Elämä ja mielipiteet – Sivu 127 – Mikko Saari bloggaa toisinaan

Takaisin Essenistä

Palasin messumatkalta Saksasta. Lautapelimessut olivat kerrassaan virkeä tapahtuma, jossa tuli kokeiltua uutuuksia, shoppailtua matkalaukullinen pelejä ja tavattua julkkiksia. Ihan siistiä. Paikan päällä kirjoitetut messuraportit löytyvät Gameblogin Essen-arkistosta, joka täydentyy vielä, kirjoittelen jonkunlaisen yhteenvedon hyvistä matkavinkeistä ja valokuviakin on tulossa. Myös Lautapelaaja.net tulee saamaan oman Essen-oppaansa.

Suosittelen reissua ehdottomasti kaikille lautapelaajille! Essen itsessään ei ole kummoinen paikka, tuskin menen toiste muuten kuin messumatkalle, mutta messut ovat täysin älytön tapahtuma, jota on vaikea uskoa todeksi. Saksantaito oli koetuksella, kun yritti ymmärtää paikallisia ja pelien sääntöjä. Hyvin selvittiin. Voisin mennä toistekin, mutta mitään pakottavaa tarvetta ei kyllä ole.

Tuuliviiri vallaton…

Taisin joskus sanoa, että "MP3-soittimeni ei tule vaihtumaan Ipodiin!" Arvatkaas, mitä sain synttärilahjaksi Johannalta? On se kuulkaa sanottava, että onhan se nyt ihan eri juttu, kun mukana kulkee vajaa 800 biisiä kuin sen nelisen levyä, mitä aikaisempi soitin söi.

Lupaan kuitenkin olla kiltisti ja vajoamatta Mac-kultismiin, edelleenkään. MP3-soittimen vaihto houkutteli muutenkin, ja on helppo huomata, että iPodille on aika vähän järkeviä vaihtoehtoja – erityisesti, jos musiikkikokoelma on iTunesissa. Varsinkin Sonyn isommat soittimet ovat susirumia, eivätkä taida hinnankaan suhteen olla iPodia parempia. Minulla on siis iPod järkisyistä, niin järkisyistä kuin tällainen laite ylipäätään voi olla.

Viime aikoina vanha soitin alkoi kyllä tökkimään. Ensinnäkään se ei soittanut kiltisti Macilta kopioituja biisejä, toisekseen PC:ltäkin kopioidut biisit tulivat vähän missä järjestyksessä laitetta huvitti. Jos pyysi konetta soittamaan kaikki biisit järjestyksessä, se soitteli niitä vähän miten sattui, yhden levyn biisitkin saattoivat tulla moneen kertaan ennen seuraavaan levyyn siirtymistä – tai sitten eivät.

Minun kuuntelutottumuksillani 256 megaa on muutenkin liian vähän – ehdin kyllästyä biiseihin aika äkkiä, ja sitten saa taas olla vaihtamassa. Vähän laajemmalla valikoimalla pärjää toivottavasti pidempään. Vähän vaihtelunvaraa jäi, kun yli 10 gigan musiikkikokoelmasta ei iPodiin mahdu kuin se vajaa neljä. Aika helppoa oli kuitenkin valita sopiva kokoelma.

Nyt vain laatumusiikin tahdissa töiden pariin ja matkakuumetta kehittelemään, huomenna on lähtö Esseniin!

Liikkuva linna

Suunnitelmat kokivatkin pienoisen muutoksen. Verhojen ompeleminen voitti sunnuntaisen elokuvissakäynnin (tuli muuten hienot verhot), ja lauantain elokuvaksi vaihtui Liikkuva linna.

Vaan sepä olikin hieno elokuva! Steampunk eli höyrykoneisiin ja viktoriaaniseen Englantiin perustuva vaihtoehtohistoria on aina yhtä hauska genre – ilolla katselin taivaita halkovia valtavia sotakoneita, jotka liikkuivat läpsyttämällä siipiä. Heh. Genre tuntuu olevan Miyazakille rakas, sillä höyrytekniikkaa esiintyy useissa Miyazakin elokuvissa.

Liikkuva linna veti toden teolla puoleensa. Sotaa käsitellyt aihepiiri sopii tähän päivään, ja elokuvan tarina oli muutenkin kiehtova. On hauskaa, miten elokuvassa ei ollut yksiselitteisesti pahoja ja hyviä, vaan monet pahoilta vaikuttaneet tahot ajoivat vain omia tarkoitusperiään kyseenalaisin keinoin. Kukaan ei ollut paha ihan silkkaa pahuuttaan.

