Suklaajuustokakku

Teimme suklaajuustokakkua. Eilisen aherruksen lopputulosta pääsi syömään tänään, kakkua kun piti jäädyttää pakastimessa aikansa. Pikainen nettihaku paljasti, että samaa kakkua myydään Helsingissä ravintola Kosmoksessa hulppeaan kahdeksan euron hintaan. Eikä varmaan ole tuolla hinnalla koko kakku! Tässä siis resepti, jolla tätä samaa kakkua saa huomattavasti halvemmalla, ehkä sillä kahdeksalla eurolla koko kakku.

Vaivaa on jonkin verran ja kippojen tiskaamista, mutta toisaalta kakku pysyy kätevästi pakkasessa hyvänä tarjoilua odottamassa. Resepti on Johannan kaverilta, jostain lehdestä napattu. Kätevästi leikkeestä puuttuu kaikki tiedot lehden nimestä tai numerosta, mutta siitä viis.

Nina Lincolnin suklaajuustokakku (äläkä kysy, kuka Nina Lincoln on)

Pohja:

  • 10 isoa digestive-keksiä (tai kaura- tai grahamkeksejä)
  • 50 g voita tai rasvaa

Täyte:

  • 170-250 g tummaa suklaata
  • 200 g Philadelphia-juustoa tai vastaavaa
  • 1 2/3 dl sokeria
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 2 munaa
  • 100 g hasselpähkinöitä
  • 2,5 dl kuohukermaa

Ohjeet:

  1. Murskaa keksit monitoimikoneessa tai kaulimella muovipussissa. Jälkimmäiseen ratkaisuun turvautuessasi huomioi, että pussi voi mennä rikki. Sekoita joukkoon voi tahi rasva.
  2. Leikkaa irtoreunaisen kakkuvuoan pohjalle leivinpaperia helpottamaan kakun siirtämistä vuoasta tarjoiluvadille. Painele keksivoiseos vuoan pohjalle. Reunoja voi tehdä, jos haluaa, mutta pakko ei ole. Laita vuoka jäähtymään jääkaappiin tai pakastimeen.
  3. Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa. Suklaan määrää voi vaihdella mieltymysten mukaan. 200 gramman levystä tuli ihan hyvä kakku.
  4. Sekoita juusto ja desi sokeria isossa kulhossa, lisää vaniljasokeri ja sekoita joukkoon keltuaiset yksitellen hyvin vatkaten. Lisää hienonnetut pähkinät, ellet sitten jätä niitä pois. Me jätimme.
  5. Vatkaa valkuaiset lopun sokerin kanssa lujaksi vaahdoksi. Vatkaa kerma vaahdoksi eri kulhossa. Puolikkaasta desistä ei kannata murehtia, tavallinen kahden desin purkki riittää mainiosti. Kevyempää kermaa ei myöskään huomaa lopputuloksesta.
  6. Lisää juustomassaan sulanut suklaa, sitten valkuaisvaahto ja kääntele lopuksi joukkoon kermavaahto. Kaada vuokaan keksipohjan päälle ja pakasta.
  7. Ota pakastimesta noin vartti ennen tarjoilua ja irrota kakku vuoan reunoilta kuumalla vedelle kastellulla lastalla. Poista reunus ja livauta kakku tarjoiluastiaan.
  8. Hienostelijat koristelevat kakun mintunoksalla, suklaalastuilla tai muilla mielikuvituksellisilla keinoilla. Muut syövät sellaisenaan, hyvää se joka tapauksessa on.
Julkaistu
Kategoria(t): Ruoka

Leffakatsaus

Crash – Parhaan elokuvan Oscar ja ziljoona muuta palkintoa, mutta onko se hyvä? No on, vaikka loppuukin vähän vaisusti. Tarina kuitenkin imaisi mukaansa varsin tehokkaasti, vaikka alkuun olikin aika sekava. Narut vedettiin yhteen ihan hyvin. Rotuteema tietysti helpottaa Oscarin voittamista, kun kyseessä on Vakavasti Otettava Elokuva.

Linnunradan käsikirja liftareille – Toteutus oli vakuuttava, Marvin söötti ja niin päin pois, mutta eipä se nyt niin mahdottoman hauska sitten kuitenkaan ollut. Käännöksenä kirjasta ihan ok, mutta taitaa kirjan huumori kuitenkin sen verran kirjallista olla, ettei se käänny elokuvaksi erityisen hyvin, vaikka itse Douglas Adams mukana olikin. Ihan ok, ei enempää.

