Television passivoittava vaikutus

Markku Jantunen kirjoitti blogissaan taannoin seuraavasti (laittaisin linkin, mutta Jantunen ei permalinkkejä tarjoa):

Televisionkatselun ja Playstationilla pelaamisen kaltainen passiivisuus varmasti pitkällä aikavälillä vahingoittaakin ihmistä.

Päh, sanon minä. On helppo väittää television katselemista passiiviseksi ja passivoittavaksi, varsinkin kun itse snobeilee sillä, ettei televisiota katso (Televisiota katson ehkä 1-3 tuntia viikossa (nelosen torstaidokumentti + joku elokuva).). Itse rohkenen kuitenkin väittää, ettei suurin osa television katsomisesta ole passiivista möllötystä.

Minun kohdallani television katselu ainakin herättää ajatuksia ja vuorovaikutusta. Johannan kanssa tulee puhuttua paljonkin televisio-ohjelmien aiheista ja niiden herättämistä ajatuksista. Yksinkin tulee käytyä henkistä dialogia television herättämien ajatusten kanssa. Vaatii melkoista apaattisuutta, jos television katsominen ei herätä minkäänlaista henkistä aktiivisuutta.

Enkä myöskään usko, että suurin osa nettisurffailusta, esimerkiksi, olisi mitenkään erityisen aktiivista tai vuorovaikutteista television katsomiseen verrattuna. Nettisurffaajalla on tietysti enemmän valinnanvaraa sen suhteen, mitä katsoo, mutta ei se silti mitenkään kovin hehkeää hommaa silti ole.

Pleikkarilla pelaamiseenkin kuuluu aika olennaisesti muutakin kuin vain pelaamista. Pelaaminen itsessään ei ole liikaa nautittuna hyvä asia; ruudun eteen juuttuminen ei varsinkaan lapsille sovi. Pelaamiseen kuuluu kuitenkin vuorovaikutus kavereiden kanssa (pelaaminenhan tapahtuu usein porukalla), uusien pelien hankkiminen ja niihin tutustuminen – ainakin omalla kohdallani tietokoneella pelaamisesta on aina ollut passiivisuus kaukana.

On helppoa laukoa yleisiä totuuksia tällaisesta aiheesta; kulttuurisnobit ovat taatusti samaa mieltä. En kuitenkaan usko television lahottavan aivoja ihan sitä tahtia, kuin voisi luulla näiden väitösten perusteella.

Tämän kaiken sanottuani totean kylläkin, että itse haluan vähentää television katselua, silloin kun sieltä ei mitään oikeasti kiinnostavaa tule. Parempiakin ajanvietteitä on.

Jamien leipää, osa 2

Kokeilin eilen toista, makeaa Jamie Oliverin brunssileivistä. Tulos oli melkoinen pettymys: lopputulos oli aika ällö ja jäi lopulta syömättä. Ei vaan toiminut! Pulla pullana ja leipä leipänä olkoon periaate vastedes.

Tällä kertaa taikina toimi huomattavasti paremmin, tosin. Taikina on kyllä hyvä – se vaan ei sovi makean herkun pohjaksi sellaisenaan. Tai täytteet eivät toimineet. Tai jotain. Lopputulos oli kuitenkin huono. Suolainen leipä oli kuitenkin todella herkullinen ja sitä tulen tekemään toistekin.

Huomenna illalla sitten pizzaa! Täytteet on hankittu: tomaattipyrettä, pekonia, mozzarellaa, parmesaania ja basilikaa (jos kasvi ei nuupahda huomisiltaan mennessä liikaa).

Julkaistu
Kategoria(t): Ruoka

Pekonipinaattipasta

Päivän ruokana oli herkullinen pekonipinaattipasta. Suosittelen kokeilemaan.

Runsas annos kahdelle hengelle valmistuu seuraavista aineksista:

puoli pakettia pekonia (nelisen siivua) – enemmänkin voi toki käyttää

vajaa pussillinen pakastepinaattia (pieni pussi, joku 100 grammaa varmaan)

purkillinen ruokakermaa

pastaa maun mukaan

Vähän sinne päin -ohjeet, mutta eipä tämä niin tarkkaa puuhaa olekaan. Leipominen on huolellisempaa, ruoanlaitossa voi ottaa vähän vapaammin. Eli pasta kiehumaan, jos ei käytä tuorepastaa (jota suosittelen). Pannulla paistetaan pilkottu pekoni. Pekonin sekaan heitetään mikrossa etukäteen sulateltu pakastepinaatti (tuore toiminee tässäkin ihan kivasti, en ole kokeillut) ja lopuksi ruokakerma. Kun pasta on sopivan al dente, sekoitetaan pasta ja kastike yhteen. Lautasella voi annoksen päälle laittaa koristeeksi vaikkapa pari basilikanlehteä. Tänään ainakin lopputulos oli mainio!

