta on TV-viihdettä parhaimmillaan, sanon minä. Niin kummallista menoa, että!

Tulipahan taas uusi kokemus tilille, eli tilaus tanskankielisestä verkkokaupasta. Saksankielisestä on tullut tilattua aikaisemmin… Saksaa olen opiskellut kahden alkeiskurssin verran, tanskaa ymmärtää pakkoruotsilla. Eipä ole ihan huono juttu sekään, näemmä.

Kirjoitin Portti-lehden toimitukseen valituskirjelmän lehden elokuva-arvosteluista. Voisinpa ilmaista mielipiteeni täälläkin…

Arvosteluissa kun keskitytään lähes yksinomaan elokuvien juonen referointiin, ja varsinainen arvosteluosuus jää vähemmälle. Näkemättömien elokuvien arvosteluita ei uskalla lukea spoilereiden pelossa.

Uusimmasta Portista voi nostaa joitain esimerkkejä:

The Ring – Arvostelu kertoo elokuvan juonen lähes kokonaan. Arvosteluosuutta on tasan kahden lauseen verran.

Feardotcom – Vielä parempi! Arvostelu rajoittuu tasan elokuvalle annettuihin tähtiin – tekstissä ei ole minkäänlaista kritiikkiosuutta, vain elokuvan juonen kuvaamista.

Signs – Spoilaa sekä Signsin että Kuudennen aistin loppuyllätykset!

Nykyisellään Portin elokuva-arvostelut ovat jokseenkin hyödyttömiä. Kaipaisin enemmän arviointia ja kritiikkiä pelkkien tähtien lisäksi: miksi elokuva on saanut n tähteä, mikä oli hyvää, mikä oli huonoa, vertailua muihin samanlaisiin elokuviin… Juonen saa selvillä takakannesta (yleensä) ilman spoilereita, arvostelun tehtävä on mielestäni toinen.

Verrata voi vaikka Portin kirja-arvosteluihin, jotka ovat kautta linjan korkeatasoisia ja erittäin mielenkiintoista luettavaa.

TV-sarjoista messevin eli C.S.I. palasi ruutuihin eilen. Hiphei! Sarjassa on kyllä puutteensa realismiosastolla, mutta toisaalta se on vakuuttavampi kuin moni muu. Ainakin rikoslabran meno on perinteistä poliisitoimintaa tai profilointia kiinnostavampaa. Tuossahan on pahasti se vika, että rikoslabran tutkijat, jotka eivät varsinaisia poliiseja ole, tekevät sarjassa ihan täyttä poliisityötä – käyvät pidättämässä ihmisiä, esimerkiksi. Muutenkin henkilökuntaa tuntuu olevan nihkeästi, kun tutkijoiden täytyi eilisessäkin jaksossa lähteä kaatopaikkaa penkomaan kolmistaan. Luulisi siihen hommaan löytyvän muutakin väkeä.

Toisaalta C.S.I. on saanut monen muun tv-sarjan ja elokuvan rikospaikkatutkimuksen vaikuttamaan varsin pöljän näköiseltä puuhalta. Ei mitään varovaisuutta todisteiden tuhoamisen suhteen, ja muutenkin menetelmät ovat vähän ankeita. Vaan C.S.I.:n väellä on kyllä vähän liiankin hyviä menetelmiä toisinaan… Silti, se on tv-viihdettä eikä tosi-tv:tä, joten minä en piittaa. Sarja on viihdyttävä, ja Ihmemies McGyverin henkinen sukulainen Gil Grissom on päähenkilönä paljon kiinnostavampi kuin kuka tahansa asetta heilutteleva macho. Mutta minä olenkin nörtti…