Kategoria: Pelit

Kirjoittelin tänään suomennoksen Attika-lautapelin säännöistä. Attika on uusinta uutta, Marcel-André Casasola Merklen (ihastuttava nimi) vähintäänkin kohtalaista hypetystä nauttiva peli. Suosittelen kyllä tutustumaan, itsekin kokeilin ja tykästyin.

Nelisen tuntia peliaikaa ja ensimmäinen osio (tai, no, toinen) Silent Hilliä takana. Jos Universal Hint Systemiin on luottaminen, osioita on yhteensä yhdeksän. Paljon ei olla muuten vinkkejä tarvittu, olisiko paria kohtaa katsottu. Voi siis olla tyytyväinen itseensä. Välillä jo epäilytti asuinrakennuksia koluttaessa, että pelin kauhuille oli jo turtunut (varsinkin pistoolin löytäminen lievitti pelkoa), mutta kylläpä vain uusien paikkojen koluaminen onnistui yhä pelottamaan. Kamerakulmiin alkaa tottua, joten nekään eivät ole ärsyttäneet samalla tavalla kuin aikaisemmin.

Neverwinter Nightsiäkin on tullut hakattua jonkin verran, ihan mukavasti se on edennyt. Pikkuhiljaa alkaa lähestyä kuudes taso, jolla samoojani pitäisi alkaa taikuutta oppimaan. Olisi pitänyt vaan ihan suosiolla ottaa puhdas taistelija, sanoisin. Vähän myöhäistä vaihtaa enää, vain. Johanna taas on edennyt Longest Journeyssä mukavasti… Sekin on kyllä hieno peli. Suosittelen seikkailupelien faneille, sillä se ei ole erityisen pahan hintainenkaan. Muutama vuosihan pelillä on jo ikää – ja se näkyy – mutta ei se tekniikka vaan se tarina. Välillä tosin olisi tarvetta varoitukselle eeppisistä kohtauksista (kuten Johanna tekstin "Varoitus epileptisistä kohtauksista" Simsin paketista luki), mutta ei se mahdottoman korni ole.

Neverwinterin tehneeltä Biowarelta on näinä päivinä tulossa PC-versio XBOXille ilmestyneestä Star Wars: Knights of the Old Republic -pelistä. En ole mikään suurempi Tähtien sota -fani (tosin alkuperäinen trilogia ja varsinkin se ensimmäinen elokuva nauttivat kyllä arvostustani), mutta hyvistä peleistä pidän kyllä. Lassi Kurkijärven arvostelu pelistä Allakassa vaikutti aika lupaavalta, kuten myös lista pelin saamista arvioista. Kymppiasteikolla huonoin arvosana 8,9… Ja noita arvioita on niin paljon, että ei haittaa, vaikka jokunen huonompi olisi listalta pois jätettykin.

Näpyttelin joutessani suomennoksen Flaschenteufel-korttipeliin. Peli perustuu R.L. Stevensonin novelliin The Bottle Imp, ja on mielestäni varsin onnistunut toteutus – varsinkin ollakseen tikkipeli. Kannattaa tutustua.

Viikonloppu meni Helsingissä (ja Vantaalla). Ohjelma alkoi jo perjantai-iltana Ryyttyjen residenssissä. Pelattua tuli, yhtä jos toista jännää. Niistä enemmän Gameblogin puolella. Eräät noteerannevat mielenkiinnolla näyttävän Crokinole-laudan tyylikkään sijoittamisen olohuoneen keskipisteeksi!

Oli miten oli, perjantainen pelailu Tommyn ja Lauran kanssa vaihtui lauantaina laajemmaksi peli-iloitteluksi HelCon II -tapahtumassa. Oli suorastaan poikkeuksellisen kivaa. Tapahtuma oli hyvin järjestetty, paikka hieno ja Kniziathon-turnaus kiinnostava. Hyvähyvä. Tällaista lisää.

Tapahtumaa paransi ovien sulkeutuminen kymmenen jälkeen, olin jo jonkin verran puolenyön jälkeen Ryyttyjen vierashuoneen mukavassa sängyssä nukkumassa. Verrattuna edellisvuoteen, jolloin päädyin varmaan joskus kahden aikaan nukkumaan maunulalaisen koulun kylmälle kivilattialle. Näin vanhemmiten oppii arvostamaan hyvää ruokaa ja kunnollista vuodetta ihan eri tavalla.

Jokunen osallistuja enemmän olisi ehkä saanut olla, mutta kyllä tuosta noin kolmestakymmenestä riitti peliseuraa koko ajaksi. Uusia pelejä tuli testailtua ihan kiitettävästi ja vanhoja tuttuja pelattua myös.

Kirjoitin arvostelun Crokinolesta.