Pekonipinaattipasta-annos

Julkaistu
Kategoria(t): Ruoka

Selviytyjät

Selviytyjissä nähtiin eilen tähän mennessä jännittävin jakso. Heimot laitettiin yhteen, asumaan samalle rannalle. Immuniteettikilpailussa yllätys oli kuitenkin suuri kun paljastui, että vaikka samalla rannalla oltiin jo pari päivää asuttu, ei heimoja vielä oltukaan yhdistetty! Tämä yllätys järkytti tasapainoa mukavasti.

Valitettavasti siitä kärsi suosikkini Shi Ann, joka oli heti sännännyt juonimaan Chewing Gum -heimolaisten kanssa – varsin ymmärrettävistä syistä. Minusta valinta oli virhe. Pennyn äänestäminen pois olisi ollut Sook Jai -heimolaisilla paljon parempi ratkaisu. Shi Annin suhteet Chewing Gumiin olisivat auttaneet vähemmistöön jääneitä Sook Jai -heimolaisia.

En usko, että sillä nelikolla on enää mahdollisuuksia voittaa kisaa.

Jamien leipää

Päivän kokkauskokeilu oli Jamie Oliverin resepti. Viimeisessä Alastoman kokin jaksossa Jamie teki varsin herkullisen näköisiä brunssileipiä. Kokeilin näistä suolaista versiota hieman muunneltuna versiona. Laitetaanpa muunneltu resepti teidän iloksenne…

Taikina:

250 g jauhoja

1,5 dl vettä

1/4 pkt hiivaa

1/2 tl sokeria

1/2 rkl suolaa

Sekoita, vaivaa, alusta. Taikina oli ilkeimpiä pitkään aikaan, se tarttui alustaan varsin sitkeästi. Kaulitseminen oli työlästä, mutta onnistui lopulta jauhojen lisäämisen jälkeen. Taikinasta on tarkoitus kaulita noin 15-20 cm leveä ja sentin paksuinen suikale. Sitä ei kohoteta missään vaiheessa, joten se valmistuu äkkiä.

Täyte:

1/2 pkt pekonia

4 kovaksi keitettyä munaa

mozzarella (yksi pallukka siis, noin 125 g)

parmesaania

basilikaa

rosmariinia

Pekonisuikaleet (Jamie käytti parmankinkkua, joka on toki fiinimpi vaihtoehto) levitetään taikinan päälle. Neljä suikaletta oli sopiva määrä vinoittain laitettuna, kolme kokonaisina ja neljäs puolitettuna eli puolikas kumpaankin päähän. Mozzarellapala siivutetaan ja siivut laitetaan tasaisesti taikinalle. Samoin kovaksi keitetyt ja kuoritut munat. Päälle ripotellaan basilikan lehtiä noin kourallinen ja parmesaaniraastetta maun mukaan. Rosmariinikin sopii mainiosti.

Jamien reseptissä mukana on vielä aurinkokuivattua tomaattia, mutta itse en moista käytä. Tavallinen tomaatti voisi olla jees, ilmankin tulos oli hyvä. Taikina kääritään rullalle lyhyemmän sivun suuntaisesti – rulla on siis pitkä. Rulla pyöräytetään renkaaksi ja suljetaan huolella. Päälle kaadetaan oliiviöljyä ja sitten vain uuniin. 185 astetta, vähän yli puoli tuntia.

Lopputulos oli mainio! Juusto sulaa herkullisesti leivän sisällä (ja vuotaa ulos, jos leivässä on reikiä – sulje siis hyvin ja laita liitoskohdat mieluusti ylöspäin). Tulos on myös varsin ruokaisa. Leivästä (joka oli puolikas Jamien tekemästä) riitti kahdelle hyvin runsas ateria, kolme tai neljäkin olisi tuosta saanut kelpo välipalan.

Julkaistu
Kategoria(t): Ruoka