Movielens oli vaihteeksi vähän pielessä. Tosin ei niin paljon: King Kong olisi voinut olla neljän tähden elokuva, mutta kolme tähteä saa kuitenkin riittää.

Leffan ongelmat tiivistyvät siihen, että sen on tehnyt kritiikitön fanipoika, jolla on ollut liian suuri budjetti. Elokuvan kolmen tunnin pituus ei aivan kanna, reipas tiivistäminen olisi ollut paikallaan. Lyhyempänä elokuva olisi toiminut paremmin. Kyllä se näinkin viihdytti, mutta… keksisin useampia kohtauksia, joita olisi voinut huoletta saksia pois.

Toinen asia on se, että olen ehkä melkoinen tosikko, mutta King Kongissa elokuvan uskottavuus ei vain riittänyt. Leffassa oli aivan liikaa yksityiskohtia, jotka jäivät häiritsemään. Niinkuin vaikka se, kuinka pienellä saarella on voinut elää miljoonien vuosien ajan dinosaurusyhteiskunta, ja niiden lisäksi alkuasukasheimo ja itse Kong? Ei saata ymmärtää. Puhumattakaan sitten siitä, että Kongin jättiläismäisenä kasvissyöjänä olisi pitänyt syödä jotakuinkin koko ajan, luulisi saarelta jo loppuneen ruoan.

Fantasiaelokuvissa ei tällaisista tule välitetty, mutta jostain syystä King Kongissa tuli ihmeteltyä älyttömyyksiä pitkin elokuvaa. Ehkä leffan vetovoima ei sitten aivan riittänyt? Paremmin puoleensa vetänyt elokuva olisi ehkä hillinnyt ihmettelyä jonkin verran, tiedäpä tuota.

Sanottakoon muuten vielä se, että King Kong oli aika raskaalla kädellä rasistinen. Lukekaa vaikkapa Kwame McKenzien Big black and bad stereotyping. Mielenkiintoista tuossa ovat rasismia kiistävät kommentit. Minusta King Kongin rasismin voi kuitata olankohautuksella, mutta ei sitä voi kieltää – elokuvasta on nostettavissa rasistisia ja imperialistisia piirteitä, eikä tarvitse edes yrittää kovasti.

Eräs kommentinkirjoittaja kirjoittaa näin: I would say that Lord of the Rings, being the epitome of imagination and creativity both in the book and the film, is neither about black nor white people. Its a story of a fight between good and evil, in which fortunately the good wins in the end. Jepjep. Hyvä vastaan paha. Hyvät on vaan kaikki valkoisia ja pahat mustia, aasialaisia ja muita mörköjä. Tietysti lähtökohdat huomioiden on helppo ymmärtää Tolkienin kirjaan luoma ajatus siitä, että paha tulee idästä (mikä olisi eurooppalaiselle luontevampaa?), mutta on se silti rasistinen.

Täytyypä kehua Curb Your Enthusiasm -sarjaa. Innostuimme tilaamaan sarjan ekan kauden sokkona ja nyt kahden jakson jälkeen näyttäisi siltä, että kyseessä oli mainio ostos.

Luonnehtisin sarjaa lähinnä Seinfeldiksi oikeilla ihmisillä. Pääosassa on Seinfeldin tuottaja Larry David, joka on hieman George Costanzan tapainen sattumanvaraisiin noloihin tilanteisiin päätyjä. Ensimmäisessä jaksossa hämminkiä aiheuttivat huonosti istuvat housut, toisessa keilaradalla kadonneet kengät.

Sarja tuntuu alkuun hyvin erikoiselta, lähes tosi-tv:ltä. Taustanauruja ei ole, eikä dialogia ole ilmeisesti käsikirjoitettu, vaan se improvisoidaan. Osa henkilöistä on fiktiivisiä, osa julkkiksia jotka esiintyvät itsenään. Tuloksena on alkuun aika hämmentävä, mutta samalla riemastuttavan hauska sarja. Suosittelen ehdottomasti Seinfeld-faneille!

HBO:n sarjalle on hämmentävää se, että Curb Your Enthusiasmissa ei ole edes pitkää tunnusta, vain hyvin ytimekäs logo ja tunnusmusiikinpätkä.