Doom – Toiminta ok, mutta käsikirjoitus ja juoni todella huonot jopa tyhmäksi toimintaleffaksi. Liikaa selittelyä ihan käsittämättömällä mielikuvitustieteellä, se tappaa elokuvan kuin elokuvan. Geneettinen mutaatio, joka vetää elävän ihmisen solurakenteen hetkessä uusiksi ja lopputulos riippuu siitä, onko ihminen sisimmässään hyvä vai paha? Jepjep. Ehkä olen liian tosikko tällaisille. Lopun FPS-kohtaus oli kuitenkin vekkuli.

Wallace ja Gromit: Kanin kirous – Hulvattoman hauska, ehdottomasti tämän nelikon paras elokuva. Loistavia vitsejä, osa sen verran kaksimielisiä, että menee lapsilta (onneksi) tyystin ohi. Animaatio oli luonnollisesti huippuluokkaa. Söötit pikku jänikset ovat varma juttu, kukapa niistä nyt voisi olla pitämättä. Ehdottomasti katsomisen arvoinen tapaus.

Lääkeongelma

Saatte iloksenne ongelmatilanteen:

Oletetaanpa, että olette lääkekuurilla kuolettavan sairauden vuoksi. Kuuriin kuuluu, että joka aamu on otettava kaksi pilleriä, A ja B. Molemmat pillerit on otettava, muuten henki menee. Henki menee myös, mikäli pillereitä syö päivässä enemmän kuin yhden kumpaakin.

Ongelmia lisää myös se, että vaikka purkeissa on etiketit, A- ja B-pillerit ovat ulkonäöltään täysin identtisiä. Systeemi on tietysti vähän hankala, mutta kyse on ainoasta mahdollisesta hoidosta kiusalliseen vaivaan.

Se varsinainen ongelma on tämä: aamulla lääkkeitä ottaessasi purkista putosi kaksi A-pilleriä. Olit ottanut B-pillerin jo esille. Hätkähdit, etkä enää tiedä, mikä pilleri on mikä – pöydällä on kolme identtistä pilleriä, joista et tiedä mikä on mikä.

Eikä siinä vielä kaikki: yksi pilleri maksaa miljoona euroa (kova hinta, mutta hei, pitäähän sitä hengissä pysyä), joten pillereiden heittäminen pois ja uusien ottaminen ei yksinkertaisesti ole vaihtoehto.

Kuinka siis ratkaista ongelma siten, että saat päivän annoksesi eli yhden A- ja yhden B-pillerin, ilman että yhtään pilleriä ei mene hukkaan, ei nyt eikä tulevaisuudessa?

Julkaistu
Kategoria(t): Pelit

Musiikkipäivitys

Eilen taloutemme soittolistalle lävähti kaksi uutta ja odotettua julkaisua. Morrisseyn Ringleader of the Tormenters sännättiin ostamaan kaupasta julkaisupäivänä, Placebon Medsiä jaksettiin sen sijaan odotella Play-tilauksen verran (ja odotella saatiinkin, kesti kaksi viikkoa ennen kuin tuo tuli – ja tietysti heti seuraavana päivänä kun olin ilmoittanut Playlle, että tilausta ei ole tullut).

youhavekilledme.jpg Kummatkin ovat kyllä varmasti hyviä levyjä. Morrisseyn levyllä on kenties hieman vähemmän ilmeiset hitit kuin edeltäjällä, mutta kokonaisuus on tasapainoisempi. You Have Killed Me on se ilmeisin loistobiisi. Sinkun kansi (toisen version) on muuten loistava: Morrissey lojumassa kiskoilla katselemassa kelloonsa. Hurmaavaa. Levy on kyllä muutenkin tosi hyvä, kaikin puolin. Kyllä se Morrissey vaan osaa, ja taitavat ovat muusikot taustallakin.

Placebo taas… no, kyseessä ei ole Placebon paras levy, luulisin, eikä mukana ole Every You Every Men tai Nancy Boyn tasoisia biisejä, mutta kokonaisuus on sittenkin aika hyvä. Perusturvallista Placeboa, mikä tietysti kuulostaa aika tylsältä, mutta kyllä minulle uusi Placebo-matsku kelpaa, vaikka se ei rajoja rikkoisikaan. Placeboon tutustumista ei kuitenkaan kannata aloittaa tästä uusimmasta, Without You I’m Nothing on esimerkiksi parempi valinta.

Muista uutisista todettakoon, että Johanna kävelee jo! Ensiaskeleet nähtiin eilen ja nyt liikkuminen alkaa jo olla lähestulkoon vauhdikasta. Luottamus on vakaa, että kepit hylätään jo ennen kuin ne täytyy viimeistään palauttaa.

Julkaistu
Kategoria(t): Musiikki