Aidosti outoa

Tämä artikkeli sisältää affiliatelinkkejä Amazoniin. Saan palkkion, mikäli ostat Amazonista tuotteita käytettyäsi linkkejäni. Affiliate-linkit on merkitty €-merkillä.

Stranger Than Fiction eli Aidosti outoa (käännös menettää jotain) on mainio elokuva. Se kertoo verovirkailija Harold Crickistä, joka huomaa yhtäkkiä olevansa kirjan päähenkilö: kirjailijan ääni kertoo Haroldin elämän tapahtumia sitä mukaa kun ne tapahtuvat. Eipä siinä vielä mitään, mutta kun kirjailija kertoo Haroldin kuolevan piakkoin, tilanne kiristyy.

Elokuva oli hauska, traaginen ja miellyttävän fiksu. Turhan moni Hollywood-elokuva tuntuu yksinkertaisesti tyhmältä, mutta tämä oli selvästi fiksumpi tapaus. Se oli miellyttävää, samoin kuin kirjallinen aihe. Emma Thompson oli kertakaikkisen mainio kirjailijan roolissa. Hauskana kuriositeettina, kaikkien päähenkilöiden (ja bussilinjan ja kustantamon) nimet viittasivat tieteilijöihin: Pascal, Eiffel, Crick, Escher, Hilbert, Kronecker ja niin edelleen (IMDB Trivia).

Euroviisut 2007

Euroviisuissa kävi minun nähdäkseni hyvin. Oikea kappale voitti, ja itse tapahtuma oli komea kuin mikä. Noin yleensä ottaen Euroviisut olivat paremmat kuin koskaan: show oli hieno ja esityksissä riitti vaihtelua ja laadukkaita esityksiä enemmän kuin yleensä. Lordi taisi potkaista liikkeelle jotain hyvää, kun kisoissa nähtiin noinkin paljon erityyppisiä esityksiä.

Itä-Euroopan jyräystähän tämä oli, mutta en murehtisi mokomaa. Paras kappale – jossain mielessä ainakin – voittaa, naapuriavusta viis. Nytkin Serbia keräsi ääniä pitkin Balkania, mutta parhaat pisteet menivät nimenomaan Serbialle, jolla oli paras kappale Balkanin maista. Kyllä länsieurooppalainenkin maa voisi voittaa, riittävän hyvällä biisillä – sehän nähtiin viime vuonna, perinteisestihän Suomi ei ole juuri klikkipisteitä saanut.

Sitä paitsi, Länsi-Euroopassa voitaisiin käyttää Itä-Euroopan strategiaa! Iso-Britannia voisi hajota Englanniksi, Skotlanniksi, Walesiksi ja Pohjois-Irlanniksi. Belgia jakautuu näppärästi kahtia, Espanjasta voisi irroittaa Baskimaan ja niin edelleen. Noh, sen vastapainoksi Bosnia-Herzegovina varmasti jakautuisi Bosniaksi ja Herzegovinaksi ja jostain Kaukasukselta kaivettaisiin muutama uusi jäsenvaltio EBU:un, mutta mikäs siinä.

Erinomaista viihdettä viisut kuitenkin olivat (Joulupukkia lukuunottamatta, tsiisus miten noloa!). Pidin erityisesti niistä postikorttivideoista, ne olivat ehdottomasti parhaita koskaan: kuvaavia, inhimillisiä, lämpimiä ja hauskoja.

Julkaistu
Kategoria(t): Musiikki

Barokkisykli

Tämä artikkeli sisältää affiliatelinkkejä Amazoniin. Saan palkkion, mikäli ostat Amazonista tuotteita käytettyäsi linkkejäni. Affiliate-linkit on merkitty €-merkillä.

Urakoin hiljattain Neal Stephensonin massiivisen Baroque Cycle -trilogian läpi. Kolmen kirjan sarja sijoittuu 1600-luvun loppuun ja 1700-luvun alkuun. Aika oli melkoisen vauhdikasta, Ranskassa hallitsi Aurinkokuningas ja Englannissa valta vaihtui vähän väliä protestanttien ja katolisten taistellessa vallasta. Aikakausi on varsin kiehtova, ja Stephenson kuvaa Versailles’n, Lontoon ja Amsterdamin kaltaisia paikkoja vakuuttavasti.