Huumoria riitti, todella humoristisia hahmoja oli valtaisa määrä. Myös vakavampia ja tunteisiin vetoaviakin hetkiä oli, sopivassa suhteessa. Viihdyin elokuvan parissa todella mainiosti koko sen pari tuntia, mitä elokuva kesti. Perinteisen lopputekstibiisin soidessa oli ikävä jättää elokuvan maailma taakse.

Onneksi Tampereella pyöri elokuvasta dubbaamaton versio, edellinen Miyazaki-elokuva jäi katsomatta dubbauksen vuoksi. Tokihan dubbaus on lapsiperheille hyvä juttu, mutta kun tämäkään ei varsinaisesti lastenelokuva ole. Finnkinolla on suhtkoht hyvä seitsemän vuoden ikäraja, mutta on hyvä huomata, että elokuvassa on aika raskaita sotaisia kohtauksia.

Hiljaisuuden takaa

Kovasti on hiljaista ollut blogin puolella nyttemmin. Litterointityö on syypää, väitän, ja oikeasti tarkoitan, että laiskottaa. Mutta on se niinkin, että kun joka päivä käyttää jonkun tunnin haastattelunauhojen purkamiseen, joutilas kirjoittelu kärsii. Sen verran raskasta puuhaa se kuitenkin on; pitää kirjoittaa nopeasti ja keskittyä kuuntelemaan myös.

Olenpahan oppinut arvostamaan hyviä haastattelijoita. Hyvällä haastattelijalla on laadukas nauhuri, joka on sijoitettu siten, että kaikkien haastateltavien puhe kuuluu selkeästi. Vaikka auttoihan se siinä yhdessäkin haastattelussa puhujien tunnistamissa, että toinen istui kauempana ja toinen ei… Mutta sitten kun nauhurin hurina ja oman näppäimistön naksutus peittää alleen hiljaisimpien puheen, litteroijalla ei ole kivaa.

Monenlaista kivaa tässä on onneksi luvassa: viikonloppuna elokuvia kai parikin kappaletta (Broken Flowers, jossa Bill Murray toivon mukaan loistaa ja Howl’s Moving Castle, alkuperäisenä versiona – kiva, että näitäkin dubataan lapsiperheiden iloksi, mutta onneksi myös alkuperäinen kiertää teattereita), maanantaina synttärit ja keskiviikosta alkaen matka lautapelimessuille Saksaan. Siinäpä sitä onkin jo lomaa ihan tarpeeksi.

Tasapaino järkkyy

Big Brother on käynyt kiinnostavaksi! Kaleidoskooppi on kirjoittanut parikin hyvää juttua talon suhdeverkoista, Elämme jännittäviä aikoja ja Kolmas nimeämiskierros ovat lukemisen arvoisia juttuja.

Eilinen jakso oli valaiseva. Talon reaktiot Iinan joutumiseen nimetyksi olivat vähintäänkin mielenkiintoisia. Iina väitti itse tienneensä joutuvansa pudotusuhan alle, mutta muille ryhmästä se oli melkoinen yllätys – eikö tällä ryhmittymällä olekaan tiukka ote talosta ja enemmistö puolellaan? Hanna tuntui järkyttyneeltä, mutta pahimman kolauksen sai Minna, jonka käytöksestä olisi voinut kuvitella jonkun kuolleen.

Minnan kohdalla arvelen, että voimakas tunnereaktio on kasautunut ikävästä lapsia kohtaan. Sehän Minnaa vaivaa, vaikka ikävä onkin vähän sullottu taka-alalle. Varmasti siinä on auttanut Iinan läsnäolo, Iina ja Minna tuntuvat sopivan tosi hyvin yhteen, kummatkin käsittelevät asioita samaan tyyliin puhumalla. Nyt jos (ja kun) Iina lähtee, Minna putoaa helposti tyhjän päälle. Vähempikin ahdistaa. Veikkaan, että pudotuksen jälkeinen viikko ei ole Minnalle juhlaa, minkä seurauksena Minna on luultavasti seuraava lähtijä.

Ymmärrän kyllä, että Mika ei saanut yhtään ääntä, mutta miksi kukaan ei äänestänyt Terhiä? Ei kai Terhi nauti samanlaista tasaista suosiota? Voiko olla, että Terhin kotikatsomoihin välittyvä ärsyttävyys ei näy talossa? Ihmeellistä. Noh, saapa nähdä miten Terhin, Tiinan ja Katin kolmikolle käy, jos Iina poistuu talosta.