Kirja on yhdistelmä historiallista ja keksittyä fiktiota. Päähenkilökaarti sisältää niin aitoja kuin keksittyjä henkilöitä. Sir Isaac Newton ja Gottfried Leibniz ovat tarinan vastapari, mutta varsinaiset päähenkilöt ovat Newtonin opiskelutoveri luonnonfilosofi Daniel Waterhouse, kerjäläisten kuningas Jack Shaftoe ja haaremiorjaksi vangittu Eliza. Jos sukunimet kuulostavat tutuilta, olet lukenut Cryptonomiconin, Stephensonin edellisen mestariteoksen. Siinä esiintyy joukko samojen sukujen jälkipolvien edustajia. Hauska kikka, vaikka kirjoilla ei varsinaisesti mitään yhteyttä olekaan.

Sarja on julkaistu kahdessa muodossa, joko kolmena kirjana (Quicksilver, The Confusion ja The System of the World) tai kahdeksana. Molempi parempi, vaan kolme kirja saa halvemmalla, eikä ainakaan Amazonista saa kahdeksan kirjan setistä osia viisi ja kuusi. Alla olevat kansikuvat ovat linkkejä Amazoniin oikeiden laitosten äärelle – varsinkin Quicksilverin kohdalla saa olla tarkkana, sillä kummankin setin ensimmäisen osan nimi on Quicksilver, toinen vain on vaivainen kolmasosa toisesta…

Kirjoilla on faninsa, kuten xkcd-nettisarjiksesta huomaa. Stephensonin muusta tuotannosta pitää ehdottomasti mainita miehen maineen luonut kyberpunk-klassikko Snow Crash, joka on sekin kertakaikkisen erinomainen kirja. Odotan mielenkiinnolla, mitä Stephenson seuraavaksi tekee – Barokkisyklin viimeisestä osasta alkaa jo olla muutama vuosi, joten uutta kirjaa voinee odotella lähivuosina.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat

SF-Books

Kirjanvaihtoa voi harrastaa myös SF-Booksissa. Kuten nimestä voi päätellä, sivusto keskittyy yksinomaan scifiin ja fantasiaan. Noin yleensä ottaen en suosittele: BookMooch on kaikinpuolin ylivertainen palvelu. SF-Booksin käyttöliittymä on aivan hirveä ja järjestelmässä on varsin käsittämättömiä puutteita.

Laitoin itse kuitenkin listoille muutaman scifikirjan, joiden menekki BookMoochissa on hiljaisempaa. Ehkä ne saa tuonne menemään. Gibsonin ja Sterlingin Difference Engine meni juuri – BookMoochissa minun kappaleeni oli yksi 28 tarjolla olevasta, joten aika hiljaiselta menekki siellä vaikutti.

Jos innostutte kokeilemaan, rekisteröitymällä yllä olevan linkin kautta antaa minulle yhden krediitin.

Julkaistu
Kategoria(t): Kirjat

Ensimmäinen kritiikki!

Perjantain (24.4.) Hämeen Sanomissa oli paitsi haastatteluni, myös arvostelu kirjasta – ensimmäinen lukemani. Olen tyytyväinen, vaikka arviossa kritiikkiäkin esitettiin. Ihan aiheesta, luulisin – vaikea sanoa oman kirjoittamisensa tasosta, kun harvoin tarjoutuu tilaisuuksia saada kritiikkiä. Tässäkin tapauksessa asiasisältö on ilmeisesti kohdallaan, mutta kieliasussa olisi kehittämisen varaa.

Ei siis ollut suuri järkytys tämä törmäys kritiikin kanssa, ja ainakin tämän arvostelun perusteella kirja vaikuttaisi onnistuneen siinä, mitä yrittää. Siihen voi olla tyytyväinen.